maailma mol.fi:n mukaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nilkkuvinttikoira
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nilkkuvinttikoira

Vieras
Kertokaahan?

Keski-ikäiseksi olen selvinnyt todella vähäisellä työnhaulla eläissäni. Nyt kuitenkin pitäisi alkaa varmistella pötyä pöytään jatkossakin, kun yritys on hiipunut.

Olen nyt sitten alkanut tavata mollia sillä silmällä, ja hyvä tavaton että ahdistaa. Muutaman hakemuksen olen nyt laittanut, haastatteluja pyöreä nolla. Nuorempana olisin tästäkin mennyt kipsiin, mutta nyt jo osaan suhtautua tyynesti.

Mutta siihen en millään löydä tyyneydelle sijaa, kun vaikuttaa että ammattielämä on sulkeutunut täysin. Pitäisi olla justiin täsmälleen tietty koulutus, että pääsee töihin. Saatetaan jopa kirjoittaa, että tämä tai tuo tai soveltuva tutkinto, mutta sellaista soveltuvaa ei sitten lopultakaan ole vaan se todella on tämä tai tuo. Oikeastiko tämä on näin, vai pyydetäänkö niissä ilmoituksissa enemmän kuin todellisuudessa sitten saadaan? Esimerkiksi sosiaalityöntekijöistä pitäisi olla kauhea pula ja puolet suunnilleen epäpäteviä, mutta kun katsoo niitä ilmoituksia, niin niiden perusteella niihin hommiin ei epäpäteviä voitaisi ottaa edes. Ja toisaalta kouluttautuminen sellaiseksi näyttää olevan äärimmäisen vaikeaa. Mikä tässä yhtälössä nyt on pielessä?

Seuraava ongelma on sitten, että monestakaan ilmoituksesta ei saa minkäänlaista käsitystä, mitä se työ oikein on. Selitetään miten loistava pulju, miten upeat arvot ja ilmasto, ja mitä ihmeen sähköjänistä tosiaan tarvitaankaan. Saatetaan vienosti jopa mainita jotain ilta- ja viikonlopputöistä, muttei mitään niiden osuudesta ja toisaalta käsketään laittaa palkkatoive muttei edes luvata ehtiä vastata kyselyihin. Milläs sen toiveesi silloin mitoitat, tai edes tiedät kannattaako hakea?

Ja ennen kaikkea, miten voi kirjoittaa asiallisen hakemuksen, jos ilmoitus on noin asiaton? Eikö se nyt ole sitten ihan tyylirikko? Itse taas olen sellainen puppudetektori, etten itse ikinä haluaisi ottaa töihin ihmistä, joka kirjoittaa lässynläätä hakemukseen. Eli onko nyt sitten myös niin, että sitä paskempi työpaikka ja sitä typerämpää porukkaa, mitä fiinimpi ilmoitus?

Olenko mä nyt ihan yksin tässä lähtöviivalla sitten maailman tappiin asti? Eläkeikään on kuitenkin pari vuosikymmentä vielä. Pitääkö vain tyytyä siihen, että on jämäpala ja alkaa kirjoittaa maanantaikappaleen muistelmia?
 
Ootko sä pilvessä? Jotenkin tuosta viestistä saa sellasen käsityksen.. Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole, laitat vaan hakemuksia joka paikkaan, vaatimuksia voi olla vaikka mitä, mutta ei se tarkoita että aina saatais mitä haluttais. Ja hakemuksessa pitää vaan osata kertoa itsestä hyviä puolia ja kertoa työhistoria.
 
[QUOTE="vieras";28300479]Ootko sä pilvessä? Jotenkin tuosta viestistä saa sellasen käsityksen.. Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole, laitat vaan hakemuksia joka paikkaan, vaatimuksia voi olla vaikka mitä, mutta ei se tarkoita että aina saatais mitä haluttais. Ja hakemuksessa pitää vaan osata kertoa itsestä hyviä puolia ja kertoa työhistoria.[/QUOTE]

Miksi se siltä vaikuttaa? En ole ollut eläissäni edes kännissä, taisit havaita sielunuupumuksen?

Miten mä voin olla ajattelematta, että ne on löytäneet mitä hakivatkin, jos en itse pääse haastatteluun edes?

Miten monta sataa hakemusta ihminen muuten jaksaa tosissaan kirjoittaa? Ensimmäisiä hioin kuin romaania ja pohdin mikä niiden todellinen tarve voisi olla kaiken sanahelinän takana, nyt jo tulee alustavasti olo, että sellaiseen ei taivu ja nielkööt tunkkinsa. Näin siitä huolimatta, että en kuitenkaan ota asiaa henkilökohtaisesti mielestäni ollenkaan. Nuorena olisin masentunut heti ensimmäisen kivankuuloisen paikan menemisestä sivu suun, nyt kohautan olkiani ja totean, että taisi olla osuvampia hakijoita sitten, ja kirjoitan seuraavan hakemuksen.

