MAALISKUISET 2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Santtu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Iltaa kaikille!

Nyt sitten alkaa tuntea olevansa raskaana pikkuhiljaa...
Pari päivää ollut lähes koko ajan pientä pahoinvointia, tänään pahempana. Vielä en ole pönttöä päässyt tervehtimään, mutta kyllä oli tosi lähellä jo tänään. Lisäksi kaikki hajut tuntuvat tosi voimakkaasti nenään, mikä lisää tietysti huonoa oloa. Lähdin sitten töistä aikaisemmin tänään ja vetäisin oikein kunnon päikkärit (15-18.30!). Johan helpotti :).
Toivottavasti tämän menee ohi pian. Tai keskittyisi edes aamuihin :/
Tämän lisäksi on jotkut ruoat ja juomat (entiset lempparit) alkaneet tökkiä, eli kahvi ja pepsi max (ex-addikti :) ei maistu ja esimerkiksi rakastamani avocado tuntuu ajatuksenakin yököttävältä.

Kohtalotovereita...?

Vanilja rv 6+1

PS. 6 päivää ultraan! Jee!

 
Iltaa kaikille!
Yritin hetki sitten kirjoitella, mutta yhtäkkiä jumitti ja olin jollain ihme soneran sivulla, että jos kohta ilmestyy mun keskeneräinen viesti, niin Soneran syystä. ;o)

Mulla on ihan samanlaisesti käynyt kuin sulla Vanilja, että jotain ruokia joita olen ennen syönyt päivittäin esim. maustamaton jogurttija mysli, niin nyt ne tökkii.

Vatsassaei ole ollut muutamaan viikkoon mitään tuntemuksia, mutta tänään on nipistellyt oikealta puolelta nivusten läheltä. Mitä lie sekin. Kyllä varmasti tuleva syksy ja talvi on jännää, kun kehossa tapahtuu kaikenlaisia muutoksia.

 
Hei taas! en ole kerjennyt paljon kirjoitelemaan, kone on taasa ollut rikki... Niin kävin siellä ultras viime torstaina ja kaikki näytti olevan ok, viikkoja oli kasassa 7+2. sydänkin löi jo. neuvolassakin tuli käytyä ja seuraavan kerran pitää mennä rv 12. Mulla jää lääkärintarkastus pois, yksityisellä käynnin takia. olo on ollut aika hyvä, väsymystä lukuun ottamatta, pikkasen etoo aina välillä.

Hipsu rv8+4
 
Kaipaisin kommentteja seuraavaan probleemiin:
Vasemmalla puolella alavatsan kohdalla tuntuu välillä (erityisesti nostaessa jotain) kiristävää tunnetta. Onkohan tämä ihan ok vai pitäisikö huolestua? Onko muilla ollut vastaavanlaisia tuntemuksia?
mulla on menossa nyt rv 4+4 ja soitan maanantaina neuvolaan. Nähtävästi aika moni on ollut rv 7 ekan kerran neuvolassa.
 
Mulla on kanssa ollut vähän ihme muutoksia ruokahalussa... valittelin jo aiemminkin, että koko ajan on nälkä. Hassua on, että mikään hedelmä tai jugurtti tai edes murot ei tunnu auttavan, vaan tarvii saada vähintään voileipää. Muutenkin makeanhimo (joka normaalisti on vahva) tuntuu heikentyneen ja himoitseen pelkkää suolaista, ja nimenomaan kaikkea missä on ""leipää"": voileipien lisäksi pizzaa, hampurilaisia, tortilloja, patonkeja...

No, sinänsähän kai voileivät on aika terveellinen mieliteko (kun meillä on aina vaan ruisleipää ja sellaista jyväistä vaaleaa leipää), mutta kun niitä kasviksiakin pitäisi syödä...

Muutamana aamuna on nyt ollut aika huono olo, mutta onneksi uloslähteminen auttaa. Mulla on neuvolaan edelleenkin vielä yli 2 viikkoa aikaa, se on 8. viikon lopulla.
 
Juu, sama juttu täälläkin, nimenomaan kaikkea suolaista tekee mieli kokoajan. Mussutin ennen (liian) paljon karkkia tms makeaa, mutta nyt huomaan niiden jääneen pois kokonaan - ei vaan tee mieli.

Aamuisin olen yrittänyt syödä terveellisesti hedelmiä, jogurttia ja mysliä, mutta nyt olen tajunnut että huonoon olooni auttaa ainoastaan kunnon tuhti ruoka!

Aika jännä seurata näitä muutoksia itsessään...
 
