masennus ja avioero

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hiisi"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"hiisi"

Vieras
Eli olen ollut masentunut 3v ja miettinyt jo todella monta vuotta avioeroa miehestä. Emme vain ole muuta kuin ystäviä. Suuria tunteita välillämme ei ole. Olemme olleet yhdessä 12v ja kaksi ihanaa lasta muta miehessäni on paljon ärsyttäviä piirteitä. Olin nuori ja naivi kun menimme yhteen ja koko ajan ollut aika vaikeeta. Meillä on myös ihana talo josta joutuisin luopumaan erossa.
Mutta, esim. juhlissa tai väkijoukossa aina ihmettelen miksi olen mieheni kanssa, koska en pidä häntä komeana mitenkään. Hän vain on ruma. En itsekään ole mikään missi ainakaan enään mutta jotenkin ulkonäkö olisi jollain tapaa minulle tärkeää. Olen varmaan sitten pinnallinen mutta en kehtaisi liikkua edes yhdessä. Ja miehestä ei oikein komeaa saa k un on niin tampio ettei halua muuttua tietenkään niin kauan kun olemme yhdessä ja hänellä on hyvä olla. Enkä toisaalta haluaisi jatkuvasti pahoittaa mieltään ja moittia jostain. Rakkaus vaan on haihtunut jos sellaista on ollut.
Luonnekaan ei kauhean hyvä ole vaan on todella temperamenttinen ja laittaa riidat aina syykseni. Mutta nyt kun olen ollut vakavammin sairas niin ei olla riidelty ainakaan niin paljon.
Mietityttää vaan että miten mahdollinen ero vaikuttaisi masennukseeni? Miten kestän pettymyksen liitosta? Niin ja jaksan lasten kanssa olla yhdessä? Onko minulla 33v ikinä enään mahdollisuutta aitoon rakkauteen jossa todella olisin rakastunut ja kunnioittaisin toista. Koska minulla on ollut syväkin masennus niin varmaan karkottaa mies ehdokkaita.
 
tiiätkös, melkein sanasta sanaan kuin minun suustani, ikäkin täsmää.... Outo tilanne tässä menossa. Mulla sairaus nyt melko hyvässä tilassa nyt. Mutta eroa myös mietin, vakavasti. Tuntuu etten siihen kuitenkaan pysty....
 
Onko sinulla samojen syiden takia? Minulla saattaa päivästä riippuen mieliala olla eron kannalla tai sitten ei. Mutta aina kun olemme juhlissa tai väkijoukossa ja kun olen siellä ihan vaisu niin sen jälkeen mietin aina eroa. Sitä vaan että miten sen eroprosessin jaksaa masentuneena käydä ja onko sitten parempi olla? Miten talosta myyminen ja luopuminen ja sitten siinä myymisaikana asuminen. Miten mies eron tullessa selväksi muuttuukin minua kohtaan? ym.
 
Aito ja kunnioittava rakkaus ei tuijota ulkonäköä. Miten voit olettaa että saisit takaisin sellaista tunnetta jota itse et osaa antaa? Jos miehesi vaikka sairauden vuoksi muuttu rumaksi niin joko taas loppuu rakkaus? Entäpä mitä arvoa annat miehellesi joka on jaksanut rinnallasi taistella masennuksen kanssa? Se että hän on väkijoukossa sinusta ruma, siinäkö kaikki arvostus?

Kyllä, todellakin olet pinnallinen jos todellinen syy on tuo, olit sitten masentunut tai ei.
 
