Maailmani on ihan sekaisin!

[sekaisin]

Minulle on juuri selvinnyt, että eräs ystäväni/tuttuni, jonka olen tuntenut lapsesta saakka, on ihastunut minuun. Itse olen salaa haaveillut tästä miehestä koko ikäni ja kuvitellut ettei hän koskaan kiinnostuisi minusta. Olenkin kokoajan ollut väärässä! Tämä piru vieköön onkin molemminpuolista! Ja on aina ollut. Hieno homma MUTTA, minulla on jo mies ja kaksi pientä lasta. En kuitenkaan koe, että nykyinen mieheni olisi minulle oikea ja olen pohtinut eroa viime talvesta saakka. Silloin en vielä tiennyt ystäväni tunteista mitään vaan eroajatukseni johtuvat ihan muista syistä. Mitä hittoa minä nyt teen? En haluaisi rikkoa perhettä enkä jättää tilaisuutta käyttämättä. Tiedän toki ettei ystäväni ole täydellinen, hänessäkin on huonot puolensa ja arki tulisi vastaan jossain vaiheessa, mutta...

 

[kipinäinensääri]

Mä varmaan antaisin mennä vaan, mutta mä olenkin..mä :ashamed:

 

[Rytkäätys]

Jos olet ollut jo ennen tuota onneton ja miettinyt eroa, niin mielestäni saat olla sen verran itsekäs että otat eron nykyisestäsi, koska ei ne lapset ole sen onnellisempia jos vanhemmilla on huono suhde. Sitten kun ero on selvä, voit alkaa kehittämään sitä uuttakin suhdetta, mutta ei ennen sitä!

 

[vieras]

Sen sä voit vain itse päättää :/ En tiiä, vaikea paikka.

 

[Cassyput]

Jos olet ollut jo ennen tuota onneton ja miettinyt eroa, niin mielestäni saat olla sen verran itsekäs että otat eron nykyisestäsi, koska ei ne lapset ole sen onnellisempia jos vanhemmilla on huono suhde. Sitten kun ero on selvä, voit alkaa kehittämään sitä uuttakin suhdetta, mutta ei ennen sitä!

Olen hieman eri mieltä. Riippuu millä lailla vanhempien suhde on huono, ja kuinka pahasti asiat ovat.

 

[tuuti08]

voithan sä vielä yrittää paikata eloa nykysen miehes kans jos molemmat nii tahotte,sit jos ei onnaa nii jatkat elämässä eteenpäin..

 

[Rytkäätys]

Jos olet ollut jo ennen tuota onneton ja miettinyt eroa, niin mielestäni saat olla sen verran itsekäs että otat eron nykyisestäsi, koska ei ne lapset ole sen onnellisempia jos vanhemmilla on huono suhde. Sitten kun ero on selvä, voit alkaa kehittämään sitä uuttakin suhdetta, mutta ei ennen sitä!

Olen hieman eri mieltä. Riippuu millä lailla vanhempien suhde on huono, ja kuinka pahasti asiat ovat.

Kyllä lapset yllättävän paljon vaistoavat vanhempiensa suhteesta. Jos yhdessä ollaan vain kuin kämppäkaverit jne, niin lapsi kyllä saa siinä huonon suhteen mallin.

 

[Cassyput]

Jos olet ollut jo ennen tuota onneton ja miettinyt eroa, niin mielestäni saat olla sen verran itsekäs että otat eron nykyisestäsi, koska ei ne lapset ole sen onnellisempia jos vanhemmilla on huono suhde. Sitten kun ero on selvä, voit alkaa kehittämään sitä uuttakin suhdetta, mutta ei ennen sitä!

Olen hieman eri mieltä. Riippuu millä lailla vanhempien suhde on huono, ja kuinka pahasti asiat ovat.

Kyllä lapset yllättävän paljon vaistoavat vanhempiensa suhteesta. Jos yhdessä ollaan vain kuin kämppäkaverit jne, niin lapsi kyllä saa siinä huonon suhteen mallin.

Minä ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mutta ei se ole yhtään sen parempi se eroamisen malli. Mä olen sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse vanhempiensa suhteeseen mitään kiihkeää intohimoa.

 

[ap]

voithan sä vielä yrittää paikata eloa nykysen miehes kans jos molemmat nii tahotte,sit jos ei onnaa nii jatkat elämässä eteenpäin..