Mulla oli myös tuntemuksia alavatsan reinoilla,lähellä nivusia, sellaisia vihlaisuja/nipistyksiä. Ne oli viikolla 5-6. Sen jälkeen ne loppui, mutta tällä viikolla (rv. 8) oli taas muutamana päivänä. Mulle ainakin on kerrottu, että tuollainen on ihan normaalia.

 
Täällä ollaan kuudennella raskausviikolla ja tissit ovat olleet hieman arat ja alavatsakipuja, tosin lieviä sellaisia on esiintynyt silloin tällöin. Myös hieman huonovointisuutta ja väsymystä. Muuta oireilua ei kyllä ole ollut, mutta ainakin tuo väsymys on tullut esille aika selvästi ja välillä on aika kauheita pahoinvointikohtauksia, tosin kertaakaan en ole oksentanut. tuntuu, että nämä raskausoireet tulevat esiin paljon voimakkaammin, kuin edellisellä kerrallani joka kuitenkin päättyi kesken.
 
Heips. Pääsinpä virallisesti liittyyn tähän ketjuun.Tein tänään positiivisen testin.Viikkoja taitaa olla tasan 6,mut enpä riemuitse vielä sen kummemmin.Maanantaina soitan neuvolaan.Meillä siis ennestään tyttö 8,5kk.
 
En haluaisi olla fiiliksen pilaaja, mutta mutta... selvittakää ihmeessä niitä vuotoja ja tiputteluja. Itselläni km viikko sitten, kehitys oli loppunut viikolle 6, kun viikkoja olisi pitänyt olla 9.
Kaikki meni näin: n. rv 6+4 yhden päivän ruskeaa tiputtelua, siis todella ihan muutama tippa vain. Soitin jo joka paikkaan, ja kaikki sanoivat, että ihan normaalia, relaa vain. Siitä viikon kuluttua taas muutama tippa ja vahän suurempi verensekainen tippa. Päätin, etten stressaa ja menin suoraan sairaalaan päivystykseen. Sanoin, että odotan ensimmäista ja olen hermoromahduksen partaalla. Ultrattiin ja todettiin että ollaan viikolla 6, ei sydänääniä (vaikka oikeasti olisi pitänyt olla viikko 9 siis).
Viikon kuluttua uudelleen kontrolliin, jossa todettiin että kehitys on todella loppunut. Seuraavana päivänä lääkkeellinen hoito ja siitä on nyt viikko. Jos vielä raskaudun aion mennä lääkäriin juuri siitä ensimmäisestä pisarasta, vaikka olisi kuinka normaalia. Odottelu ja stressaaminen on vielä niin tuoreessa muistissa, että sitä en koskaan enää halua, enkä kenelleekkään toivoisi!
 
Poistun sitten myös takavasemmalle! Sama kohtalo kuin Myyllä eli kohdun ulkopuolinen raskaus. Tosin jouduttiin leikkaamaan ja myös toinen munatorvi jouduttiin poistamaan, koska raskaus siellä! Nyt yritetään toipua sekä fyysisesti että psyykkisesti! Hyvää odotusta teille muille ja ehkä minäkin vielä joskus...
 
Voi ei Suvi, tämä on ihan kamalaa...

Mäkin oikein kidutan täällä itseäni lukemalla näitä juttuja, mutta kun en halua antaa periksi. Tuntuu etten usko vaik mulle kuinka on toitotettu, että ohi on. Mä niin haluan, oisin halunnut just tämän vauvan. Olen hokenut että miksi minulle kävi näin ja nyt tuntuu ihan hirveältä kun sinäkin Suvi joudut tämän kokemaan ja vieläpä rankimman kautta.

Toivotan sulle niin paljon voimia kuin tällä hetkellä pystyn omista voimavaroistani pinnistämään ja toivon enkelin vierellesi kulkemaan. Vain aika auttaa ei mikään muu. Minä ainakin itken tätä kohtaloa vielä pitkän aikaa...

Miksi ensin annetaan ja sitten otetaan pois. Sitä ei pieni ihminen voi käsittää...

Jos haluat jakaa ajatuksiasi, niin ilmoittele.

Lämmin rutistus Myyltä (itkee...)
 
Kiitos Myy! Niin itken minäkin täällä... Ei tätä voi uskoa todeksi. Ensin yritetään yli vuosi ja sitten käy näin. Ja tietenkin nyt uuden raskauden mahdollisuudet ovat vielä paljon pienemmät. Uskoin vain neuvolan vakuutteluja, että aivan NORMAALIA! Olen niin vihainen. Olisi pitänyt luottaa omiin vastoihinsa ja uskoa että kaikki ei todellakaan ole hyvin. Tietysti pitää olla kiitollinen, että säilyi henki. Sekin olisi voinut mennä. Tilanne oli sen verran vakava. Mutta toisaalta välillä tuntuu, et mitä siitä. Voimia sinulle myös! On ihanaa, kun saa vertaistukea.
 