Niin luitko että myös luonteessaan on vikaa. Esim. riidossa kääntää sen syyn aina minulle jollain tapaa, myös haukkuu ja nimittelee riidoissa ja ei voi sietää vanhempiani. Haukkuu ja nimittelee heitäkin todella törkeästi. Manipuloi myös lapsia.
Ja siis rehellisesti miten voisit itse kunnioittaa ihmistä joka ei tee mitään elettä kunnioittaakseen sinua. Esim. kohenna ulkonäköään vaikka sitä pyydät. Miten voi olla häpeämättä puolisoa. Tuntuu kauhealta mutta nykypäivänä missä vain kauniit,rikkaat ja menestyvät ovat in niin tietysti sitä haluaisi itsekin edes yrittää tavoitella. Vai onko se niin että siihen on vain oikeus niillä jotka alunperin valinneet puolison oikein? Kyllä minä monesti mietin ja punnitesen motiiveja eroamiseen juuri, että eihän mies juo tai lyö että onko oikeutettua erota. Mutta yhteensopimattomuus, rakkauden loppu,seksittömyys, kunnioituksen puute ja myös henkinen väkivalta olisivat oikeutettuja eroon. Moni nainenhan eroaa sen takia kun kumppani tullut valittua alun perin väärin. Miten tämä eroaa siitä? Niin ja monta vuotta olen miettinyt eroa mutta en ole uskaltanut ja en tiedä uskallanko koskaan. Mutta jokuhan silloin on vialla myös miehessä?
 
Oletko saannut apua masennukseen? Täytyy sekin kuntoon koittaa elämässä hoitaa ja miettiä sitten eroa...Ja samalla keksiä järkevämpi syy erolle kuin se että toinen on ruma. Aika pinnalliseksi jätät tilanteen jos perustelu erolle on tuo - saat varmasti tulevaisuudessa märehtiä oliko ero sittenkään oikea ratkaisu jos noin hepposella pohjalla olet eroamassa. Mä epäilen että tuo rumuus on oikea syy mikä sua miehessäs tökkii - joten ota siitä nyt ensin selvää mikä oikea syy on. Ihan lastenkin vuoksi.
 
kyllä on aivan samoja syitä, ulkonäkö alkanut ärsyttää ja käytöskin inhottaa, koko ajan vain enemmän. Ja aivan samanlainen mun mies, kaikki riidat on aina mun syy, vika mussa!
 
[QUOTE="hiisi";24012275]Niin luitko että myös luonteessaan on vikaa. Esim. riidossa kääntää sen syyn aina minulle jollain tapaa, myös haukkuu ja nimittelee riidoissa ja ei voi sietää vanhempiani. Haukkuu ja nimittelee heitäkin todella törkeästi. Manipuloi myös lapsia.
Ja siis rehellisesti miten voisit itse kunnioittaa ihmistä joka ei tee mitään elettä kunnioittaakseen sinua. Esim. kohenna ulkonäköään vaikka sitä pyydät. Miten voi olla häpeämättä puolisoa. Tuntuu kauhealta mutta nykypäivänä missä vain kauniit,rikkaat ja menestyvät ovat in niin tietysti sitä haluaisi itsekin edes yrittää tavoitella. Vai onko se niin että siihen on vain oikeus niillä jotka alunperin valinneet puolison oikein? Kyllä minä monesti mietin ja punnitesen motiiveja eroamiseen juuri, että eihän mies juo tai lyö että onko oikeutettua erota. Mutta yhteensopimattomuus, rakkauden loppu,seksittömyys, kunnioituksen puute ja myös henkinen väkivalta olisivat oikeutettuja eroon. Moni nainenhan eroaa sen takia kun kumppani tullut valittua alun perin väärin. Miten tämä eroaa siitä? Niin ja monta vuotta olen miettinyt eroa mutta en ole uskaltanut ja en tiedä uskallanko koskaan. Mutta jokuhan silloin on vialla myös miehessä?[/QUOTE]
No herran jee, miten meinaat parantua jos päästävä siihen in- joukkoon? siis tavoitella kuuta taivaalta. Luuletko että kauneus ja rikkaus on onnen avain? JOS niin kuvittelet niin kannattaa nyt oikeasti miettiä elämän perusjuttuja.

