En tiedä onko yhtään kohtalotovereita mutta mulla alkaa loppua jaksaminen kesken.. Tuntuu et aina saa vääntää kättä lääkärien kanssa ja aina lopulta todetaan et on korvien välissä vikaa..
Lyhyt historia:
Toisen synnytyksen jälkeen alkoi lantiopohjan lihasten kramppailut jotka veivät toisinaan ensiapuun kun kipu ei loppunut, yhdyntäkivut vaan pahenee koko ajan. Asiaa tutkittiin ja todettiin et lihakset jumissa - normaali ja menee ohi parissa vuodessa. Jatkoin elämää tyytyväisenä luullen et kivut loppuu.
Pari vuotta sitten ensimmäinen anafylaksinen shokki - ei löydetty syytä. Parin kuukauden päästä uusi, todetaan et rasitus ja ilmeisesti joku ruoka-aine jota ei pystytty toteamaan. Alan saada astmaoireita, hengittäminen vaikeaa ja rintakehä todella kipeä. Todetaan et pef arvot matalat, aletaan lääkitys ja tehtiin mattotesti jossa ei todeta rasitusastmaa mutta ventoline auttaa selkeästi hengitykseen. Se siitä sit, elän astmalääkityksellä.
Alavatsa kivut pahenee, käyn gynellä, munasarjat ja kohtu ok. Ei enempää tutkimuksia. Vien monta pissanäytettä labraan kun epäilen pissatulehdusta kun koko ajan pissattaa ja sattuu. Ei löydy mitään ja asiaa ei tutkita sen enempää, johtuu ehken alavatsan lihasjumista.
Tulen raskaaksi. Koko ajan alaselkään sattuu kovaa, sykkeet löytyy kaikki ok. Saan uuden anafylaktisen shokin ja joudun sairaalaan. Vatsaa juilii tosi kovaa ja sanon miehelle et nyt ei ole kaikki kunnossa. Lääkärineuvolassa parin viikon päästä sykettä ei löydy ja menen ultraan. Sikiö kuollut 9+4 eli niihin aikoihin kun anafylaktinen shokki oli. Menen lääkkeelliseen tyhjennykseen ja kohtu ei supista tavaraa pihalle ja vedetään pihdeillä tavaraa pois, kaikki ok. Kahdeksan viikon jälkeen kaavintaan kun iputteluvuoto ja kivut ei lopu. Kaavinnan jälkeen kipuilee, käyn ultrassa kaikki ok ja matkaan antibioottikuuri.
Ja alavatsakrampit lisääntyy, käyn gynellä joka sanoo et joo lihakset jumissa ja vika lähtee korvien välistä. Lähden lääkäristä itkien kotiin. Seuraavalla viikolla menen työterveyslääkärille ja sanon et anna korvien väliin lääkettä et kivut loppuu johon lääkäri hölmistyneenä toteaa et pitäskö kokeilla lantiopohjan fysioterapiaa. Aloitan terapian ja terapeutti oli mahtava. Sain sähköhoitoa ja sielläkin todettiin todella paha jumitus ja kipua si-nivelissä. Fysioterapeutti suositteli magneettikuvia niistä ja kauhean itkutaistelun jälkeen lääkäri kirjoitti lähetteen. Kuvissa todettiin vähäinen luuödeema joka viittaisi lievään sakroiliittiin. Kotikunnan lääkäri ei ota lausuntoa tosissaan eikä kirjoita lähetettä reumapolille mutta olisi valmis antamaan fysiatrille lähetteen.
Tulen uudelleen raskaaksi ja tutkimukset ja fysioterapia jää kesken. Saan keskenmen reilu viikko testistä ja taysissa todetaan alkuraskauden keskenmeno ja hcg oli laskenut. Keskenmneotiputtelua oli kaksi päivää.