Toi on kyllä kurjaa kun neuvolassa ollaan noista vuodoista välillä niin huolettomia. Toki voi tulla menkkoja viel alkuraskaudesta, mut olis se mun mielestä hyvä tarkistaa tilanne. Mulla onneksi oli tuo lantio/reisi kipu myös oireena ja siitä terveydenhoitaja sitten alkoi epäillä kohdun ulkopuolista. Oliko sulla oireena muuta kuin vuoto? Tämä voi todella olla äidille hengenvaarallista, siksi minä olen huojentunut siitä että sinä selvisit. Tilanteesi pääsi kuitenkin noin vakavaksi.

Mähän menen viel huomenna sairaalaan. Otetaan raskaushormoni (Hcg) ja ultrataan. Tarkoitus on tsekata, että onko se mennyt/menossa loppuun asti kesken vai tarviiko tehdä jotain. Mulla ainakin on viel vuotoa ja jonkin verran vatsakipujakin vasemmalla alhaalla...
Toivon nyt että tämä saataisin päätökseen ja voisin todella keskittyä toipumiseen. Erityisesti henkinen toipuminen vie aikaa.
Luopumisen tuskaa on tuonut myös se kun raskausoireet kuten pahoinvointi ja rintojen arkuus ovat pikkuhiljaa hävinneet.
 
Hanna, pisaroista ja tuhruista varoittelija, täällä taas. Myös minua ottaa päähän tuo neuvoloiden ja yleensä kaikkien tahojen piittaamattomuus koskien tiputtelua. Mielestäni ei olisi kohtuutonta kehoittaa aina tarkastamaan tiputtelun syy. Silloin voitaisiin ehkä ajoissa puuttua ainakin noihin kohdun ulkopuolisiin juttuihin ettei kenenkään henki olisi vaarassa. Keskenmenoahan sillä ei voi ehkäistä.
 
Jos vielä jotenkin onnistun joskus tulemaan raskaaksi, tiedän kyllä että puoleni pidän jatkossa!! Minulla oli myös kipuja vuodon lisäksi. Yksi päivä oli välissä ok ja sitten loppuviikosta kivut yltyivät aivan sietämättömiksi ja menin päivystyksenä sairaalaan. Minulla myös alussa selkä ja vatsakipua ja sairaalassa alkoi säteillä nivusiin.

Huomenna aion soittaa neuvolaan ja kertoa kuinka normaalia oli tilanne. Huomenna olisi pitänyt viedä pissanäyte ja ens viikolla olis ollut lääkäri. Eipä sitten tarvitse mennä. Minulla ei ole jälkitarkastusta, koska tilanne tosiaan hoidettiin kirurgisesti pois. Joten homma on siltä osin selvä. Puoli vuotta pitää nyt yrittää raskautta ja sitten mennään hoitoihin, jollei tärppää.

Se positiivinen puolihan tässä on että monesti tällaisten jälkeen saattaa tärpätä hyvin. Kehossa ollut raskaushormoni aiheuttaa sen sekä myös kaavinta, joka minulle tehtiin. Paikat pitäisi siis olla ""puhtaat"". Täytyy vain toivoa, että se ainokainen munatorvi toimii heti!

Kyllä menee raskaimman kautta, mutta nyt se lapsi on todella lahja! Ja jos ei sitä koskaan tule, on senkin asian kanssa vain alettava elää. Tuskallista, mutta elämän on jatkuttava!
 
Unohdin mainita, että olen itse kahden kohdunulkoisen ja yhden munatorven jälkeläinen. Olen ihan varma, että meillä kaikilla vielä on nyytti kainalossa, ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti jo ensi kesänä!
Ja KUN meillä tärppää olemme vaikka joka päivä päivystyksessä huolinemme vaatimassa ultraa, eikö totta tytöt!!??
 
Juu, todellakin vaatimusten taso on kyllä melkoinen, jos vain se seuraava kerta tulee. Mulle nyt kävi sen verran huonosti, että toistakin puolta ei riskeerata enää. Pääsen julkisella puolella heti rv 6 ultraan, kun raskaus voi näkyä kohdussa eli jotakin hyvääkin. Jos nimittäin toisen kerran käy samalla tavalla, jää minulta lapset saamatta. Koska riittäävän aikaisin havaittu kohdun ulkopuolinen raskaushan voidaan tosiaan hoitaa vähän lievemmin keinoin. Minunkin olisi pitänyt vaatia ultraus heti rv 6 + kun se verinen vuoto ekan kerran tuli. Mutta turha tässä on enää jossitella, tapahtunut mikä tapahtunut...
 
