Masennuksen kokeneita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

masis

Vieras
Mulla on vaikea-asteinen masennus ja lääkitys ollut jo pari kuukautta. Mikä on, kun tunnen oloni jo paremmaksi ( etten itkeskele) mutta mulla on semmonen tyhjä olo koko ajan. Nyt jo saan itseni liikkeelle ja uloskin mut mä olen jotenkin apaattinen. En oikein osaa selittää sitä tunnetilaa..Mietin vain et olenko parantumassa vai menossa taas alaspäin? Onko kellään ollut vastaavaa?
 
mä oon kokenu vakavan psykoottisen masennuksen muutaman kerran. tuo tunne saattaa tulla suurelta osin lääkkeistä ne laittaa aluks noin jumiin ja ikäänkuin laittaa ihmisen jumiin että ne pahat olot ei ole päällimmäisenä
 
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
mä oon kokenu vakavan psykoottisen masennuksen muutaman kerran. tuo tunne saattaa tulla suurelta osin lääkkeistä ne laittaa aluks noin jumiin ja ikäänkuin laittaa ihmisen jumiin että ne pahat olot ei ole päällimmäisenä
Kun jotenkin outoa et tuntee jo itsensä paremmaksi kun kävin aika pohjalla mut sit on tullut sellanen hälläväliä olo. Mä jo olin ihan varma et olen jo voiton puolella tämän sairauden kanssa. Saanko kysyä kauan sinulla meni toipua?

 
Alkuperäinen kirjoittaja masis:
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
mä oon kokenu vakavan psykoottisen masennuksen muutaman kerran. tuo tunne saattaa tulla suurelta osin lääkkeistä ne laittaa aluks noin jumiin ja ikäänkuin laittaa ihmisen jumiin että ne pahat olot ei ole päällimmäisenä
Kun jotenkin outoa et tuntee jo itsensä paremmaksi kun kävin aika pohjalla mut sit on tullut sellanen hälläväliä olo. Mä jo olin ihan varma et olen jo voiton puolella tämän sairauden kanssa. Saanko kysyä kauan sinulla meni toipua?

mä oon 02 saanu ekan psykoosin josta toipumiseen meni vajaa 2vuotta sen jälkeen oli varmaan vuos kaks ok aikaa ja taas sairastuin
 
Toipumiseen kuuluu vuoristorata. Se eka takapakki on kamala! Mutta sen jälkeen alkaa hyväksyä, että elämä on oikeasti, kaikilla, terveilläkin, vuoristorataa! Ja sekin opettaa sitä itsensä tuntemista niin, että osaa ajoissa reagoida kun ollaan menossa johonkin suuntaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Useat mielialalääkkeet tekee tuon, että et siis tunne mitään, olo on parempi mutta tunteet kuolee.

Miten masennukseen voi saada apua? tai lääkitystä? en osaa oikeen puhua itsestä tai tunteista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Useat mielialalääkkeet tekee tuon, että et siis tunne mitään, olo on parempi mutta tunteet kuolee.

Miten masennukseen voi saada apua? tai lääkitystä? en osaa oikeen puhua itsestä tai tunteista.

mä en osaa kans puhua lääkärille tms mitään, ne nyhtämällä nyhtää asiat musta irti. mulla on auttanu lääkitys ja sähkö sillo ku oli pahin tilanne päälle
 
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Useat mielialalääkkeet tekee tuon, että et siis tunne mitään, olo on parempi mutta tunteet kuolee.

Miten masennukseen voi saada apua? tai lääkitystä? en osaa oikeen puhua itsestä tai tunteista.

mä en osaa kans puhua lääkärille tms mitään, ne nyhtämällä nyhtää asiat musta irti. mulla on auttanu lääkitys ja sähkö sillo ku oli pahin tilanne päälle

mut miten sä sait apua? minne otit yhteyttä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Useat mielialalääkkeet tekee tuon, että et siis tunne mitään, olo on parempi mutta tunteet kuolee.

Miten masennukseen voi saada apua? tai lääkitystä? en osaa oikeen puhua itsestä tai tunteista.

mä en osaa kans puhua lääkärille tms mitään, ne nyhtämällä nyhtää asiat musta irti. mulla on auttanu lääkitys ja sähkö sillo ku oli pahin tilanne päälle

mut miten sä sait apua? minne otit yhteyttä?

ekan kerran en tajunnu miten pahassa jamassa olin ja jouduin suoraan osstolle M1:lla seuraavilla kerroilla tunnistin jo ja olen mennyt terveyskeskukseen josta lähete MTT:hen. istun vaikka hiljaa ja poraan siellä mutta jo se auttaa kun huomaa että apua saa ainakin mulla. vähän kerrassaan ne ihmiset saa jotain kaivettua ja välillä jotain niin kamaliakin asioita että taas mennään alaspäin mutta sitten noustaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Useat mielialalääkkeet tekee tuon, että et siis tunne mitään, olo on parempi mutta tunteet kuolee.