Mutta siitä huolimatta en osaa olla ihmettelemättä kokonaistilannetta. Että miten muut ihmiset reagoi tuohon muovisuuteen. Ja mietin sitäkin, käykö tässä niin, että jos olen epäviehättävä näiden muutaman silmissä vaikka itse olisin mielestäni sopinut hommaan ihan hyvin, niin miksi en olisi samalla tapaa luokaton esitys myös tulevien rekrytoijien silmissä.
 
Miksi se siltä vaikuttaa? En ole ollut eläissäni edes kännissä, taisit havaita sielunuupumuksen?

Miten mä voin olla ajattelematta, että ne on löytäneet mitä hakivatkin, jos en itse pääse haastatteluun edes?

Miten monta sataa hakemusta ihminen muuten jaksaa tosissaan kirjoittaa? Ensimmäisiä hioin kuin romaania ja pohdin mikä niiden todellinen tarve voisi olla kaiken sanahelinän takana, nyt jo tulee alustavasti olo, että sellaiseen ei taivu ja nielkööt tunkkinsa. Näin siitä huolimatta, että en kuitenkaan ota asiaa henkilökohtaisesti mielestäni ollenkaan. Nuorena olisin masentunut heti ensimmäisen kivankuuloisen paikan menemisestä sivu suun, nyt kohautan olkiani ja totean, että taisi olla osuvampia hakijoita sitten, ja kirjoitan seuraavan hakemuksen.

Mutta siitä huolimatta en osaa olla ihmettelemättä kokonaistilannetta. Että miten muut ihmiset reagoi tuohon muovisuuteen. Ja mietin sitäkin, käykö tässä niin, että jos olen epäviehättävä näiden muutaman silmissä vaikka itse olisin mielestäni sopinut hommaan ihan hyvin, niin miksi en olisi samalla tapaa luokaton esitys myös tulevien rekrytoijien silmissä.

Itse olen laittanut tässä kolmen kuukauden aikana 63 hakemusta. Aika naurettava olet jos parin jälkeen jo luovutat.
 
Niinpä. Vielä kun suomessa on huutava työvoimapula, täyttä bluffia se että irtisanotut tuhannet olisi töitä vailla. Siksi meidän pitää kiireesti rekrytoida työvoimaa ulkomailta ja ollaan onnistuttukin siinä kohtalaisen hyvin, ei kuitenkaan riittävästi.
 
[QUOTE="vieras";28300499]Itse olen laittanut tässä kolmen kuukauden aikana 63 hakemusta. Aika naurettava olet jos parin jälkeen jo luovutat.[/QUOTE]

No älä nyt vielä naura. En sanonu luovuttavani, sanoin vain miltä alkaa tuntua. Ne on kumminkin kaksi eri asiaa, eikä ole tapana totella tuntemuksiani muuten kuin harkinnan jälkeen.

Haluaisin silti ymmärtää niitä tunteitani, ja kuulla, jos muilla on samansorttiset tunnelmat. Sekin olisi hauskaa kuulla, jos joku tunnustaa kirjoitelleensa niitä ilmoituksiakin. Tai että miltä se kuudeskymmenes hakemus tuntuu kirjoittaa?
 
Ja työvoimareservistä puheen ollen - en ole nähnyt yhtään ilmoitusta, jossa olisi kaivattu humanistia tai yhteiskuntatieteilijää, muuten kuin mitä ne harvat ammatit nyt ovat joihin näistä suoraan valmistutaan. Tai siis yhteen hommaan haluttiin yhteiskuntatieteitä opiskellut, mutta sen piti myös olla vähintään lähihoitaja. Ja kuitenkin tuota porukkaa koulutetaan pilvin pimein, ja sitten nämä haaskaavat nuoruutensa havaitakseen olevansa turhuuden huippu.

Saati sitten, että olisi haluttu töihin älykäs, sivistynyt ja harkintakykyinen ihminen. Ei, kun halutaan tiimihenkinen ja innokas ja aloitteellinen. Ymmärrän mitä niillä ajetaan takaa, mutta toisaalta tiimihenkisyys voi olla laumasieluisuutta, ja innokas ja aloitteellinen hölmö voi tehdä tuhoa pyörremyrskyn tavoin. Eli...
 
