Masentunut, kyllästynyt ja pelokas

[Riivattu_24]

En tiedä kuuluuko tämä tälle palstalle mutta kokeillaan nyt kumminkin....pakko saada purkaa tämä pahaolo pois. Asiallisia kommentteja kiitos...olen aivan rikki, enkä tiedä miksi. Olen mielenterveyspotilas ja masennus pukkaa näköjään kunnolla päälle..taas.

Olen seurustellut poikaystäväni 2,5 vuotta. Muutettiin yhteen 1,5 vuotta sitten. Mies osti kämpän kesällä jota remontoimme. Mies sanoi nykyisen vuokra-asuntomme irti syyskuussa, neuvottelematta kanssani vaikka olin sanonut että irtisanotaan se vasta kun remontti on valmis. Nyt olisikin käynyt niin että 31.10 olisi ollut muutto vaikka remontti kämppä olisi ollut vielä pahasti kesken, mutta onneksi vuokraisäntä antoi armon aikaa 2 viikkoa.

Aluksi olin remontissa mukana(en enää, jättäydyin pois melkein 2kk sitten) , mutta kun sain jatkuvasti kuunnella nalkutusta appiukkokokelaalta ja poikaystävältäni joko omasta työskentelystäni tai toistensa työskentelystä, päätin jättäytyä pois( Koko suku tietää että molemmat ovat "pilkunussijoita" ja siitä kyllä vitsaillaankin) Tosin käyn remontoimassa vain silloin kum esim. anoppikokelas on apuna, jolloin on joku jonka kanssa kestää ilmapiiri. Mä en vain jaksa kuunnella sitä kiukuttelua siellä yksin... Mulle tulee aina sellainen epämukavaolo kun siellä kiukutellaan. Ahdistaa ja menen lukkoon ja jos äänen volyymi nousee niin minua pelottaa.( Isäni on ollut kiivas temperamenttinen ja vaarini vieläkin enemmän. Isä ei koskaan ole minua lyönyt, mutta vaari kylläkin kuritti meitä kun olimme kylässä ja vanhemmat eivät olleet läsnä, eikä mummi nähnyt.)

Toisekseen inhoan sitä kun poikayst. veli on siellä remonttikämpällä ja yrittää hyppyyttää minua omaan tahtiinsa (niin kuin kohtelee omaa vaimoaan). Milloin pitäisi hakea herralle pari pulloa limua kaupasta tai kebabruokaa.. kämpällä on mehua ja ruokaa kyllä, mutta ei herralle kelpaa. Kerrankin vein mieheni kämpälle kaupassa käynnin jälkeen niin veli oli taas siellä. kun en suostunut hakemaan limua, sanoin että minulla on takakontissa tuoremehupurkki, että poikaystäväni voisi tulla hakemaan sen. mieheni kiukutteli että ei jaksa, joten sanoin että ole sitten hel..tti ilman(en halunnut tulla uudestaan remonttiasuntoon koska minua pyörrytti, olin aamulla ollut verikokeissa ja menettänyt tajuntani). Tuohon veljensä sanoi että jos hänen vaimonsa olisi sanonut hänelle noin, niin vaimo olisi saanut lähteä menemään. En halua muutenkaan olla veljen kanssa oikein tekemisissä koska se on sellainen johtajatyyppi joka kuvittelee et kaikki on täällä vain häntä varten. Poistuin paikalta. Mieheni kertoi mulle että oli sitten sanonut veljelleen et hä ei olekaan niin kuin sinä ja jotain muuta vielä....mutta veli oli raivostunut ja paiskonut tavaroita ja häipynyt...mutta tullut myöhemmin takaisin ja pyytänyt anteeksi.

En voi ymmärtää miten veljen vaimo oli niin tyhmä että nai tuon miehen! Minä en ikinä alistuisi tuollaiselle tyrannille! Samalla kuitenkin pelottaa että kun aika kuluu eteen päin niin millainen mies miehestäni kuoritutuu. Miestä on passattu koko ikänsä ja kotoa muutettuaan tämä nykyinen vaimo on jataknut siitä mihin äitinsä jäi. Mieheni sen sijaa muutti 19-vuotiaana pois ja on elänyt poikamies elämää aina 23 vuotiaaksi saakka. muutenkin veljekset ovat kuin yö ja päivä. mutta silti minua pelottaa.
Ehkä pelko johtuu myös siitä että olen joutunut nyt 4kk yksin hoitamaan kotia, käymään kaupassa opintotuillani, siivoamaan ja pyykkämään, tiskaamaan. Mies ei ole jaksanut tai muistanut tehdä näitä asioita ja ymmärrän kyllä sen mutta minulla on opintonikin mitä pitäisi jaksaa suorittaa. Koulu on mennyt koko syksyn ihan per...lleen. en tule pääsemään muutamaa kurssia läpi, mutta toisaalta en enää jaksakaan...teen ne joskus myöhemmin...