OK, miehes ei ole parhaasta päästä. Oletko tutkiskellut koskaan itseäsi ja omaa käytöstäsi häntä kohtaa? Metsä kun vastaa juuri niin kuin sinne huudetaan. Mä en mitää muuta inhoa niin kuin sitä että parisuhde ongelmat sysätään automaattisesti sen toisen ihmisen harteille, vaikka todellisuudessa vika useasti on molemmissa osapuolissa.

Sä haikailet menneeseen nyt - muista kuitenkin että teillä on ne lapset. Miltä lapsista tuntuu se että sä yksi päivä tokaiset että heidän isä olikin väärä mies alun alkaen? Lapsistasi puolet on kuitenkin häntä - hänen luonnetta ja hänen ulkonäköä.
 
Masennukseni on "hoidossa" mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Ja luulen etten olisi ainut joka "rumuuden" vuoksi on eronnut. Ainakin jos se aiheuttaa itselle masennusta ja itsetunnon laskua kun mies ei huolehdi itsestään. Kaikki ennen tärkeät asiat on kadonneet myös itseltä ja olen muuttumassa mieheni kaltaiseksi. En halua menettää itseäni. Niin ja edellisessä viestissä oli muita syitäkin. Lähipiiri on huomannut miten mieheni minua on käsitellyt. Niin ja olen kuullut naisilta kommetteja että rumaa miestä eivät voisi ottaa joten....(tietäen vielä että oma mieheni ei ole komea)
Masennukseenhan monesti kuuluu se että se piinaa ja piinaa vuosia ja varsinkin jos sama huono olo jatkuu eikä sen eteen tee mitään esim kipeitäkin ratkaisuja. Ne ratkaisut voi viedä huonompaan tai sitten voi alkaa eheytyminen. Sitä ei tiedä..
Niin ja miksi mietin eroa pelastuksena? Koska meillä on tietääkseni vain yksi elämä ja uhrautumisesta ja hyvyydestä ei ole koskaan saanut mitään palkintoa. Vain siitä että on röyhkeä,pinnallinen ja talloo toisia matkallaan. Ne menestyvät!
 
[QUOTE="hiisi";24012319] Vain siitä että on röyhkeä,pinnallinen ja talloo toisia matkallaan. Ne menestyvät![/QUOTE]

Sulla on kyllä narut kadonnut ja kauas jos tota mieltä oikeasti olet. Ihan oikeasti.

huhuijaa....
 
niin ja jos tätä palstaa on uskominen niin päästäisin vaan mieheni vapaaksi julmasta liitosta jolloin hänellä olisi paljon ottajia ja saisi sen jälkeen hyvän vaimon itselleen ja kunnostautuisi viimein itsekin, koska minä en sitä muutosta ole saanut aikaan ja lapset saisi paremman äitipuolen kuin mitä itse olen äitinä. =) Niin ja vielä masentuneesta puolisosta olisikin hyvä päästä eroon!!
 
Kuinkas paljon sinä olet tehnyt töitä sen eteen että perheenne pääsisi "in-kastiin"? Töitä luulisin ainakin että olis tehtävä jollei perämettiä ole tarjota... entäpä se oma ulkomuoto? Jos se on rapistunut niin se EI ole miehesi syyvää vaan ihan omasi...
 
Lapsillehan ei tarvitse kertoa eron oikeita syitä koskaan. Koska he eivät ole erosta vastuussa. Niin ja sellaisiakin eron syitä olen kuullut että mies oli liian kiltti ja toi aina perjantaisin kukkia kotiin. =) Ja näistäkin erolapsista on tullut ihan täyspäisiä aikuisia ja omissa liitoissaan hyvin voivia.
Itse otin aikoinani ruman miehen kun isäni oli nuoruudessani pettänyt äitiäni ja oli tälläinen "komea"
Mutta onhan niitä kunnollisiakin miehiä jotka ei petä vaikka ovatkin ihan ok. Esim. mieheni ei halua mennä parturiin eikä leikata hiuksia ja myös lapseni ottavat mallia hänestä..ei kivaa! Kun juuri heille yritän opettaa siiisteyttä. Niin ja juhlissa joudun yleensä olemaan yksin jos ovat minun sukuni juhlia. Ei kehtaa tulla ym. sitten jos on hänen juhliaan niin minun pitää olla mukana.
 