Miten masennukseen voi saada apua? tai lääkitystä? en osaa oikeen puhua itsestä tai tunteista.

mä en osaa kans puhua lääkärille tms mitään, ne nyhtämällä nyhtää asiat musta irti. mulla on auttanu lääkitys ja sähkö sillo ku oli pahin tilanne päälle
Mä käyn kanssa kerran kuussa psykiatrilla mutten oikein osaa kertoa tuntemuksistani. Kävitkö sä terapiassa ja saitko siitä apua?Mikä toi sähkö juttu on?

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Useat mielialalääkkeet tekee tuon, että et siis tunne mitään, olo on parempi mutta tunteet kuolee.

Miten masennukseen voi saada apua? tai lääkitystä? en osaa oikeen puhua itsestä tai tunteista.

Mut ne ammatti ihmiset osaa kysyä oikeat kysymykset ja havainnoi muutakin kun vaan sitä mitä sanot :hug:
Yksi asia vaan pitäis muistaa; pitää jaksaa vaatia muutakin hoitoa kun ne lääkkeet. (Mikä käytännössä on usein aika mahdoton vaatimus) Ne ei paranna, vaan se paraneminen lähtee itsestä ja sen käyntiin polkasuun tarvitaan ehkä tueksi ne lääkkeet ja ainakin jotain terapiua apua, että oppii tunnistamaan väärän ajattelun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kinuski:
Useat mielialalääkkeet tekee tuon, että et siis tunne mitään, olo on parempi mutta tunteet kuolee.

Miten masennukseen voi saada apua? tai lääkitystä? en osaa oikeen puhua itsestä tai tunteista.

Mut ne ammatti ihmiset osaa kysyä oikeat kysymykset ja havainnoi muutakin kun vaan sitä mitä sanot :hug:
Yksi asia vaan pitäis muistaa; pitää jaksaa vaatia muutakin hoitoa kun ne lääkkeet. (Mikä käytännössä on usein aika mahdoton vaatimus) Ne ei paranna, vaan se paraneminen lähtee itsestä ja sen käyntiin polkasuun tarvitaan ehkä tueksi ne lääkkeet ja ainakin jotain terapiua apua, että oppii tunnistamaan väärän ajattelun.

muo vaan kiusattiin kotona ja koulussa joskus tosipaljon ni sen jälkeen mul on tullu sellanen et jos joku yrittää kauheesti kysellä tai valittaa kun oon niin hiljanen ni meen ihan lukkoon. tekis mieli sanoo jotain mut ei vaan pysty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:

muo vaan kiusattiin kotona ja koulussa joskus tosipaljon ni sen jälkeen mul on tullu sellanen et jos joku yrittää kauheesti kysellä tai valittaa kun oon niin hiljanen ni meen ihan lukkoon. tekis mieli sanoo jotain mut ei vaan pysty.

Kannattaa aloittaa tuon kertomisesta, niin terapeutti osaa huomioida asian ja jututtaa siitä lähtökohdasta.
Ne ei tenttaa, vaan...vaikea selittää, ne keskustelee, mutta ihme kyllä, mä en tiedä esim. edes onko mun terapautti naimisssa, vaikka kävin sillä liki 10 vuotta! Ne siis keskustelee sun kanssa sun ongelmasta, kertomatta itsestään yhtään mitään!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mut mihin pitää ottaa yhteyttä tai soittaa?

Jos ei ole sairauskuluvakuutusta (tai rutosti rahaa) terveyskeskukseen. Jos on vakuutus (tai muuten vaan varaa panostaa itseensä) niin lähimpään psykiatriin.
Paremman hoidon saa yksityiseltä, mutta maksaa 100 euroa kerta.
TK:ssa saa ajan psykologille (täällä jopa joka viikko, jossain joutuu sitäkin odottamaan) ja kolmen kuukauden SSRI-respan sekä kommentin "soita jos tulee oikein pahoja sivuvaikutuksia, muuten tuu 3 kk:n päästä uusimaan resepti" ja ehkä joskus vuoden päästä voi päästä jopa psykologille.
(joo, olen kyyninen julkisen mielenterveyhoidon suhteen)
 