Jos joku tuosta nyt otti jotain selvää ja haluaa kommentoida niin kiitos.....kerron lisää myöhemmin...

 

[sohfvfvfis]

Mitä helvettiä????Ovatko nykyjätkät tollasia kusipäitä vai akat narisijoita?Jos paikkansa pitää mitä noista nykyjätkistä kerrotaan,silloin kannattaa antaa pitkät tollasille jenkkielvistelijöille.Miks noit paskapäitä sietämään.Typeriä jätkiä nykyään.Ei ollut ennenvanhaan tollasia ääliöitä.

 

[Riivattu_24]

tuota mä just kaipasinkin...

 

[Minä vaan..]

On sikäli sama tilanne, vaikkakaan siihen ei miesystävää tällä hetkellä kuulukaan, että perheeni on samaa luokkaa kuin nämä sinun kuvailemasi henkilöt. Vanhempani riitelevät alituiseen, isäni repii pelihousunsa jokaisesta pienestä asiasta jos tämä vaikuttaa jotenkin hänän "ajatustyöhönsä" tai jos häneltä menee jotain kysymään jos hänellä on jotain kesken.

Toinen veljistäni on "kaiken" keskipiste, ainakin hän koittaa tavoitella tätä paikkaa hyvin kuuluvan äänensä kanssa huutamalla oman asiansa toisten ihmisten puheiden päälle.

Samankaltaisen sinun kertomuksesi kanssa tekee se että meillä on perheessämme paniikki- ja ahdistuneisuushäiriötä. Veljeni aikanaan lähti hyvinkin suureen alamäkeen juurikin tästä syystä että hän ahdistui isäni meuhkaamisesta, veljelläni on lääkitys päällä. Itselläni olen tiedostanut jo noin kymmenen vuotta olevan jonkinlainen 'häiriö' mutten ole tästä kenellekään maininnut sen kummemmin, olen taistellut sitä vastaan ja voittanut sen useastikin.

Nyt kun omat asiani ovat solmussa, työ, ihmissuhteet, terveys... En pysty olemaan saman katon alla isäni, tai vanhempieni kanssa ylipäätään kauan. En uskalla enää sanoa mitään, enkä kysyä mitään, koska tiedän että tästä seuraa turhaa huutoa, joka saa minut ahdistumaan pahasti.

Nykyään haluaisin olla vain yksin. Jo pelkästään yhteyttä netin välityksellä (messenger, skype) yms ohjelmilla ottavat kaverit saavat aikaan ahdistuksen tunteen. Öisin nukkumaan mennessä saan useasti pahan ahdistuskohtauksen, jollaisiin olen jo tottunut ja saan sen menemään pian ohi. Nyt kuitenkin on ilmennyt erittäin pahat univaikeudet ja olen miettinyt pitääkö jo alistua hakemaan lääkitystä, jotta jaksaisi edes työnsä tehdä. Toisaalta kun tätä vastaan on taistellut jo yli kymmenen vuotta niin miksi nyt alistua..

Mutta omalla kohdallani olen huomannut että tämän kaltainen tilanne ja ihmiset joita sinä kuvailit, saavat ahdistumaan entistä pahemmin. Omalla kohdallani tiedän että tilanne rauhoittuu jos löydän vierelleni jonkun jonka seura rauhoittaa. Omalla kohdallani on myös ollut tärkeää että on ollut ystäviä joille ajoittain "avautua", ja erään "sielunveljen" kanssa kuuntelemma ja puhumme näistä asioista vähän väliä. Tosin nykyään hän puhuu ja minä kuuntelen.. :s

Minä olen nykyään sanonut esimerkiksi äidilleni toivoen että viesti välittyy isälleni hänen kauttaan etten ihmettele miten veljeni tilanne yltyi niin pahaksi, vanhempani eivät kuitenkaan tiedosta että minä olen menossa samaan suuntaa heidän vuokseen.

Olisiko sinulla mahdollisuutta mitenkään sanoa näille ihmisille että heidän käytöksensä saa tilanteessasi olevan entistä tukalampaan asemaan?

 

[tuomionpasuuna]

Sinulla on rankkaa pitää huusholli ja opinnot kuosissa, no kerroit että opinnot eivät suju.