Valitettavasti miun sympatiat alkaa valua miehelle - pinnallisuuden tavoittelu kun tunnetusti tuo vaan pahaa mieltä. En ihmettele ap että olet masentunut.

Mutta vaihda toki miestä siihen komeampaan - se kai auttaa. Siihen asti kunnes tajuat että se on vaan pintaa jonka alla voi asua pelkkä tyhjyys.

Niin ja lopeta lööpien lukeminen ja peru seiskapäivää tilaus. Saippuasarjat myös pannan laittaisin. Jos jotain tahdot katsoa telkasta niin vaikka sitten inhimillinen tekijä. Näät oikeita "ihmiskohtaloita".
 
[QUOTE="hiisi";24012155]Eli olen ollut masentunut 3v ja miettinyt jo todella monta vuotta avioeroa miehestä. Emme vain ole muuta kuin ystäviä. Onko minulla 33v ikinä enään mahdollisuutta aitoon rakkauteen jossa todella olisin rakastunut ja kunnioittaisin toista. Koska minulla on ollut syväkin masennus niin varmaan karkottaa mies ehdokkaita.[/QUOTE]

EI sinulla ei ole mitään mahdollisuutta oikeaan rakkauteen ennen kuin aikuistut ja opit rakastaan edes itseäsi. Vasta kun hyväksyt itsesi puutteinesi (kyllä myös sinussa on puuttteita) voit yrittää rakastaa jotain miestä puutteineen.

Ja mistäkö luulen tietäväni?
Siitä että samassa suosa olen itsekin tarponut enkä varmaan löydä sitä uutta miestä jota uskaltaisin rakastaa ja joka haluaisi rakastaa minua puutteineni. Olen vielä niin rikki huonon suhteen jäljiltä että en uskalla ottaa riskiä. Suhteen huonous oli osin minun ja osin miehen syytä (sen verran osaan jo myöntää. Entä sinä?). Ei se rakkauskaan itsestään säily, se kuolee pois jos sitä ei viitsi/jaksa hoitaa. Minulla masennus ja äitiys vei ne voimat, mutta silti yritin edes vähän. Mies puolestaan ei viitsinyt/halunnut. Mies kieltäytyi avusta jota hain parisuhteellemme, pakeni paikalta kun perhetyöntekijät tulivat meillä. Hän väitti että ei ole mitään syytä kuunnella heitä, ketä ne ovat meitä neuvomaan, onko niiden omat elämätkään järjestyksessä... Jätin masentuneen ja nyrkkiä heiluttavan miehen ja pärjäilen jotenkin oman masennukseni kanssa samalla kuin hoidan lastani.
 
[QUOTE="vieras";24012436]On se kumma, että ihmisen pitäis muuttaa ulkonäkönsä kunnioittaakseen toista. Eikö jokaisella ole oikeus näyttää siltä miltä haluaa?[/QUOTE]

Ap:ta tulkitessa ei. Ei toisella ole siihen oikeutta. Koska pitää olla IN, pitää olla jotain parempaa. Kun vaan kauniit ja rikkaat menestyy ja on onnellisia. Perusjäppiset on tuomittu ikuiseen "onnettomuuteen"

Ap latelee pitkät listat miehensä huonoja puolia. Omistaan ei mitään mainitse, paitsi sen että valitsi liian ruman miehen. Muutoi ilmeisesti enkeli - ainakin omasta mielestää, mitä nyt masennus vaivaa mutta sillehän ei voi mitään.

AP oletko puhunut miehellesi eroaikeista? teillä voi tunnot mennä yksiin, miehesi ei vaan ehkä ole halunnut ottaa aihetta puheeksi sairautesi takia? Silloinhan tilanne olisi win-win; sä voisit alkaa katsella sitä rikasta ja komeaa elättäjää ja miehesi etsiä naisen jolle hän kelpaa omana itsenään.
 
