X
xx
Vieras
Kirjoitin tuon allaolevan kommentin eilen toiseen ketjuun...Se miksi halusin jatkaa keskustelua aiheesta on taas tämänpäiväinen kahvitteluhetki... Kävimme kahvilla kaverillani, minä ja tyttöni. Kerroin sitten jossain vaiheessa että kävin eilen uimassa ja kaupoilla naapurikaupungissa - tähän ystäväni että niin, on se helppoa kun on vaan yksi lapsi. Äänellä, jolla voisi kuvitella että se toinen lapsikin heille pakolla annettu. Myöhemmin sitten jatkoi aiempaa keskustelua siitä kuinka on ikävää kun mies sanoi lapsiluvun olevan tässä kahdessa. Olen ihan varma että nainen ei aio käyttää ehkäisyä vaan pamauttaa itsensä paksuksi miehen tietämättä. Mä en jaksa sitä enää!!!!
******
Mun kaveri haluaa monta lasta (kaksi on jo, mies ei halua enempää jostain kumman syystä....)
Ensin on tylsää kun mitään ei saa syödä (raskaus), sitten ottaa päähän kun mitään ei saa juoda (raskaus), sitten tulee rajoituksia kaiken maailman juttuihin, mm. saunominen, kävely, siivous, autossa olo (raskaus).
Sitten synnytys jo lähenee ja kaikki on huonosti kun ottaa nivusiin/selkään/käteen/mahaan/jalkapohjiin... Jos tulee vaikka elokuviin, on penkit huonot ja kaupassa on kärryt väärän kokoisia....
Sitten se lapsi tulee ja valvottaa (!!!!) ja mitään ei saa syösä (imetys) ja mitään ei saa juoda (imetys). Tulee rajoituksia kaiken maailmanjuttuihin ( kaupassa käynti, saunominen) (imetys).
Ensin haluaa jäädä töistä pois niin pian kuin mahdollista ja mut nyt kun lapsi on 7kk, pitäis päästä äkkiä töihin "kun täällä kotona ihan tylsistyy aivot". Odotas kun se töihin meno tulee niin on "niiiin inhottavaa mennä töihin kun pitää viedä lapsi hoitoon niiiiiin pienenä"..... Ja lisää haluasi. Mut ei osaa muutakuin valittaa! Mä en jaksa kuunnella!! Mullakin on lapsi (toinen samanikäinen kuin hänelläkin - hänen lapsensa on "ihan mahdoton, riiviö" ja mun omani mun mielestä ihana, ja musta on ihanaa olla vielä kotona ja mennä kohta töihin...
Musta tuntuu et se haluaa olla joku marttyyri, ei ihme ettei sen mies enempää halua. Tuolla ajatusmaailmallahan ne lapset rajoittaa koko elämän. Meillä lapsi on osa elämää.
******
Mun kaveri haluaa monta lasta (kaksi on jo, mies ei halua enempää jostain kumman syystä....)
Ensin on tylsää kun mitään ei saa syödä (raskaus), sitten ottaa päähän kun mitään ei saa juoda (raskaus), sitten tulee rajoituksia kaiken maailman juttuihin, mm. saunominen, kävely, siivous, autossa olo (raskaus).
Sitten synnytys jo lähenee ja kaikki on huonosti kun ottaa nivusiin/selkään/käteen/mahaan/jalkapohjiin... Jos tulee vaikka elokuviin, on penkit huonot ja kaupassa on kärryt väärän kokoisia....
Sitten se lapsi tulee ja valvottaa (!!!!) ja mitään ei saa syösä (imetys) ja mitään ei saa juoda (imetys). Tulee rajoituksia kaiken maailmanjuttuihin ( kaupassa käynti, saunominen) (imetys).
Ensin haluaa jäädä töistä pois niin pian kuin mahdollista ja mut nyt kun lapsi on 7kk, pitäis päästä äkkiä töihin "kun täällä kotona ihan tylsistyy aivot". Odotas kun se töihin meno tulee niin on "niiiin inhottavaa mennä töihin kun pitää viedä lapsi hoitoon niiiiiin pienenä"..... Ja lisää haluasi. Mut ei osaa muutakuin valittaa! Mä en jaksa kuunnella!! Mullakin on lapsi (toinen samanikäinen kuin hänelläkin - hänen lapsensa on "ihan mahdoton, riiviö" ja mun omani mun mielestä ihana, ja musta on ihanaa olla vielä kotona ja mennä kohta töihin...
Musta tuntuu et se haluaa olla joku marttyyri, ei ihme ettei sen mies enempää halua. Tuolla ajatusmaailmallahan ne lapset rajoittaa koko elämän. Meillä lapsi on osa elämää.