E
"Elli"
Vieras
Elikkä olen oletettavasti 3. viikolla raskaana... Kuukautiset ei vielä ole myöhässä, enkä nyt tarkalleen voi tietää milloin niiden pitäisi alkaa kun lopetin pari viikkoa sitten pillerit viikon käytön jälkeen (lääkärin suositus) ja ne nyt tunnetusti sotkee kierron. Kondomia käytetty siitä asti (lääkärin suositus), ei kertaakaan unohtunut/rikkoontunut/käytetty väärin! Eli n. 1 % mahdollisuus olla raskaana, mutta oon tehnyt kolme positiivista raskaustestiä (Rfsu:n), yhden negatiivisen Clearbluen ja labrassa tehtiin virtsasta negatiivinen. Verikokeen tuloksia odottelen viikonlopun yli. Olen kuullut Rfsu:n antavan vääriä positiivisia, mutta ei kai sentään kolmea? Ihan selkeät raskausoireet on jo, siksi testin teinkin.
Sekin vielä, että oon vasta 21, sairastan vaikeaa ahdistuneisuushäiriötä ja joudun syömään siihen lääkkeitä, joita ei saa raskauden aikana syödä. Ei ole riittävää tutkimustietoa, mutta tiedetään, että voi aiheuttaa vammautumista ja sikiökuolemia. Ilmeisesti jos olen raskaana, keskeytys on ainoa vaihtoehto. Lääkkeitä ei voi lopettaa eikä vaihtaa, koska tämä lääkitys on ainoa, joka minulla on toiminut. On kokeiltu muutakin, on vain pahentanut. En voi ottaa riskiä, että menen vielä huonompaan kuntoon, varsinkaan jos pitäisi lapsesta huolehtia. Siihen en todellakaan ilman lääkkeitä pysty. Enkä siihen, että vahingoittaisin omaa lastani.
En tiedä miten tulisin pääsemään yli keskeytyksestä. Olen mielestäni tehnyt kaiken oikein, en ole ottanut riskejä ehkäisyn kanssa. Keskeytyksen ainoa syy olisi se, että muuten joko minun tai lapsen terveys olisi vaarassa. Keskeytys ei kai edes menisi sosiaalisten syiden alle vaan terveydellisten, jotka itsekin pystyn hyväksymään, mutta silti hirveä syyllisyydentunne ja itkettää koko ajan...
Sekin vielä, että oon vasta 21, sairastan vaikeaa ahdistuneisuushäiriötä ja joudun syömään siihen lääkkeitä, joita ei saa raskauden aikana syödä. Ei ole riittävää tutkimustietoa, mutta tiedetään, että voi aiheuttaa vammautumista ja sikiökuolemia. Ilmeisesti jos olen raskaana, keskeytys on ainoa vaihtoehto. Lääkkeitä ei voi lopettaa eikä vaihtaa, koska tämä lääkitys on ainoa, joka minulla on toiminut. On kokeiltu muutakin, on vain pahentanut. En voi ottaa riskiä, että menen vielä huonompaan kuntoon, varsinkaan jos pitäisi lapsesta huolehtia. Siihen en todellakaan ilman lääkkeitä pysty. Enkä siihen, että vahingoittaisin omaa lastani.
En tiedä miten tulisin pääsemään yli keskeytyksestä. Olen mielestäni tehnyt kaiken oikein, en ole ottanut riskejä ehkäisyn kanssa. Keskeytyksen ainoa syy olisi se, että muuten joko minun tai lapsen terveys olisi vaarassa. Keskeytys ei kai edes menisi sosiaalisten syiden alle vaan terveydellisten, jotka itsekin pystyn hyväksymään, mutta silti hirveä syyllisyydentunne ja itkettää koko ajan...