K
koukussa
Vieras
Kyllä voi elämä olla vaikeaa.
Ei tule meidän suhteesta varmaan mitään elämänloppuun asti kestävää, tältä on tuntunut jo pitkän aikaa. Toisaalta menee hyvin mutta tasaisin väliajoin kaikki romahtaa.
Mies on kovan luokan manipuloija ja meillä on ollut niin vaikeaa etten kohta jaksa enää välittää mistään. Mielenvääntämisen ammattilaisena meillä on aivan huippu hetkiä ja mies osaa käyttäytyä myös hyvin, näiden avulla pitää minut koukussa.
Toinen ääripää tekee minusta mustasukkaista, ei kuuntele ongelmiani vakavissaan, vähättelee, arvostelee, flirttailee toisten kanssa, loukkaa minua tahallaan, pienillä asioilla kiristää/alistaa...
Jos minä satun suuttumaan, tiedän että saan itkeä taas monta päivää, kun olen kuunnellut haukut koko suvustani, itsestäni, käytöksestäni, miten kehtaan sanoa hänelle vastaan, huudot omasta huonoudestani ja pelännyt mitä asunnosta nyt tuhoutuu miehen raivostuessa.
Jos hän loukkaa minua ja minä loukkaannu, se on minun vikani ja minä en arvosta häntä.
Eroa olemme tehneet monta kertaa, mies kerjää/kiristää/puhuu/ itsensä aina takaisin. Hän ei kuuntele silloin minua, hän ei kuuntele mitä minulla on sanottavaa, haukkuu vain. En edes saa sanottua että nyt se on loppu ja mitä minä ajattelen, kun hän vain huutaa ja minä saan kuunnella. Hän ei suostu lopettamaan puhelua ja jos minä lopetan, kaaos vain suurenee ja pommitus ja minun haukkumiseni vain lisääntyy. Miten voin olla niin kakara että lyön luurin korvaan.
Yleisesti menee hyvin, meillä nauretaan ja pelleillään paljon,se tekee asioista miljoona kertaa vaikeampia, mutta sitten on se pimeä puoli.
Minulla ei ole mitään voimia hänestä eroon, en käsitä miten hän saa minut pysymään rinnallaan, minä en enää jaksa, en vain jaksa. Onneksi on perhe ja ystäviä.
Mikään ei masenna niin paljon kuin se, että tietää eron olevan ainoa vaihtoehto omalle mielenterveydelle ja silti ei pysty mitään tekemään.
Ei tule meidän suhteesta varmaan mitään elämänloppuun asti kestävää, tältä on tuntunut jo pitkän aikaa. Toisaalta menee hyvin mutta tasaisin väliajoin kaikki romahtaa.
Mies on kovan luokan manipuloija ja meillä on ollut niin vaikeaa etten kohta jaksa enää välittää mistään. Mielenvääntämisen ammattilaisena meillä on aivan huippu hetkiä ja mies osaa käyttäytyä myös hyvin, näiden avulla pitää minut koukussa.
Toinen ääripää tekee minusta mustasukkaista, ei kuuntele ongelmiani vakavissaan, vähättelee, arvostelee, flirttailee toisten kanssa, loukkaa minua tahallaan, pienillä asioilla kiristää/alistaa...
Jos minä satun suuttumaan, tiedän että saan itkeä taas monta päivää, kun olen kuunnellut haukut koko suvustani, itsestäni, käytöksestäni, miten kehtaan sanoa hänelle vastaan, huudot omasta huonoudestani ja pelännyt mitä asunnosta nyt tuhoutuu miehen raivostuessa.
Jos hän loukkaa minua ja minä loukkaannu, se on minun vikani ja minä en arvosta häntä.
Eroa olemme tehneet monta kertaa, mies kerjää/kiristää/puhuu/ itsensä aina takaisin. Hän ei kuuntele silloin minua, hän ei kuuntele mitä minulla on sanottavaa, haukkuu vain. En edes saa sanottua että nyt se on loppu ja mitä minä ajattelen, kun hän vain huutaa ja minä saan kuunnella. Hän ei suostu lopettamaan puhelua ja jos minä lopetan, kaaos vain suurenee ja pommitus ja minun haukkumiseni vain lisääntyy. Miten voin olla niin kakara että lyön luurin korvaan.
Yleisesti menee hyvin, meillä nauretaan ja pelleillään paljon,se tekee asioista miljoona kertaa vaikeampia, mutta sitten on se pimeä puoli.
Minulla ei ole mitään voimia hänestä eroon, en käsitä miten hän saa minut pysymään rinnallaan, minä en enää jaksa, en vain jaksa. Onneksi on perhe ja ystäviä.
Mikään ei masenna niin paljon kuin se, että tietää eron olevan ainoa vaihtoehto omalle mielenterveydelle ja silti ei pysty mitään tekemään.