Kun yrittämiseen ei oikein löydy intoa enää. En halua miestä lähelleni tai se tuntuu epämukavalta enkä juurikaan halua viettää aikaa kahden. Voisi sanoa, että olemme ystäviä, emme muuta. Riitoja ei pahemmin ole. Miehessä on paljon piirteitä, joista en pidä. Ystävässäni taas on sellaisia piirteitä, joita arvostan.

 

[Rytkäätys]

Jos olet ollut jo ennen tuota onneton ja miettinyt eroa, niin mielestäni saat olla sen verran itsekäs että otat eron nykyisestäsi, koska ei ne lapset ole sen onnellisempia jos vanhemmilla on huono suhde. Sitten kun ero on selvä, voit alkaa kehittämään sitä uuttakin suhdetta, mutta ei ennen sitä!

Olen hieman eri mieltä. Riippuu millä lailla vanhempien suhde on huono, ja kuinka pahasti asiat ovat.

Kyllä lapset yllättävän paljon vaistoavat vanhempiensa suhteesta. Jos yhdessä ollaan vain kuin kämppäkaverit jne, niin lapsi kyllä saa siinä huonon suhteen mallin.

Minä ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Mutta ei se ole yhtään sen parempi se eroamisen malli. Mä olen sitä mieltä, että lapsi ei tarvitse vanhempiensa suhteeseen mitään kiihkeää intohimoa.

Mutta hyvä se olisi nähdä sellaista molemmin puolista hellittelyä, halailua ja kainalossa pitämistä. Muuten helposti lapsikaan ei aikuisena sitten osaa osoittaa hellyyttä kun ei omatkaan vanhemmat toisiaan huomioineet. Ja tästä on ihan kokemusta esim. exän kanssa.

 

[Mrs Shillelagh]

Oot tehny kaksi lasta väärän miehen kanssa?

 

[Rytkäätys]

voithan sä vielä yrittää paikata eloa nykysen miehes kans jos molemmat nii tahotte,sit jos ei onnaa nii jatkat elämässä eteenpäin..

Kun yrittämiseen ei oikein löydy intoa enää. En halua miestä lähelleni tai se tuntuu epämukavalta enkä juurikaan halua viettää aikaa kahden. Voisi sanoa, että olemme ystäviä, emme muuta. Riitoja ei pahemmin ole. Miehessä on paljon piirteitä, joista en pidä. Ystävässäni taas on sellaisia piirteitä, joita arvostan.

Minusta olisi tuossa tilanteessa reilu peli erota, kaikkia osapuolia kohtaan.

 

[kipinäinensääri]

Oot tehny kaksi lasta väärän miehen kanssa?

Ei kai??? Eihän kukaan voi tollasta virhettä tehdä??

 

[tuuti08]

voithan sä vielä yrittää paikata eloa nykysen miehes kans jos molemmat nii tahotte,sit jos ei onnaa nii jatkat elämässä eteenpäin..

Kun yrittämiseen ei oikein löydy intoa enää. En halua miestä lähelleni tai se tuntuu epämukavalta enkä juurikaan halua viettää aikaa kahden. Voisi sanoa, että olemme ystäviä, emme muuta. Riitoja ei pahemmin ole. Miehessä on paljon piirteitä, joista en pidä. Ystävässäni taas on sellaisia piirteitä, joita arvostan.

jaa a,aikas hankale tilanne kieltämättä.. vaikee sanoa mitä ees ite tekis tossa tilanteessa ku ne lapsetki on ja kaikkee. mieti rauhassa ja ajn kans asiaa,elä ainak hätiköi :hug:

 

[Cassyput]

Mutta hyvä se olisi nähdä sellaista molemmin puolista hellittelyä, halailua ja kainalossa pitämistä. Muuten helposti lapsikaan ei aikuisena sitten osaa osoittaa hellyyttä kun ei omatkaan vanhemmat toisiaan huomioineet. Ja tästä on ihan kokemusta esim. exän kanssa.

Olisi joo. Mutta olisi myös hyvä nähdä perheen pysyvän yhdessä.

Ei mun vanhemmat toisiaan ole koskaan julkisesti hellineet. Silti mä osaan sen ihan ongelmitta. Ihmiskohtaista.

 

[Ilpo]

Mä kyllä ottaisin rusinat pullasta. Eli tee kotona selväksi, että homma ei toimi mutta lasten takia kannattaa olla yhdessä. Mutta toinen mies on sun rinnalla ja sieltä haet sitten sen oman ilon. Kyllä' miehesi ymmärtää. Meillä vanhemmat teki näin ja ihan selväjärkinen olen.

