Marttyyriäidit tai jotain....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja xx
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
X

xx

Vieras
Kirjoitin tuon allaolevan kommentin eilen toiseen ketjuun...Se miksi halusin jatkaa keskustelua aiheesta on taas tämänpäiväinen kahvitteluhetki... Kävimme kahvilla kaverillani, minä ja tyttöni. Kerroin sitten jossain vaiheessa että kävin eilen uimassa ja kaupoilla naapurikaupungissa - tähän ystäväni että niin, on se helppoa kun on vaan yksi lapsi. Äänellä, jolla voisi kuvitella että se toinen lapsikin heille pakolla annettu. Myöhemmin sitten jatkoi aiempaa keskustelua siitä kuinka on ikävää kun mies sanoi lapsiluvun olevan tässä kahdessa. Olen ihan varma että nainen ei aio käyttää ehkäisyä vaan pamauttaa itsensä paksuksi miehen tietämättä. Mä en jaksa sitä enää!!!!

******

Mun kaveri haluaa monta lasta (kaksi on jo, mies ei halua enempää jostain kumman syystä....)
Ensin on tylsää kun mitään ei saa syödä (raskaus), sitten ottaa päähän kun mitään ei saa juoda (raskaus), sitten tulee rajoituksia kaiken maailman juttuihin, mm. saunominen, kävely, siivous, autossa olo (raskaus).
Sitten synnytys jo lähenee ja kaikki on huonosti kun ottaa nivusiin/selkään/käteen/mahaan/jalkapohjiin... Jos tulee vaikka elokuviin, on penkit huonot ja kaupassa on kärryt väärän kokoisia....
Sitten se lapsi tulee ja valvottaa (!!!!) ja mitään ei saa syösä (imetys) ja mitään ei saa juoda (imetys). Tulee rajoituksia kaiken maailmanjuttuihin ( kaupassa käynti, saunominen) (imetys).
Ensin haluaa jäädä töistä pois niin pian kuin mahdollista ja mut nyt kun lapsi on 7kk, pitäis päästä äkkiä töihin "kun täällä kotona ihan tylsistyy aivot". Odotas kun se töihin meno tulee niin on "niiiin inhottavaa mennä töihin kun pitää viedä lapsi hoitoon niiiiiin pienenä"..... Ja lisää haluasi. Mut ei osaa muutakuin valittaa! Mä en jaksa kuunnella!! Mullakin on lapsi (toinen samanikäinen kuin hänelläkin - hänen lapsensa on "ihan mahdoton, riiviö" ja mun omani mun mielestä ihana, ja musta on ihanaa olla vielä kotona ja mennä kohta töihin...

Musta tuntuu et se haluaa olla joku marttyyri, ei ihme ettei sen mies enempää halua. Tuolla ajatusmaailmallahan ne lapset rajoittaa koko elämän. Meillä lapsi on osa elämää.
 
Mä haluaisin myös monta lasta...2 on jo ja kolmannen pitäisi symtyä 5 viikon päästä. 5 voisi olla aika ihana lapsiluku.

Muakin ottaa päähän kun ei saa syödä miten huvittaa, eikä juodakaan. Mihinkään fyysiseenkään en enää kykene ja se ärsyttää.
Mä olen ollut tänään ihan rampana ja ajoittain niin kipeä että on meinannut parku päästä ja se ärsyttää.
Leffassa kävin alkuviikosta ja niillä penkeillä istuminen oli tosiaan vaikeaa...takin sain sitten myllättyä seläntaa jotta pystyin jotenkin istumaan.

Valmiiksi jo pelkään sitä aikaa kun vauva valvottaa ja vaikken varmaan voi imettää, niin en mä sitä viinaa siltikään voi kiskoa kun hoidan pientä vauvaa. En halua mennä vielä piiiitkiin aikoihin töihin, mutta voihan se mieli toki muuttuakin.

Osaan mä muutakin tehdä kuin valittaa, enkä mä halua olla marttyyri.

Mun mielestä sun kaveri on ihan normaali ihminen normaaleinen vaivoineen ja tuntemuksineen. Sulla sen sijaan taitaa olla jokin ongelma, kun otat toisen valitukset niin raskaina.
 
Mutkun mikään ei oo kivaa sen mielestä! Eli se että lapsista ei oo ikinä mitään muutakuin valittamista, musta se on aika ahdistavaa mitä se on sitten kotioloissa jos tutuillekin pitää aina mollata omia lapsiaan (toinen on vasta onneks vauva eikä tajua vielä). "Tuo meidän niko-petteri on niin kamala, ei sen kanssa mihinkään voi mennä"..... hei haloo, jos niitä lapsia kerran haluaa, niin mikä kidutuskeino se oikein on? Mulla on lapsi, maailman ihanin ja tuonut paljon sisältöä elämään.
 
Mut hei, oikeesti lapsia ja aikuisia on erilaisia! Rakastan lapsiani ja miestäni, mutta välillä toivon koko sakin hevon kuuseen. Valitan ja marisen jatkuvasta ruuhkasta elämässäni, mutta yhtään viidestä lapsestani en antaisi pois tai muuttaisi muutenkaan vilkasta elämääni ( opiskelen ja olen sosiaalinen). Me ihmiset olemme niin erilaisia. Toki hänellä voi olla pelkkä tyyli puhua asioista negatiivisesti. Tai ehkä olet ystävällesi se ihminen, jolle voi purkaa niitä pahanolontunteita, joita meillä kaikille on!
 
Ei tuo kaverisi käytös varmaankaan lapsista johdu - jotkut ei vaan ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Tunnen itsekin muutaman tällaisen ihmisen (mutten jaksa olla heidän ystävänsä...) Perusnegatiivinen elämänasenne, luulen ma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iu:
Ei tuo kaverisi käytös varmaankaan lapsista johdu - jotkut ei vaan ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Tunnen itsekin muutaman tällaisen ihmisen (mutten jaksa olla heidän ystävänsä...) Perusnegatiivinen elämänasenne, luulen ma.
Just näin olin kirjoittamassa.. tunnen muutaman kyseisenlaisen tapauksen.

 
Voi olla, tavattiin just ennen ekaa raskautta.... tai miehet siis ensin työpaikan kautta. Siten en tiedä millainen ihminen on ollut aiemmin. Mut miehet on parhaita ystäviä, joten munkin on oltava hänen kanssaan ystävä, tai ainakinpaljon tekemisissä, mut mä melkein pelkään jo mennä sinne, että alan laukomaan päin naamaa totuuksia ja siinä oli sitten lasten kaveruus ja miesten....
 

Yhteistyössä