[QUOTE="rami";24012377]Valitettavasti miun sympatiat alkaa valua miehelle - pinnallisuuden tavoittelu kun tunnetusti tuo vaan pahaa mieltä. En ihmettele ap että olet masentunut.

Mutta vaihda toki miestä siihen komeampaan - se kai auttaa. Siihen asti kunnes tajuat että se on vaan pintaa jonka alla voi asua pelkkä tyhjyys.

Niin ja lopeta lööpien lukeminen ja peru seiskapäivää tilaus. Saippuasarjat myös pannan laittaisin. Jos jotain tahdot katsoa telkasta niin vaikka sitten inhimillinen tekijä. Näät oikeita "ihmiskohtaloita".[/QUOTE] .
 
Eroa hyvä ihminen ja anna miehellesi edes mahdollisuus onneen. Tuo tapasi ajatella hänestä on miltei pahempi rikos kuin pettäminen. Minusta ainakin olisi kamalaa jos oksettaisin miestäni mutta hän roikkuisi minun kanssa "koska meillä on hieno talo" (jota mie ilmeisemmin maksaisin miehen ollessa kotona saikulla)
 
Niin, töitä en jaksa tehdä suhteen eteen koska olen masentunut ja mieskään ei tee sen eteen töitä vaikkei ole masentunut. Loukata en viitsisi kamalasti. Esim. ihossa paljon arpia ym. ja itse näyttää viihtyvän itsenään niin so what. Myös tukka roikkuu otsalla kuin jollain takapuolen kulkijalla mutta häntä ei haittaa. Niin mitäpä sitä vaimoa miellyttämään.
MIKSI siis minun pitäisi lenkkeillä viimeistä päivää ja yrittää olla mallin mitoissa ja käydä parturissa viikoittain kun ei ole motivaatiota. KUn ei tarvitse ja miestä ei kiinnosta ulkonäköni. Niin ja masentuneenahan ei jaksakaan. =) Jännä juttu että sairauden takia on hyväkin erota jos esim puoliso sairastaa masennusta koska sehän on niin rankkaa. ESim. meillä minä harvoin aloitan riitoja. En ole agresiivinen ym. mitä monesti kuulen että masentuneet on. En edes jaksa riidellä enään.
Mutta sitten jos toisessa on jotain vikaa mitä on vaikea oppia sietämään. Niin johan saa palstamammojen vihat niskaansa ja haukut. Niin kukaan ei ole täydellinen! Elämään pitäisi vain löytyä balanssi ja harmonia ja itselle hyvä olo.
Minussa on myös vikaa, eli täydellisyydentavoittelu ja pinnallisuus. Nämä arvot sain kotoa. Niin ja ympäristöstä missä hehkutetaan omaa onnea ja täydellisyyttä.
Niin ja olen luullut olevani kärsimätön mutta eilen kuulinkin päinvastaista. Miehen työkaverilta. Joka oli sita mieltä että olen kärsivällinen kun jaksan katsella miestä vaikka on paljon työn takia poissa kotoa. Niin ja kaverikin kehuskelee miten hänelle komeat ja mukavat miehet flirttailee. Miksi ei vaan mukavat? Eli komeudella on merkitystä ainakin kun minulle sitä niin tuputetaan.
Voihan se olla että olen vaan paska ja tarvitsen vuosien kuntoutumisen ja terapian mutta mikä siihen on ajanut? Huono suhde, ehkä? Oman itsensä kuuntelemattomuus?
Huom. minä olen se joka yrittää keksiä yhteistä toimintaa perheelle. Minä joka olen masentunut. Mies ei kiinnostu.
Niin ja viime riidassa otti puheeksi taas jälleen eroamisen eli on itsekin sitä miettinyt ja myös mainitsee aina senkin että olen hullu ja ei olisi pitänyt tulla edes katsomaan minua sairaalaan kun olin siellä. Niin..kaikkea en voi saada mutta ehkä edes hitusen sitä onnea. Niin ja raha ei tuo onnea. Mies voi olla että ansaitsee huomattavasti enempi tulevaisuudessa mutta nyt kituuttelemme. Voi olla että hänet ottaa joku kaunis nainen joka saa kaiken rahan ja onnen. Me vaan emme ehkä sovi yhteen ja ehkä en sovikaan kenenkään kanssa. On myös kokemusta komeista ja menestyneistä ja he eivät ole minulta halunneet muuta kuin hetken seksiä tai yksi ei halunnut sitäkään eli kait olin niin ällö ja hänellä itsekunnioitus tai sitten kunnioitti minua. Emme kuitenkaan ole missään tekemisissä enään.
Tämähän täällä on kun jotain tänne palstalle laittaa niin naiset ovat joukolla lyttäämässä. Ihan sama kuin tosielämässä. Ei kannusteta toisia ja haluta että se joka on aina ollut masentunut niin voisikin parantua siitä ja olla onnellinen. Halutaan että se ei vaan saisikaan parempaa mitä itse. On kiva juoruta ja haukkua ja ihmetellä yhtä joukossa. Niin ja alentaa. Olen tämän huomannut.
 