 

[vieras]

Jos olet ollut jo ennen tuota onneton ja miettinyt eroa, niin mielestäni saat olla sen verran itsekäs että otat eron nykyisestäsi, koska ei ne lapset ole sen onnellisempia jos vanhemmilla on huono suhde. Sitten kun ero on selvä, voit alkaa kehittämään sitä uuttakin suhdetta, mutta ei ennen sitä!

Olen hieman eri mieltä. Riippuu millä lailla vanhempien suhde on huono, ja kuinka pahasti asiat ovat.

Kyllä lapset yllättävän paljon vaistoavat vanhempiensa suhteesta. Jos yhdessä ollaan vain kuin kämppäkaverit jne, niin lapsi kyllä saa siinä huonon suhteen mallin.

Entä kun äiti ja uusi poikaystävä (tai isä & tyttöystävä) eivät voi pitää näppejä erossa toisistaan? Tuskin sekään on lapsen mielestä mukavaa katsottavaa...

 

[ap]

Oot tehny kaksi lasta väärän miehen kanssa?

Minä olen muuttunut ja kasvanut ihmisenä lasten saannin jälkeen. Mies ei. En enää pidä miestäni ihannemiehenä.

 

[Cassyput]

Mä kyllä ottaisin rusinat pullasta. Eli tee kotona selväksi, että homma ei toimi mutta lasten takia kannattaa olla yhdessä. Mutta toinen mies on sun rinnalla ja sieltä haet sitten sen oman ilon. Kyllä' miehesi ymmärtää. Meillä vanhemmat teki näin ja ihan selväjärkinen olen.

No thotta kai ymmärtää!

 

[Rytkäätys]

Mä kyllä ottaisin rusinat pullasta. Eli tee kotona selväksi, että homma ei toimi mutta lasten takia kannattaa olla yhdessä. Mutta toinen mies on sun rinnalla ja sieltä haet sitten sen oman ilon. Kyllä' miehesi ymmärtää. Meillä vanhemmat teki näin ja ihan selväjärkinen olen.

Selväjärkinenhän ei toimisi noin.

 

[ap]

Oot tehny kaksi lasta väärän miehen kanssa?

Minä olen muuttunut ja kasvanut ihmisenä lasten saannin jälkeen. Mies ei. En enää pidä miestäni ihannemiehenä.

 

[Magnificent]

Mä kyllä ottaisin rusinat pullasta. Eli tee kotona selväksi, että homma ei toimi mutta lasten takia kannattaa olla yhdessä. Mutta toinen mies on sun rinnalla ja sieltä haet sitten sen oman ilon. Kyllä' miehesi ymmärtää. Meillä vanhemmat teki näin ja ihan selväjärkinen olen.

Yep yep :/

 

[Magnificent]

Lähtisitkö jos ei olisi uutta tiedossa? Eli mitä jos uusi suhde menee lepikkoon?

 

[Rytkäätys]

Jos olet ollut jo ennen tuota onneton ja miettinyt eroa, niin mielestäni saat olla sen verran itsekäs että otat eron nykyisestäsi, koska ei ne lapset ole sen onnellisempia jos vanhemmilla on huono suhde. Sitten kun ero on selvä, voit alkaa kehittämään sitä uuttakin suhdetta, mutta ei ennen sitä!

Olen hieman eri mieltä. Riippuu millä lailla vanhempien suhde on huono, ja kuinka pahasti asiat ovat.

Kyllä lapset yllättävän paljon vaistoavat vanhempiensa suhteesta. Jos yhdessä ollaan vain kuin kämppäkaverit jne, niin lapsi kyllä saa siinä huonon suhteen mallin.

Entä kun äiti ja uusi poikaystävä (tai isä & tyttöystävä) eivät voi pitää näppejä erossa toisistaan? Tuskin sekään on lapsen mielestä mukavaa katsottavaa...

No se on jokaisen oma häpeä jos liiallisuuksiin menee. :headwall:

 

[ap]

Lähtisitkö jos ei olisi uutta tiedossa? Eli mitä jos uusi suhde menee lepikkoon?

Lähtisin heti, jos sen voisi tehdä niin ettei kukaan kärsi. Mutta ku ei voi. Itse kärsin jos jään. Jos uusi suhde ei onnistu, niin olen sitten yksin. Ei se tunnu yhtään hullummalta vaihtoehdolta. Onhan minulla nuo rakkaat lapseni. En kyllä tämän ystäväni kanssa heti mitään vakavampaa aloittaisi.