60 hakemuksen kohdalla on jo niin tympääntynyt ettei voi olla tosikaan. Noista ilmoituksista tulee mulle aina sellainen fiilis etten mä niihin voi hakea kun en ikinä vastas kuvauksia toiveita. Tympii...
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtön;28300510:
60 hakemuksen kohdalla on jo niin tympääntynyt ettei voi olla tosikaan. Noista ilmoituksista tulee mulle aina sellainen fiilis etten mä niihin voi hakea kun en ikinä vastas kuvauksia toiveita. Tympii...

No sitähän minäkin, että pakkohan siinä on kokea tuollaisia tunteita. Saatko kuitenkin haettua, ja pystytkö kirjoittamaan hyvänpuoleisen hakemuksen?

Ja sitten toisaalta kun mietin, niin pariin paikkaan kun olen soittanut ensin, niin sieltä on huokaissut ihminen, että sata hakemusta on jo pinossa, ja monta oikein kivaa koulutusyhdistelmää oli joukossa. No niin, kun en itse ole ihan nappiin alunperin, niin miksi hitossa piinaisin häntä laittamalla siihen pinoon yhden lisää? Ja jos täytyy kirjoittaa sata hakemusta ennen kuin laskennallisesti voisi tärpätä, niin eiköhän siinä ajassa löydy kymmeniä uusia minua parempia hakijoita kilpailemaan niistä seuraavista, kun taas minun arvoni senkuin laskee ajan funktiona.

Yksi kunnan homma oli taas sellainen, että se laitettiin juhlapyhiksi hakuun. Soitin ja kysyin, ja juu heillä oli talossa jo valmiiksi kasvatettuna siihen pestiin joku, mutta kun on pakko kuitenkin laittaa ilmoitus... Niin mietin sitäkin, miten usein mahtaa olla noin, että tosiasiassa ilmoitus on täysin turha.
 
Haastattelussa sitten selviää enemmän siitä ite työn luonteesta. Ilmoitus voi olla HR-osaston kirjoittama, eikä he välttämättä tarkalleen tiedä mitä työ pitää sisällään tai sitten ilmoituksen laatija voi tahallaan jättää ympäripyöreän ilmon, jotta työtehtäviä voi sitten räätälöidä. Toisekseen, ehkäpä nykyään ei ole tarkasti rajattuja duuneja enää olemassa ja jotain jäisi pois, jos edes yrittäisi kuvata työn rooleja.
 
Onhan se ihan totta joillain aloilla jo nyt. Eikös viime vuonna jouduttu luopumaan kielitaitovaateista siivousalalla, koska Suomessa ei vaan ole syntyperäistä sakkia niihin hommiin? tjsp...

Työvoimaongelma on rakenteellinen, eli koska tekemättäkin pärjää, niin mielummin ollaan työttöminä kuin tehdään paskaduunia. Nyt sitten vain odotellaan kuinka kauan rahat riittävät joutoporukan elättämiseen.
 
[QUOTE="sasa";28300543]Vika on siinä, että siivouksesta saatavalla palkalla ei suomessa kummoistakaan elintasoa saa. Kukaan suorittavan työn työnantaja ei haluaisi maksaa mistään mitään.[/QUOTE]

Työnantaja maksaisi vaikka kuinka suurta palkkaa, mutta sille työlle ei olisi kysyntää, koska asiakkaat eivät halua maksaa niin paljon että työntekijä saisi sen kunnollisen liksan.
 
  • Tykkää
Reactions: Joosukka
Minä joskus huvitan itseäni lukemalla työpaikkailmoituksia. Miten on niin hyvä firma ja niin menestynyt ja niin innovatiivinen ja yeah right. Hakijan tulee olla yli-ihminen, tohtoriksi kaksikymppisenä valmistunut nero, jolla riittää joko kaksi tuntia viikossa töitä tai vastaavasti koko viikko töitä minimipalkalla.

Se on sellaista showta kaikki. Sopii joillekin, mutta aika moni tuhahtelee hakemusta kirjoittaessaan, sillä suomalainen työpaikkakulttuuri on kaikkea muuta kuin mitä ilmoituksissa annetaan ymmärtää.
 
Haastattelussa sitten selviää enemmän siitä ite työn luonteesta. Ilmoitus voi olla HR-osaston kirjoittama, eikä he välttämättä tarkalleen tiedä mitä työ pitää sisällään tai sitten ilmoituksen laatija voi tahallaan jättää ympäripyöreän ilmon, jotta työtehtäviä voi sitten räätälöidä. Toisekseen, ehkäpä nykyään ei ole tarkasti rajattuja duuneja enää olemassa ja jotain jäisi pois, jos edes yrittäisi kuvata työn rooleja.

