P
Paha äiti
Vieras
Olin viime yön ja aamupäivän töissä, olin siis iltapäivästä aika väsynyt. Poika meni ulos vaunuihin nukkumaan ja itse menin makuuhuoneeseen päikkäreille, laitoin kellon soittamaan viideltä, jolloin arvioin pojan olevan hereillä.
Yhtäkkiä herään, kun mies tulee kysymään missä poika on. Mies lähti harrastuksiinsa kun oltiin nukkumassa... Hän toisteli monta kertaa missä poika on ja olin ihan unen tokkurassa ja kyselin että miten niin.
Kello oli puoli kakstoista illalla!
Juoksin puolialasti parvekkeelle, pojan vaunun kuomu oli alhaalla ja sade-ja ötökkäsuojat siinä päällä. Poika ei liikkunut yhtään ja olin jo varma että on tukehtunut. Siinä kun riuhdoin häntä hädissäni pois niin olikin vain unessa, alkoi räpytellä silmiään ihmeissään...
Tärisin aivan hulluna ja nytkin alkaa tärisyttää kun vaan muistelen. Poika oli kuitenkin iloinen ja touhukas, ei mitenkään traumatisoituneen oloinen, mutta mitä siellä syvällä sisimmässä sitten kytee...
Tuntuu kauhealta kun vaan ajattelenkin että se on voinut monta tuntia ihmetellä että miks kukaan ei hae pois
Naapurit olis kyllä tullut soittamaan kelloa jos se siellä olis itkenyt, asutaan rivitalossa, mutta meillä on kuitenkin parveke, ihan selvennykseks kerron...
Toiseks ajattelen että jos joku sairas ihminen ois kuullut sen vaikka vaan höpöttelevän siellä ja tullut viemään! Näitä mun mieli kelaa...
Onneks oli lämpöasteita vielä myöhään illallakin, ja oli pojalla lämpösesti päällä, mutta itsesyytökset on niiin rajut, en tiedä mitä tekis.
Mieskään ei puhu mulle...
Yhtäkkiä herään, kun mies tulee kysymään missä poika on. Mies lähti harrastuksiinsa kun oltiin nukkumassa... Hän toisteli monta kertaa missä poika on ja olin ihan unen tokkurassa ja kyselin että miten niin.
Kello oli puoli kakstoista illalla!
Juoksin puolialasti parvekkeelle, pojan vaunun kuomu oli alhaalla ja sade-ja ötökkäsuojat siinä päällä. Poika ei liikkunut yhtään ja olin jo varma että on tukehtunut. Siinä kun riuhdoin häntä hädissäni pois niin olikin vain unessa, alkoi räpytellä silmiään ihmeissään...
Tärisin aivan hulluna ja nytkin alkaa tärisyttää kun vaan muistelen. Poika oli kuitenkin iloinen ja touhukas, ei mitenkään traumatisoituneen oloinen, mutta mitä siellä syvällä sisimmässä sitten kytee...
Tuntuu kauhealta kun vaan ajattelenkin että se on voinut monta tuntia ihmetellä että miks kukaan ei hae pois
Toiseks ajattelen että jos joku sairas ihminen ois kuullut sen vaikka vaan höpöttelevän siellä ja tullut viemään! Näitä mun mieli kelaa...
Onneks oli lämpöasteita vielä myöhään illallakin, ja oli pojalla lämpösesti päällä, mutta itsesyytökset on niiin rajut, en tiedä mitä tekis.
Mieskään ei puhu mulle...