Masentaa, ahdistaa, ahdistaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avaa sen sateenvarjon
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

avaa sen sateenvarjon

Vieras
Miten tätä kaikkea jaksaa? Koko hemmetin elämä ollut yhtä taistelua, mikään ei koskaan suju niinkuin kaikilla muilla. Aina vaan pitää yrittää ja yrittää, ja ihan vaan huomatakseen että taas tuli takkiin. Tiedättekö miten paljon semmoinen v*tuttaa? |O

Ihastuminen oli taas niin typerää, on se kumma ettei tähän idioottiin kalloon uppoa että ei kukaan, siis EI KUKAAN voi tykätä musta romanttisessa mielessä. 32-vuoden jälkeenkään mä en ole oppinut sitä asiaa. Kuinka hel*etin typerä voi ihminen olla?!

Ja mä vaan lihon ja lihon, vaikka oon laihiksella. Mä en voi tajuta että yli satakiloinen ryhävalas ei vaan laihdu, vaikka minkä yrittää.

Töissä on ihan per*eestä. Oon kaikkeni sielläkin yrittänyt, ollut ahkera, joustanut, repinyt AINA omasta selkänahasta viimeisenkin jaksamisen hammasta purren niin, että kotona oon vaan itkenyt väsymystä. Ja mitä tästä saan palkaksi? Siirron toiseen yksikköön työtehtäviin, joihin en halua! Näin paljon mua arvostetaan, mun työpanosta ja joustamista.

Lapset ei tottele yhtään mitään, koti on kaaoksessa, apua en saa. Ja mä olen niin hemmetin väsynyt, etten illalla töiden jälkeen jaksa mitään muuta kuin hädintuskin ruuan laittaa. Vaikka mä yritän miten, lahjonnan, kiristyksen ja uhkailun kautta, niin ei. Nuo ei tee mitään kotitöitä. Ei ensimmäistäkään.

Mä oon niin loppu ja väsynyt tähän mun elämään. Mä vihaan tätä paskaa, päivästä toiseen samaa. Mikään ei muutu vaikka mä miten yritän. Kaikki jatkuu samana kurjuuden maksimointina.

EN JAKSA!!!!
 
Tuota laihtumista voit yrittää käydä läpi jonkun ammattilaisen kautta, ensin vaikka terv.keskukseen. Joskus taustalla saattaa olla sairaus. Oletko verikokeessa käynyt? Jos kilpirauhasessa on jotain häikkää, voi vaikuttaa lihomiseen ja mielialaankin. Väsymystä aiheuttaa, vai onko tämä pelkästään henkistä väsymystä?
 
Kilpparia mäkin oon epäillyt, mutta en oo saanut aikaiseksi mennä kokeisiin. Terapiassa kävin vajaa vuosi sitten, mutta lopetin sen sitten. Ei mulla ole enää aikaa siihenkään.
 
Voi kuule niin täälläkin on elämä yhtä helvettiä. JOka kohta mihin kosken "pilaantuu" Kaikki vaan menee päin seiniä

*iso hali* Kyllä se varmasti vielä aurinko paistaa sulle niin kuin mullekin.
 
Sitä kautta saat miehet sitten kiinnostuu pidemmältä ajalta kun ensin pidät itse itsestäsi, tämä on totta. Monet miehet inhoaa, jos naisella huono itsetunto. Tai inhoaa oli hkä vähän liioiteltu, mutta se vaikuttaa selvästi kiinnostukseen, jos kulkee hartiat lysyssä ja elämänilo on kadonnut...:/
 
Etsi vertaistukea niinkun täältä palstalta. Juttele siitä jonkun kanssa, tavatkaa. kahvihetket sellaisen ystävän kanssa joka todella ymmärtää on terapiaa parhaimmillaan.
 
Kyllähän nuo hetken pärjäisivät keskenäänkin, mutta menin mä minne vaan niin aina vähintään yks niistä mua seuraa. En mä pääse minnekään yksin, enkä mä toisaalta henno väkisinkään lähteä ja jättää parkuvia lapsia perääni.
Ja en mä ole aina ollut tämmöinen näin. Oon koettanut kasvaa henkisesti, ollut iloinen ja rakastanut itseäni ja plaa plaa plaa. Silti mikään ei muutu parempaan. Kaikki on silti tätä samaa. Yritinhän mä taaskin, ja tässä on lopputulos. Joten mitä turhaa.
En mä kehtaa kertoa mistä päin olen, mun tuurilla kuitenkin joku tunnistaa :(
 
Voi harmi... Hae jotakin muuta kautta lisää ystäviä, jotka voisivat vaikka käydä teillä kylässä. Piristää kummasti. Käy nyt ensin kuitenkin se kilppari tarkistaa, niin jos saisit uutta puhtia. Käy ulkona kävelyllä raikkaassa syysilmassa, matkalla vaikka pysähdy kahvikupposelle johonkin. Ota lapset mukaan jos eivät voi erossa olla. Sun lapset kyllä varmasti on kiitollisia joskus kun olet viettänyt heidän kanssa aikaa, mutta ei siitäkään tule mitään jos äiti on masentunut kokoajan...:/ Tosi vaikea tilanne, paljon haleja ja tsemppiä. Nämä palstat on kyllä hyvä paikka purkaa tuntoja anonyymisti.
 
Mulla sama homma... Kilopja on IHAN liikaa ja miehet pakoilee..siis ne miehet, joista voisin isekin kiinnostua... Nyhjäkkeet kyllä olis ilomielin tulossa makoilemaan mun sohvalle.
Liityinkin kiloklubiin pariviikkoa sitten ja se on mieltä piristävää, kun edes grammat karisee päivä päivältä! :)
 

Similar threads

Yhteistyössä