Kiitos vastauksista. Kyllähän nää uusoerhe kuviot on tosi vaikeita, tunnetasolla varsinkin, ihan kaikille. Mutta sitä kaipais aikuista joka ottaa saman vastuun siitä että homma toimii ja olisi siinä keksimässä ratkaisuja. Ja myönnän että olen itsekkin vaemasti sen takia niin väsynyt kun en ininä koe olevani arvokas ja miehelle se tasavertainen kumpoani, jonka kanssa yhdessä lapsia kaitsettais. Aina tuntuu että miehen pitää nostaa omansa jalustalle, odottaa että tulee tilqisuus että pääsee hyvittelemään mun ja mun lapsien olemassaoloa.
Mies myös usein riita tilanteissa alkaa puhumaan että ei me olla tehty sulle mitään (hän ja tyttärensä) eikä me sitä tai me tätä. Alku aikoina ilmotti aina viestitellessä että me mennään nukkumaa, me syldään, me katotaan telkkaria , edes pariskunnat ei käytä me muotoa joka asiassa.
En tiedä olisiko mieskin sitten onnellisempi, jos saisivat elää lapsensa kanssa kahdestaan, äitinsä taustalla. Ehkä kaikki tyydyttäisivät tarpeensa parhaiten niin.