Ota kuitenkin huomioon että miehesi tekee raskastas työtä yhteisen etunne vuoksi..kuten keroit, sukukin.
Onhan miehelläsi myös palkkatyö?

Jos ajattelet että et kestä, lähde meneen.
Varmaankin kaikille osapuolille helpotus....sori vaan!

 

[Riivattu_24]

Minä vaan:lle. Tiedän, tilanteesi kuulostaa niin tutulta. Itselläni tämä ahdistus helpotti kun muutin pois kotoa, jolloin isän huuto ei enää haitannut. Joskus kun käy kotona vanhempien luona ja isä saa kohtauksensa niin koko perhe häviää omille teilleen, kuka minnekkin pois isäni tieltä. Itse sulkeudun vanhaan huooneeseeni joka nykyään toimii vierashuoneena. Kuitenkin menen lukkoon jo siitäkin kun ventovieraat riitelevät kadulla....saatikka sitten että kuuntelee päivät pitkät tota tilannetta tuolla kämpällä. Kerran olin kaupassa töissä ja yks huumehörhö tuli siihen mulle huutamaan keskellä kirkasta päivää....menin ihan lukkoon ja aivot tuntu ikäänkuin puuroutuvan, en pystynyt enää toimimaan..... trauma???

Arvostan miestäni todella ja sitä että hän jaksaa olla tuolla remontoimassa asuntoa. Miehellä on palkkatyö, onneksi. ei me muuten ois kämppää ostettu. Rakastan miestä, mutta en vain halua nähdä tämän veljeä ja isää, niistä syistä joista kerroin ylempänä. Olen sanonnut miehelleni että jos hän ikinä mua alkaisi kohtelemaan kuten veljensä vaimoaan tai isänsä ex-vaimoaan, lähtisin saman tien.

 

[Minä vaan..]

Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia. Miehesi ei tarvitse olla isänsä tai veljensä kaltainen. Ja ehkäpä nämä osapuolet joskus vieraantuvat erilaisesta perheensä jäsenestä ja jättävät teidät rauhaan. Minusta tuntuu että itse olen niin paljon erilainen kuin ketään muu perheeni jäsen etten edes kuulu tähän perheeseen. Ainoa samanlaisuus löytyy toisesta veljestäni, joka painii samaisen ongelman kanssa.

Tärkeää sinun tilanteessasi on se, että koska harva ymmärtää tilanteessasi olevan roolin, et nosta itseäsi ongelminesi jalustalle. Tarkoitan tällaista "minäminäminäminäminä", jolloin auttamattomasti saat lisää samanmoista kohtelua. En väitä ettäkö näin tekisit. Mutta sinun pitää myös kaiken muun lisäksi jaksaa olla miehesi tukena, joka työnsä lisäksi jaksaa remontoida yhteistä kotianne, jotta hänkin jaksaa tukea sinua.

 

[no]

Tuo on vaarallinen ajatus, että miehestäsi tulisi veljensä kaltainen. se on kyllä ihan oma pelkosi ja luomasi ajatus. Voihan se toteutuakin, jos sitä tarpeeksi toitotat. Ota miehesi sellaisena kuin hän on.

 

[monta remonttia kokenut nainen]

Nyt sinun täytyy vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni ja lopettaa tuo narina. Jos itse et osaa / pysty siellä mitään tekemään, niin sinun osaksesi jää aputytön tehtävät eli siivous, limun kanto ja remonttimiesten ruokinta niin se vaan menee!
Olisit tyytyväinen että miehesi ja sinä olette saanet apua remonttiinne! Elämä on paljon helpompaa kun yrittää löytää positiivisia asioita.

 

[leikitään kotii]

Ylipäätään, jos on "anoppikokelaita" ja "appikokelaita" en kovin suuria kuvitelmia maalaisi. Miksi ei yksinkertaisesti seurustella tarpeeksi pitkään, ettei tarvitse kokelaista puhua. Ne joko on tai ei ole.

 

[termit?]

Ylipäätään, jos on "anoppikokelaita" ja "appikokelaita" en kovin suuria kuvitelmia maalaisi. Miksi ei yksinkertaisesti seurustella tarpeeksi pitkään, ettei tarvitse kokelaista puhua. Ne joko on tai ei ole.

No onko ne kumppanin vanhemmat muuta kuin kokelaita siinä vaiheessa, kun ei vielä olla naimisissa?

