Onnittelut ultraajille

! Eikö ollutkin ihanaa nähdä oma pikkuinen siellä masussa keikkumassa suuntaan ja toiseen

! Meillä myös oli uä huhtikuun lopussa. La heitti päivällä.
Pää-perämitta reilu 5 ja koko pituus oli 7.
Sykettä kätilö ei sanonut eikä sukupuolta,joka oli nähtävissä koska pieni oli rauhallinen. Noh me katsottiin itse ja mielestämme saatiin näkymästä oma käsitys. Niskaturvotus pieni huh ja vaikuttaa terveeltä normaalilta ekassa uä:Ssä. Rakenneultrassa sitten lisää myöhemmin.
Olotila yhä pahoinvointia ym. Muutenkin on tullut raskauteen murheita kropassa. Pelottavaa ja inhottavaa. Lääkärien suhtautuminen vaihtelevaa samoin kommentit. Rukoilen että kaik menis hyvin.
Liitoskipuja ja nivuskipuja on koviakin..menkkamaisia vihlaisuja kestää välillä jonkin aikaa. Pääsärkyä,väsymystä myös yhä melkoisesti.
Masu näkyy alasti sievänä,mutta vaatteet päällä ei juurikaan. Joku voisi luulla että pieni pömppävatsa ehkä,en tiedä. Ellei tietäisi että eipäs ole. Vaatteissa saakin nyt pohtia mihin mahtuu ja mikä ois kiva päällä. Kesäksi tunikoita kaappi täyteen varmaan hankittavissa.
Seulonnassa pitäs saada kaksi arviota riskeistä..ikään katsoen ja sit se toinen. Meillä oli 1:780 ja 1:4000..eli ei nyt mitään stressiä tästä.
Aika liitää..ei ehdi esikoisen vuoksi tätä raskautta paljon pohtimaan. Mutta onnellinen olo odotuksesta. Ainut varjo ajatus on mulla synnytys. Koska se on paha paha!!! Senkun pääsis kiertämään. Ärsyttää kun jotkut sanoo että ei se mitään ole jne..mutta todellisuudessa kyllähän se vaan on!! Tai sitten olen tosi huono synnyttäjä koska koen sen kyllä rajuimmaksi mitä tiedän. Miksei äidit voi suoraan sanoa että hei se on paha,mutta siitä selvii. Asiaa aina vähätellään. Lopussa silti kiitos on suurin. Joten eipä siinä, kaiken väärtiä. Mitäs muilla ajatuksia synnyttämiseen,äitiyteen, esikoisen,toisen syntymään? Tavaroita hankittu kovasti ym?
Ok nyt unille. Kuullaan. kaikille vointeja!
