T
"toivoton"
Vieras
Minulle siis todettiin hiljattain uusiutunut masennus ja olen pienen poikani kanssa kahden kotona päivisin. Lääkityksestä on keskusteltu ja se ollaan aloittamassa mahdollisimman pian, mutta miten ihmeessä jaksan arkea siihen asti, kun ei ehkä ala kuitenkaan vielä tässä kuussa? Mieli tekisi vain maata sängyssä, nukkua tai tuijotella kattoon. Pakottamalla pakotan itseni tekemään välttämättömät asiat, kuten pojan muonitus, mutta kaikki muut jäävät tekemättä, vaikka kuinka yrittäisin itseni niihinkin pakottaa.
Olen kertonut tilanteen miehelleni, mutta hän ei ymmärrä masennustani sairautena, vaan pitää minua patalaiskana kitisijänä. Suuttuu, kun en teekään mitään ja siitä, etten jaksa. Mistä ihmeestä saan apua arkeen, jos oma mieheni edes sitä ei anna? Olen yrittänyt jo monta kuukautta parhaani mukaan olla reipas ja iloinen, mutta nyt en siihen enää ole pystynyt edes väkisin. Kaikki ahdistaa, eikä mikään onnistu, kun ei oikeasti enää jaksa.
Onko itsensä pakottamalla jaksaminen osunut vihdoinkin omaan nilkkaan?
Olen kertonut tilanteen miehelleni, mutta hän ei ymmärrä masennustani sairautena, vaan pitää minua patalaiskana kitisijänä. Suuttuu, kun en teekään mitään ja siitä, etten jaksa. Mistä ihmeestä saan apua arkeen, jos oma mieheni edes sitä ei anna? Olen yrittänyt jo monta kuukautta parhaani mukaan olla reipas ja iloinen, mutta nyt en siihen enää ole pystynyt edes väkisin. Kaikki ahdistaa, eikä mikään onnistu, kun ei oikeasti enää jaksa.
Onko itsensä pakottamalla jaksaminen osunut vihdoinkin omaan nilkkaan?