 

[ymmärtävä]

Nyt sinun täytyy vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni ja lopettaa tuo narina. Jos itse et osaa / pysty siellä mitään tekemään, niin sinun osaksesi jää aputytön tehtävät eli siivous, limun kanto ja remonttimiesten ruokinta niin se vaan menee!
Olisit tyytyväinen että miehesi ja sinä olette saanet apua remonttiinne! Elämä on paljon helpompaa kun yrittää löytää positiivisia asioita.

Se, ettei ap osaa auttaa remontissa sellaisella tavalla että se apelle ja poikaystävälle kelpaisi (hän kuitenkin yritti alkuun olla avuksi!), ei oikeuta näitä hyppyyttämään tätä kuin mitäkin piikaa tai käyttäytymään miten sattuu, kuten esim. karjumaan ja haukkumaan. Se aputyttökin on ihminen ja apua voi pyytää nätisti ja toista kunnioittaen jos sitä oikeasti tarvitsee - ja aikuinen mies varmaan osaa hakea ne juomansa takakontista itsekin oli remontti kesken tai ei.

Ymmärtääkseni ap oli sitäpaitsi varannut remonttipaikalle ruokaa ja juomaa, nämä vaan eivät tuolle miehen veljelle kelvanneet. Joojoo, remontti on rankkaa ja niin edelleen, ja jotkun ihmiset sattuvat olemaan temperamenttisempia luonteeltaan, mutta ei se oikeuta silti semmoista käytöstä mistä jollekin tulee niin paha olo kuin ap:lle. Sitäpaitsi mikä pakko sen poikaystävän oli irtisanoa asunto jo nyt niin että remonttia on pakko tehdä kauhealla stressillä tuli perseen alla, ap on tähän tilanteeseen ihan syytön.

 

[sätööpriaanddia ja viintä]

Nyt sinun täytyy vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni ja lopettaa tuo narina. Jos itse et osaa / pysty siellä mitään tekemään, niin sinun osaksesi jää aputytön tehtävät eli siivous, limun kanto ja remonttimiesten ruokinta niin se vaan menee!
Olisit tyytyväinen että miehesi ja sinä olette saanet apua remonttiinne! Elämä on paljon helpompaa kun yrittää löytää positiivisia asioita.

Se, ettei ap osaa auttaa remontissa sellaisella tavalla että se apelle ja poikaystävälle kelpaisi (hän kuitenkin yritti alkuun olla avuksi!), ei oikeuta näitä hyppyyttämään tätä kuin mitäkin piikaa tai käyttäytymään miten sattuu, kuten esim. karjumaan ja haukkumaan. Se aputyttökin on ihminen ja apua voi pyytää nätisti ja toista kunnioittaen jos sitä oikeasti tarvitsee - ja aikuinen mies varmaan osaa hakea ne juomansa takakontista itsekin oli remontti kesken tai ei.

Ymmärtääkseni ap oli sitäpaitsi varannut remonttipaikalle ruokaa ja juomaa, nämä vaan eivät tuolle miehen veljelle kelvanneet. Joojoo, remontti on rankkaa ja niin edelleen, ja jotkun ihmiset sattuvat olemaan temperamenttisempia luonteeltaan, mutta ei se oikeuta silti semmoista käytöstä mistä jollekin tulee niin paha olo kuin ap:lle. Sitäpaitsi mikä pakko sen poikaystävän oli irtisanoa asunto jo nyt niin että remonttia on pakko tehdä kauhealla stressillä tuli perseen alla, ap on tähän tilanteeseen ihan syytön.

Nyt koko remonttiporukka remonttireiskoineen ja aputyttöineen pöydän äärelle keskustelemaan asioista. Sopikaa mitä kuuluu kenenkin ruutuun, ja jos siellä työmaalla kerran oli ruokaa ja mehua, ei silloin tarvi lähteä ympäri kylää hakemaan juuri sitä herkkua mitä joku inhottava veli keksii!

Lähtökohtaisesti noi sukujen yhteisrempat on ihan perseestä oleva idea, joita kammoan kuin ruttoa. Kuten myös yhteisomistus.

 

[Ei sukulaisia pitkään remppaan]

En minäkään pyytäisi paljon apua perheeltä remppaan, siinä voi tulla elinikäisiä traumoja kun kaikki lopulta hermostuu toisiinsa ja urakat kusee. Ammattimiehet hoitaa homman nopeammin ja ärjymättä, eikä suku pääse naputtamaan ja pompottamaan sen remontin päältä. Sitten on lisäksi kiitollisuudenvelassa sukulaisille koko loppuikänsä, ja sitä saa maksella takaisin vuosikymmeniä. Ei kiitos.

