Kertokaahan?
Keski-ikäiseksi olen selvinnyt todella vähäisellä työnhaulla eläissäni. Nyt kuitenkin pitäisi alkaa varmistella pötyä pöytään jatkossakin, kun yritys on hiipunut.
Olen nyt sitten alkanut tavata mollia sillä silmällä, ja hyvä tavaton että ahdistaa. Muutaman hakemuksen olen nyt laittanut, haastatteluja pyöreä nolla. Nuorempana olisin tästäkin mennyt kipsiin, mutta nyt jo osaan suhtautua tyynesti.
Mutta siihen en millään löydä tyyneydelle sijaa, kun vaikuttaa että ammattielämä on sulkeutunut täysin. Pitäisi olla justiin täsmälleen tietty koulutus, että pääsee töihin. Saatetaan jopa kirjoittaa, että tämä tai tuo tai soveltuva tutkinto, mutta sellaista soveltuvaa ei sitten lopultakaan ole vaan se todella on tämä tai tuo. Oikeastiko tämä on näin, vai pyydetäänkö niissä ilmoituksissa enemmän kuin todellisuudessa sitten saadaan? Esimerkiksi sosiaalityöntekijöistä pitäisi olla kauhea pula ja puolet suunnilleen epäpäteviä, mutta kun katsoo niitä ilmoituksia, niin niiden perusteella niihin hommiin ei epäpäteviä voitaisi ottaa edes. Ja toisaalta kouluttautuminen sellaiseksi näyttää olevan äärimmäisen vaikeaa. Mikä tässä yhtälössä nyt on pielessä?
Seuraava ongelma on sitten, että monestakaan ilmoituksesta ei saa minkäänlaista käsitystä, mitä se työ oikein on. Selitetään miten loistava pulju, miten upeat arvot ja ilmasto, ja mitä ihmeen sähköjänistä tosiaan tarvitaankaan. Saatetaan vienosti jopa mainita jotain ilta- ja viikonlopputöistä, muttei mitään niiden osuudesta ja toisaalta käsketään laittaa palkkatoive muttei edes luvata ehtiä vastata kyselyihin. Milläs sen toiveesi silloin mitoitat, tai edes tiedät kannattaako hakea?
Ja ennen kaikkea, miten voi kirjoittaa asiallisen hakemuksen, jos ilmoitus on noin asiaton? Eikö se nyt ole sitten ihan tyylirikko? Itse taas olen sellainen puppudetektori, etten itse ikinä haluaisi ottaa töihin ihmistä, joka kirjoittaa lässynläätä hakemukseen. Eli onko nyt sitten myös niin, että sitä paskempi työpaikka ja sitä typerämpää porukkaa, mitä fiinimpi ilmoitus?
Olenko mä nyt ihan yksin tässä lähtöviivalla sitten maailman tappiin asti? Eläkeikään on kuitenkin pari vuosikymmentä vielä. Pitääkö vain tyytyä siihen, että on jämäpala ja alkaa kirjoittaa maanantaikappaleen muistelmia?