Lopulta tuttuni suosittelee hyvää lääkäriä jolle mennä ja olin siellä maanantaina 45 minuuttia! Sain lähetteen reumapolille ja lääkäri totesi että kaikki nää jutut mitä on tapahtunut liittyvä toisiinsa ja epäilee autoimmuunisairautta. Tuli kielto tehdä lapsia ja käsky hakea lähete laparoskopiaan että saadaan suljettua endometrioosiepäily pois ja tiedetään mitä etsitään. Sanoi myös ettei ole normaalia saada kahta keskenmenoa peräkäin kahden terveen lapsen jälkeen ja et jos kyse sairaudesta mitä epäillään niin kesken menee uudetkin raskaudet. Sain lääkityksen joka kuuluu reumakipujen hoitoon.
Tänään sit gynelle joka kirjotti e-pillerit ettei uusi raskaus ala ja itkemällä sain taas lähetteen laparoskopiaan. Gyne oli sitä mieltä et ihan turhaa kun ei ole kovia kk-kipuja, tulen helpolla raskaaksi ja kohtu ja munasarjat ok. Lähete on tosi pilkallisesti kirjotettu ja loppuun todetaan et reumatutkimus ensin ja sit vasta laparoskopia jos ei mitään löydy. Soitin omalääkärille joka reumapolille laittoi lähetteen ja se oli hiukan hämmentynyt mut sanoi et tyydytään nyt siihen jos sitä lähetettä oli niin vaikea kirjottaa gynelle.
Mun on niin paha olla ettei mitään järkeä. Joka kerta mää lähden lääkäristä sillä fiiliksellä et on korvien välissä vikaa ja kun sitä vauvaakin on kovasti haluttu niin sitäkään ei nyt saa tehdä. Kaikista pahinta on ettei olla käytetty nyt ehkäisyä ja jos oon raskaana niin tiedän et se tuskin matkassa edes pysyy joten ei siitäkään voi paljoa iloita. Koskahan tää taistelu loppuu näiden asioiden kanssa. Oma kroppa pettää ja kukaan ei ota tosissaan sitä että sattuu. Multa menee kohta avioliitto tän vuoksi kun seksikin tuntuu joka kerta pahemmalta.. Kohdun taus on sisätutkimusta tehdessäkin niin kipeä ettei mitään järkeä mutta mitään selitystä tälle ei löydy vielä.
Lyön kohta hanskat tiskiin etenkin jos ne taysissakin vielä vähättelee mun vaivojani :'(
Kiitos jos joku jaksoi lukea.. Pakko vaan purkaa tätä paskaa pois..
Lyhyt historia:
Toisen synnytyksen jälkeen alkoi lantiopohjan lihasten kramppailut jotka veivät toisinaan ensiapuun kun kipu ei loppunut, yhdyntäkivut vaan pahenee koko ajan. Asiaa tutkittiin ja todettiin et lihakset jumissa - normaali ja menee ohi parissa vuodessa. Jatkoin elämää tyytyväisenä luullen et kivut loppuu.
Pari vuotta sitten ensimmäinen anafylaksinen shokki - ei löydetty syytä. Parin kuukauden päästä uusi, todetaan et rasitus ja ilmeisesti joku ruoka-aine jota ei pystytty toteamaan. Alan saada astmaoireita, hengittäminen vaikeaa ja rintakehä todella kipeä. Todetaan et pef arvot matalat, aletaan lääkitys ja tehtiin mattotesti jossa ei todeta rasitusastmaa mutta ventoline auttaa selkeästi hengitykseen. Se siitä sit, elän astmalääkityksellä.
Alavatsa kivut pahenee, käyn gynellä, munasarjat ja kohtu ok. Ei enempää tutkimuksia. Vien monta pissanäytettä labraan kun epäilen pissatulehdusta kun koko ajan pissattaa ja sattuu. Ei löydy mitään ja asiaa ei tutkita sen enempää, johtuu ehken alavatsan lihasjumista.
Tulen raskaaksi. Koko ajan alaselkään sattuu kovaa, sykkeet löytyy kaikki ok. Saan uuden anafylaktisen shokin ja joudun sairaalaan. Vatsaa juilii tosi kovaa ja sanon miehelle et nyt ei ole kaikki kunnossa. Lääkärineuvolassa parin viikon päästä sykettä ei löydy ja menen ultraan. Sikiö kuollut 9+4 eli niihin aikoihin kun anafylaktinen shokki oli. Menen lääkkeelliseen tyhjennykseen ja kohtu ei supista tavaraa pihalle ja vedetään pihdeillä tavaraa pois, kaikki ok. Kahdeksan viikon jälkeen kaavintaan kun iputteluvuoto ja kivut ei lopu. Kaavinnan jälkeen kipuilee, käyn ultrassa kaikki ok ja matkaan antibioottikuuri.
