A
annasus
Vieras
Minulla (26v) ja avomiehelläni (35v) on ollut viimeiset 3 kuukautta erittäin riitaisaa. Tuntuu, että joka ikinen pikkuriita paisuu aivan yli äyräiden. Viimeaikaiset riidat ollaan saatu keskusteltua (todella kovan väännön jälkeen) ja sovimme yleensä joka riidan yhteydessä toimintatavoista (esim. viimeisimmän jälkeen otimme käyttöön "puhekapulan", se jolla on puheenvuoro pitää kapulaa ja toinen ei saa puhua päälle tai keskeyttää, näinollen voimme pitää keskutelut huomattavasti rauhallisempana ja pidimme sitä hyvänä ja toimivana ratkaisuna) Mutta nyt, kun seuraava riita tuli ja huomasin, ettei keskutelu suju vaan menee yli/huudoksi/päällepuhumiseksi molemmilla osapuolilla, ehdotin uudestaan kapulaa. No ei käynyt enää. Mies sanoi sen olevan turha, sillä hän oli menossa pian töihin ja ei ollut oikea hetki.
Vastaavanlaisia tilanteita on ollut ennenkin, esimerkiksi mies ei voi sietää jos huudan tai "käyttäydyn törkeästi" (kiroilen, osoitan mieltäni). Suuttumus on suuri jos käyttäydyn niin, koska se ei ole hyväksyttävää missään muotoa. Kuitenkin kun hän suuttu, hän käyttäytyy itse samanlailla, ellei jopa pahemmin mutta ero onkin siinä, että hän voi käyttyätyä niin koska minäkin olen toiminut samanlailla joskus aiemmin.
Tilanne on todella paha. Olen henkisesti aivan lopussa tähän riitelyyn. Riitojen yhteydessä mies tuntuu todella julmalta ja jyräävältä. Rakkautta ja uskollisuutta on mutta kommunikaatiomme on täysin hukassa. Minusta tuntuu, että avomieheni käsittää kaiken sanomiseni jotenkin väärin. En ole ihan varma uskallanko enää puhua riitojen aika mistään sillä se vain johtaa suurempaan riitaan. Kun tilanne on rauhaisa (esim. viimeksi puhekapulan kanssa) mies kyllä ymmärtää käyttäytyneensä hölmösti, pyytää anteeksi ym. Mutta heti seuraavan riidan tulessa kaikki tuntuu unohtuvan. Mikä avuksi siskot ja veljet?
Vastaavanlaisia tilanteita on ollut ennenkin, esimerkiksi mies ei voi sietää jos huudan tai "käyttäydyn törkeästi" (kiroilen, osoitan mieltäni). Suuttumus on suuri jos käyttäydyn niin, koska se ei ole hyväksyttävää missään muotoa. Kuitenkin kun hän suuttu, hän käyttäytyy itse samanlailla, ellei jopa pahemmin mutta ero onkin siinä, että hän voi käyttyätyä niin koska minäkin olen toiminut samanlailla joskus aiemmin.
Tilanne on todella paha. Olen henkisesti aivan lopussa tähän riitelyyn. Riitojen yhteydessä mies tuntuu todella julmalta ja jyräävältä. Rakkautta ja uskollisuutta on mutta kommunikaatiomme on täysin hukassa. Minusta tuntuu, että avomieheni käsittää kaiken sanomiseni jotenkin väärin. En ole ihan varma uskallanko enää puhua riitojen aika mistään sillä se vain johtaa suurempaan riitaan. Kun tilanne on rauhaisa (esim. viimeksi puhekapulan kanssa) mies kyllä ymmärtää käyttäytyneensä hölmösti, pyytää anteeksi ym. Mutta heti seuraavan riidan tulessa kaikki tuntuu unohtuvan. Mikä avuksi siskot ja veljet?