Jos näin on, on kyllä mielestäni kohtuutonta vaatia hakemuksilta niitä kliseisiä ominaisuuksia (miksi sinä olisit paras valinta, kerro mitä hyötyä sinusta olisi yritykselle, mitä pätevyyksiä sinulla on juuri tähän tehtävään, miten erotut hakemusten pinosta eduksesi jne).
 
Työtön ei työllisty mol.fi:n kautta. 80% mol:n paikoista menee jo työssä oleville.

Panosta avoimiin hakemuksiin oman alasi yrityksiin. Soita ja lähetä hakemus. Kerro mitä osaat ja mitä haluat tehdä. Kerro myös mitä annettavaa sinulla on yritykselle, eli miksi sinut pitäisi palkata.

Rekrytointiprosessi on hurjan kallis ja aikaa vielä projekti myös yrityksille. Ottavat uuden työntekijän mieluusti "takaoven" kautta sisään.
 
Helvetti mä inhoan noita ku pitää perustella miks mut pitäis ottaa töihin. Mä en vaan osaa perustella, en osaa kun se ei riitä että olen ahkera työntekijä. Pitäis olla joku yli ihminen.
Mitä niihin pitäis kirjoittaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja en saa ikinä töitä;28301127:
Helvetti mä inhoan noita ku pitää perustella miks mut pitäis ottaa töihin. Mä en vaan osaa perustella, en osaa kun se ei riitä että olen ahkera työntekijä. Pitäis olla joku yli ihminen.
Mitä niihin pitäis kirjoittaa?

Sama fiilis täällä. Olen kuitenkin akateemisesti koulutettu, mutta samalla kahden lapsen äiti. Valmistuin siis lasten saannin jälkeen. Ei mitään mahdollisuuksia saada töitä. Haastatteluissa ensimmäinen kysymys on aina, että kuinkas lastenhoito on järjestetty. Seuraavalla kerralla kyllä kysyn, että kysytäänkö sitä myös mieshakijoilta. Olen toki miettinyt, etten lapsia mainitsisi lainkaan, mutta se tuntuu vähän hassulta, koska jotenkinhan sitä pitää selittää, miksi en ole tehnyt viime vuosina esim. kesätöitä ollenkaan (kun olen opiskellut hoitovapaalla). Mahdoton maailma.
 
Mä olen kans ekaa kertaa elämässäni mollin listoilla (olen nelikymppinen, takana aukoton, pitkä työura) ja epäilen kyllä työllistyykö tuota kautta kukaan. Onko joku muka joskus saanut työkkärin kautta töitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtön akateeminen;28300929:
Työtön ei työllisty mol.fi:n kautta. 80% mol:n paikoista menee jo työssä oleville.

Panosta avoimiin hakemuksiin oman alasi yrityksiin. Soita ja lähetä hakemus. Kerro mitä osaat ja mitä haluat tehdä. Kerro myös mitä annettavaa sinulla on yritykselle, eli miksi sinut pitäisi palkata.

Rekrytointiprosessi on hurjan kallis ja aikaa vielä projekti myös yrityksille. Ottavat uuden työntekijän mieluusti "takaoven" kautta sisään.



Tässä on ajatusta, mutta en ole ollenkaan varma, että minun optimaalinen urani on yrityksissä tehtävää työtä. Toisaalta julkinen puoli tuntuu olevan aika jäykkä, eikä sielläkään taida olla valtavasti minulle sopivia hommia, kun kaikki on järjestetty kaavan mukaan. Näyttötutkintopuolikaan ei oikein taida toimia, eikä sujuva loikkiminen ammatista toiseen ole lainkaan niin helppoa kuin on toivottu.

Tietääkö joku, onko näistä asioista kirjoitettu jotain fiksua? Kai työmarkkinoita on tutkittu paljonkin? Mistä tuo 80 prosentin lukema on peräisin?

Kiva kun on tullut kommentteja ja keskustelua!
 
Minä en enää jaksa edes lukea niitä ilmoituksia. Olen aiemmin hakenut myyjän töitä ja adjektiiveista etenkin "nälkäinen" puistattavat edelleen, niin paljon ylikäyttöä tuolle sanalle tuli ilmoituksissa! Nykyään ammattinimike "myyjä" tuo mieleen kuolaavan, hampaitaan näyttävän, hullua hymyä virnistävän Duracell-pupun joka on valmis myymään vaikka kengät jalattomalle minimitaulukkopalkalla keskellä yötä, tunnin varoitusajalla...
 
  • Tykkää
Reactions: Joosukka

Yhteistyössä