A
"aloittaja"
Vieras
... että olenko hieman outo 22 vuotias nainen. Mulla on 1 lapsi, toinen tulossa, naimisissa 2 vuotta. Olen käynyt baarissa 16 vuotiaasta (väärillä papereilla) ja tavallaan kyllästyin siihen biletykseen. Löysin elämäni miehen ja mentiin naimisiin, 9kk myöhemmin syntyi elämäni valo. Nyt tuo on 10kk vanha ja toinen syntynee lokakuussa. Olen todella onnellinen.
Mietin vain että olenko outo siinä mielessä että tavallisen 22 vuotiaan elämä ei mua kiinnosta pätkääkään? Mua ei voisi raahaamallakaan saada baariin, ajatuskin inhottaa mua ja mua välillä hieman pelottaa, että miksi olen niin 'pikkuvanha'. Kavereitten kanssa kahvittelu ei myöskään innosta, eikä tyhjänpäiväinen keskustassa ramppaaminen.
Mitä jos tämä kostautuu kun ikää tulee lisää ja rupeän 4-kymppisenä juoksemaan 2-kymppisten kanssa baareissa. Se olisi aika oksettavaa, paheksun muutenkin näitä 'puuma'-naisia...
Tavallaanhan mun huolenaihe on ihan positiivinen, kiva että elämästä löytyy jotain sisältöä, lapsia ja ihana mies, mutta luuletteko että se kostautuu? Kyllästynkö?
Mietin vain että olenko outo siinä mielessä että tavallisen 22 vuotiaan elämä ei mua kiinnosta pätkääkään? Mua ei voisi raahaamallakaan saada baariin, ajatuskin inhottaa mua ja mua välillä hieman pelottaa, että miksi olen niin 'pikkuvanha'. Kavereitten kanssa kahvittelu ei myöskään innosta, eikä tyhjänpäiväinen keskustassa ramppaaminen.
Mitä jos tämä kostautuu kun ikää tulee lisää ja rupeän 4-kymppisenä juoksemaan 2-kymppisten kanssa baareissa. Se olisi aika oksettavaa, paheksun muutenkin näitä 'puuma'-naisia...
Tavallaanhan mun huolenaihe on ihan positiivinen, kiva että elämästä löytyy jotain sisältöä, lapsia ja ihana mies, mutta luuletteko että se kostautuu? Kyllästynkö?