Mä kirjotin jo pitkät pätkät vieraalle et vaikken osaa kertoa psykiatrille tunteistani niin hän kyselee ja jos en osaa vastata niin hän helpottaa kysymyksiä. Mä olen alkoholistiperheestä ja niitä kulisseja on totuttu pitään kasassa niin koen vaikeaksi luottaa vieraaseen ja kertoa asioista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä kirjotin jo pitkät pätkät vieraalle et vaikken osaa kertoa psykiatrille tunteistani niin hän kyselee ja jos en osaa vastata niin hän helpottaa kysymyksiä. Mä olen alkoholistiperheestä ja niitä kulisseja on totuttu pitään kasassa niin koen vaikeaksi luottaa vieraaseen ja kertoa asioista.
Vitsi tääkin viesti karkas ja se edellinen viesti katosi johonkin bittiavaruuteen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä kirjotin jo pitkät pätkät vieraalle et vaikken osaa kertoa psykiatrille tunteistani niin hän kyselee ja jos en osaa vastata niin hän helpottaa kysymyksiä. Mä olen alkoholistiperheestä ja niitä kulisseja on totuttu pitään kasassa niin koen vaikeaksi luottaa vieraaseen ja kertoa asioista.

Tätä mä tarkotin. Ne ohjaa taitavasti keskustelua =)
Rohkeasti vaan hakemaan apua :hug:
 
Niin ne lääkkeet vain toimivat. Ole tyytyväinen, olet löytänyt sulle sopivan lääkityksen.

Lääkkeet yleensä vievät nimenomaan ne kärjet pois tunteista. Itselläni vaikeassa masennuksessa pahinta olivat pelottavat ahdistuskohtaukset, pelkäsin että tapan itseni. Lääkkeet veivät nämä fiilikset lähes täysin pois, ja sen turvan voimin jaksoin hakeutua psykoterapiaan.

Terapian avulla jätin sitten lääkkeet pois ja aloitin työelämän. Terapia kesti 3 vuotta, ja rahoitin sen töilläni (kelan tuella myös). Nyt täysin terve, ja vaikea kuvitella että enää masentuisin vaikeasti. Terapiasta sain kuitenkin niin paljon keinoja käsitellä tunteitani yksinkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja här:
Niin ne lääkkeet vain toimivat. Ole tyytyväinen, olet löytänyt sulle sopivan lääkityksen.

Lääkkeet yleensä vievät nimenomaan ne kärjet pois tunteista. Itselläni vaikeassa masennuksessa pahinta olivat pelottavat ahdistuskohtaukset, pelkäsin että tapan itseni. Lääkkeet veivät nämä fiilikset lähes täysin pois, ja sen turvan voimin jaksoin hakeutua psykoterapiaan.

Terapian avulla jätin sitten lääkkeet pois ja aloitin työelämän. Terapia kesti 3 vuotta, ja rahoitin sen töilläni (kelan tuella myös). Nyt täysin terve, ja vaikea kuvitella että enää masentuisin vaikeasti. Terapiasta sain kuitenkin niin paljon keinoja käsitellä tunteitani yksinkin.

Jatkan vielä, etät itsekin siis alkoholistiperheestä ja sairastuin vasta noin 25-vuotiaana kesken työelämän ja opintojen täysin yllätyksenä itselleni.

Mulla oli toimivana lääkityksenä Efexor Depot ja Remeron (unta varten). (muutama muu kokeiltiin tätä ennen)

Toki lääkkeillä oli myös sivuvaikutuksia, mutta koin ne pienemmiksi kuin hyödyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja här:
Niin ne lääkkeet vain toimivat. Ole tyytyväinen, olet löytänyt sulle sopivan lääkityksen.

Lääkkeet yleensä vievät nimenomaan ne kärjet pois tunteista. Itselläni vaikeassa masennuksessa pahinta olivat pelottavat ahdistuskohtaukset, pelkäsin että tapan itseni. Lääkkeet veivät nämä fiilikset lähes täysin pois, ja sen turvan voimin jaksoin hakeutua psykoterapiaan.

Terapian avulla jätin sitten lääkkeet pois ja aloitin työelämän. Terapia kesti 3 vuotta, ja rahoitin sen töilläni (kelan tuella myös). Nyt täysin terve, ja vaikea kuvitella että enää masentuisin vaikeasti. Terapiasta sain kuitenkin niin paljon keinoja käsitellä tunteitani yksinkin.
Nyt mä ymmärrän kun psykiatri sanoi etten ole vielä valmis terapiaan ja ensin pitää hoitaa oireet. Hieman tuota ihmettelin mutta varmaan siinä on just tuo ajatus että lääkkeen turvin jaksan sinne mennä.

 

Yhteistyössä