jota mie ilmeisemmin maksaisin miehen ollessa kotona saikulla)

Minä maksan!!!Ihan konkreettisesti! Myös silloin kun olin saikulla. Mies käyttää ylimääräiset rahansa autoon ym. Itse käytän kotiin ja perheeseen ja lapsiin.
 
[QUOTE="hiisi";24012579]
Tämähän täällä on kun jotain tänne palstalle laittaa niin naiset ovat joukolla lyttäämässä. Ihan sama kuin tosielämässä. Ei kannusteta toisia ja haluta että se joka on aina ollut masentunut niin voisikin parantua siitä ja olla onnellinen. Halutaan että se ei vaan saisikaan parempaa mitä itse. On kiva juoruta ja haukkua ja ihmetellä yhtä joukossa. Niin ja alentaa. Olen tämän huomannut.[/QUOTE]

Siksi ei varmaan kukaan ns. kannusta siihen mihin haluat, kun suurin osa ei varmastikaan pidä tavoittelemiasi asioita sellaisina, jotka tuovat itsestään onnea. Sellaista kirjoitustako odotat, että: "hyvin olet asiat sisäistänyt, jätä ihmeessä se ruma mies, saat varmasti vielä itsellesi kaiken sen komeuden ja rikkauden minkä ansaitset. Onni odottaa nurkan takana, kunhan vaan jätät sen rumanmiehesi". Eikö kuulostakin hölmöltä?

Olen kyllä sitä mieltä, että teette miehenne kanssa toisenne onnettomiksi, eli sinuna eroisin.
 
  • Tykkää
Reactions: Huspati Huta
[QUOTE="Ken guru";24012636]Siksi ei varmaan kukaan ns. kannusta siihen mihin haluat, kun suurin osa ei varmastikaan pidä tavoittelemiasi asioita sellaisina, jotka tuovat itsestään onnea. Sellaista kirjoitustako odotat, että: "hyvin olet asiat sisäistänyt, jätä ihmeessä se ruma mies, saat varmasti vielä itsellesi kaiken sen komeuden ja rikkauden minkä ansaitset. Onni odottaa nurkan takana, kunhan vaan jätät sen rumanmiehesi". Eikö kuulostakin hölmöltä?

Olen kyllä sitä mieltä, että teette miehenne kanssa toisenne onnettomiksi, eli sinuna eroisin.[/QUOTE]

eroaisin.
 

Similar threads

V
Viestiä
4
Luettu
318
V
H
Viestiä
4
Luettu
1K
H
K
Viestiä
3
Luettu
436
A
H
Viestiä
4
Luettu
545
A

Yhteistyössä