Ja alavatsakrampit lisääntyy, käyn gynellä joka sanoo et joo lihakset jumissa ja vika lähtee korvien välistä. Lähden lääkäristä itkien kotiin. Seuraavalla viikolla menen työterveyslääkärille ja sanon et anna korvien väliin lääkettä et kivut loppuu johon lääkäri hölmistyneenä toteaa et pitäskö kokeilla lantiopohjan fysioterapiaa. Aloitan terapian ja terapeutti oli mahtava. Sain sähköhoitoa ja sielläkin todettiin todella paha jumitus ja kipua si-nivelissä. Fysioterapeutti suositteli magneettikuvia niistä ja kauhean itkutaistelun jälkeen lääkäri kirjoitti lähetteen. Kuvissa todettiin vähäinen luuödeema joka viittaisi lievään sakroiliittiin. Kotikunnan lääkäri ei ota lausuntoa tosissaan eikä kirjoita lähetettä reumapolille mutta olisi valmis antamaan fysiatrille lähetteen.
Tulen uudelleen raskaaksi ja tutkimukset ja fysioterapia jää kesken. Saan keskenmen reilu viikko testistä ja taysissa todetaan alkuraskauden keskenmeno ja hcg oli laskenut. Keskenmneotiputtelua oli kaksi päivää.
Lopulta tuttuni suosittelee hyvää lääkäriä jolle mennä ja olin siellä maanantaina 45 minuuttia! Sain lähetteen reumapolille ja lääkäri totesi että kaikki nää jutut mitä on tapahtunut liittyvä toisiinsa ja epäilee autoimmuunisairautta. Tuli kielto tehdä lapsia ja käsky hakea lähete laparoskopiaan että saadaan suljettua endometrioosiepäily pois ja tiedetään mitä etsitään. Sanoi myös ettei ole normaalia saada kahta keskenmenoa peräkäin kahden terveen lapsen jälkeen ja et jos kyse sairaudesta mitä epäillään niin kesken menee uudetkin raskaudet. Sain lääkityksen joka kuuluu reumakipujen hoitoon.
Tänään sit gynelle joka kirjotti e-pillerit ettei uusi raskaus ala ja itkemällä sain taas lähetteen laparoskopiaan. Gyne oli sitä mieltä et ihan turhaa kun ei ole kovia kk-kipuja, tulen helpolla raskaaksi ja kohtu ja munasarjat ok. Lähete on tosi pilkallisesti kirjotettu ja loppuun todetaan et reumatutkimus ensin ja sit vasta laparoskopia jos ei mitään löydy. Soitin omalääkärille joka reumapolille laittoi lähetteen ja se oli hiukan hämmentynyt mut sanoi et tyydytään nyt siihen jos sitä lähetettä oli niin vaikea kirjottaa gynelle.
Mun on niin paha olla ettei mitään järkeä. Joka kerta mää lähden lääkäristä sillä fiiliksellä et on korvien välissä vikaa ja kun sitä vauvaakin on kovasti haluttu niin sitäkään ei nyt saa tehdä. Kaikista pahinta on ettei olla käytetty nyt ehkäisyä ja jos oon raskaana niin tiedän et se tuskin matkassa edes pysyy joten ei siitäkään voi paljoa iloita. Koskahan tää taistelu loppuu näiden asioiden kanssa. Oma kroppa pettää ja kukaan ei ota tosissaan sitä että sattuu. Multa menee kohta avioliitto tän vuoksi kun seksikin tuntuu joka kerta pahemmalta.. Kohdun taus on sisätutkimusta tehdessäkin niin kipeä ettei mitään järkeä mutta mitään selitystä tälle ei löydy vielä.
Lyön kohta hanskat tiskiin etenkin jos ne taysissakin vielä vähättelee mun vaivojani :'(
Kiitos jos joku jaksoi lukea.. Pakko vaan purkaa tätä paskaa pois..