Juu, samaa sanoivat sairaalassa minullekin, että mahdollista seuraava raskautta seurataan ultralla jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ja tosiaan, aion olla itsekin supervaativa.

Voi olla ehkä aikaista kysellä, ei tarvi vastata jos tuntuu ettet halua Suvi, mut meinaatteko yrittää piankin uudestaan? Meillä hieman ristiriitaisia tunteita ton asian suhteen. Toisaalta vauvaa haluaa niin kovasti, että haluais heti vaan yrittää (lääkäri sanoi et heti kun Hcg on laskenut 0:aan ja menkat tullut niin vois aloittaa uudestaan), mut toisaalta taas pelkäiskö sitä nyt liikaa et tämä uusiutuu tai menee muuten kesken?! Vois olla tosi stressaavaa. Voi olla et aloitetaan heti kun mahdollista tai sitten joskus loppuvuodesta.

Totuushan on että ne joilla on ollut kohdun ulkopuolinen raskaus omaavat hieman suurentuneen mahdollisuuden saada se uudestaan (tosin ei sinulla Suvi mielestäni, koska ""syypää"" on eliminoitu). Sitten taas täällä neuvolan terveydenhoitaja minua lohdutteli, että harvoin tulee toistamiseen. Että mikä lie se totuus.

Joka tapauksessa vauvaa haluais ihan kamalasti ja toisaalta tuntuu että on tästäkin viel niin sekaisin ettei oikein tiedä mitä haluais. Muistaa vaan sen kuinka onnellinen oli plussatestistä ja katkeroituu, miksi en saanut nauttia siitä tunteesta...
 
Kyllä meillä varmaan yritys jatkuu kunhan ekat menkat tulevat. Ajoituksen kanssa on vaan nyt entistä vaikeampaa... Mutta onneksi suht pian sitten saadaan apujakin. Onhan tässä nyt niihin menkkoihin aikaa palautua. Eiköhän se taas tästä.
 
Suosittelen teille Suvi ja Myy et alatte rohkeesti vaan koittaa uutta raskautta heti seuraavien normaalien menkkojen jälkeen.Niin mekin tehtii kun oli oli se tuulimuna.Turha sitä on jäädä miettimään ja suremaan sen kummemmin.Luonto hoiti asian näin ja silläkin on tarkoituksensa vaikka se tuntuukin epäreilulta.Nyt on varmaan tyhjä ja orpo olo mut ku ei ajattele asiaa koko aikaa niin olokin helpottuu.Eli heti ens kierrosta vaan yrittää,meilläkin tärppäs sit heti ja kaikki meni tosi hyvin.Toivottavasti menis tämäkin raskaus.Elämä jatkuu. =o)
 
Pahoittelut Suville. jos yhtään lohduttaa ystäväni on kokenut tismalleen saman kuin sinä ja hänellä on täysin terve 3-tyttö!
Jaksamista tulevaisuuteen.

Olisin kysellyt sellaista, että mistä neuvolassa tehdään raskaustesti, siis pissasta vai verestä? Ja saako tiedon heti? Tarvitsisin tähän kysymykseen vastausta aika pikaisesti.
Kertokaa kokeneemmat, hitusen edellä menijät.
 
Kiitos Iines83 kannustuksesta. Kyllä tuolle kannalle ollaan itsekin pikkuhiljaa kallistumassa.

Tänään kävin siis taas sairaalassa ja tilanne on inhottavan piinallinen. Mulla oli sitten vuorostaan se hCG lähtenyt nousuun. Eli itsestään keskeytyminen ei ehkä menekään ihan niin yksinkertaisesti. Vielä eivät kuitenkaan (kolmen gynekologin pähkäiltyä) tehneet mitään vaan torstaina TAAS otetaan verikoe ja jos silloin arvo on edelleen sama tai noussut niin annetaan lääkkeet. Mä en vaan ymmärrä miksi eivät antaneet niitä heti, kun kuitenkin olivat melko varmoja siitä ettei arvot enää itsestään laskemaankaan ala ja toivoa sikiön selviytymiseksi ei todellakaan ole annettu. Ja minulla edelleen vaara, eli koko ajan toitottavat että heti jos kivut alkavat olla kovin voimakkaita niin ensiapuun vaan. Odottaako ne todella että ne kivut tulee niin koviksi että täytyy kiireesti leikata vai yrittääkö ne rahastaa... Kertokaa, jos joku teistä olis viisaampi ja ymmärtäisi miksi minua näin piinataan.
Olisi helpotus päästä tästä asiasta kokonaan yli, nollata tilanne, toipua ja yrittää uudestaan....

Anteeksi tällainen vuodatus. Olen vaan niin fyysisesti kuin henkisestikin aivan rikki.
 

Yhteistyössä