 

[sohfvffffis]

En minäkään pyytäisi paljon apua perheeltä remppaan, siinä voi tulla elinikäisiä traumoja kun kaikki lopulta hermostuu toisiinsa ja urakat kusee. Ammattimiehet hoitaa homman nopeammin ja ärjymättä, eikä suku pääse naputtamaan ja pompottamaan sen remontin päältä. Sitten on lisäksi kiitollisuudenvelassa sukulaisille koko loppuikänsä, ja sitä saa maksella takaisin vuosikymmeniä. Ei kiitos.

Sinulla oikea asenne.En minäkään voi kestää tilannetta että olen velkaa jollekin.Kaikki konstit käytän etten tarvi ketään PYYTÄÄ avukseni.Olen siinämielessä aikamoinen ylpeä tyyppi.Jossain vaiheessa fysiikka vanhemmiten pettää.Silloin olet toisen armoilla.Sitä en kyllä itselleni halua.Mieluiten äkkilähtö,tarvi kenenkään riesaksi jäädä.Ainut oikea osoite Riihimäen jätepolttolaitos.

 

[- tuula -]

En minäkään pyytäisi paljon apua perheeltä remppaan, siinä voi tulla elinikäisiä traumoja kun kaikki lopulta hermostuu toisiinsa ja urakat kusee. Ammattimiehet hoitaa homman nopeammin ja ärjymättä, eikä suku pääse naputtamaan ja pompottamaan sen remontin päältä. Sitten on lisäksi kiitollisuudenvelassa sukulaisille koko loppuikänsä, ja sitä saa maksella takaisin vuosikymmeniä. Ei kiitos.

Tuo kiitollisuudenvelka on juuri totta.Ystäväni rakensi 10v sitten mökin veljensä avustuksella. Veli sai sillä loppuiän käymisoikeuden mökille, se asia sovittiin silloin ihan kaikessa ymmärryksessä. Mutta kuinka ollakaan, nyt 10 v jälkeen tilanne on se että se velipä meni ja otti itselleen todella inhottavan vaimon (vähän samanlainen muuten kun Kummelin sketsissä Tuija ja Satu se lyhyempi) ja nehän ovat siellä mökillä sitten tosi usein, ja luvalla ovatkin.

Eli olkaa nyt ihmeessä varovaisia tuossa.Maksakaa ennemmin ammattimiehelle joka tekee työn ja se on siinä ja rauha loppuiäksi, voitte kutsuakin ilomielin niitä sukulaisiakin sinne mökillenne kun kerran ette ole pilanneet millään remppatalkoilla välejänne lopullisesti.

 

[sapettaa]

En minäkään pyytäisi paljon apua perheeltä remppaan, siinä voi tulla elinikäisiä traumoja kun kaikki lopulta hermostuu toisiinsa ja urakat kusee. Ammattimiehet hoitaa homman nopeammin ja ärjymättä, eikä suku pääse naputtamaan ja pompottamaan sen remontin päältä. Sitten on lisäksi kiitollisuudenvelassa sukulaisille koko loppuikänsä, ja sitä saa maksella takaisin vuosikymmeniä. Ei kiitos.

Tuo kiitollisuudenvelka on juuri totta.Ystäväni rakensi 10v sitten mökin veljensä avustuksella. Veli sai sillä loppuiän käymisoikeuden mökille, se asia sovittiin silloin ihan kaikessa ymmärryksessä. Mutta kuinka ollakaan, nyt 10 v jälkeen tilanne on se että se velipä meni ja otti itselleen todella inhottavan vaimon (vähän samanlainen muuten kun Kummelin sketsissä Tuija ja Satu se lyhyempi) ja nehän ovat siellä mökillä sitten tosi usein, ja luvalla ovatkin.

Eli olkaa nyt ihmeessä varovaisia tuossa.Maksakaa ennemmin ammattimiehelle joka tekee työn ja se on siinä ja rauha loppuiäksi, voitte kutsuakin ilomielin niitä sukulaisiakin sinne mökillenne kun kerran ette ole pilanneet millään remppatalkoilla välejänne lopullisesti.

Mitä, onko olemassa inhottavia vaimoja?

 

[itsekin nainen]

En minäkään pyytäisi paljon apua perheeltä remppaan, siinä voi tulla elinikäisiä traumoja kun kaikki lopulta hermostuu toisiinsa ja urakat kusee. Ammattimiehet hoitaa homman nopeammin ja ärjymättä, eikä suku pääse naputtamaan ja pompottamaan sen remontin päältä. Sitten on lisäksi kiitollisuudenvelassa sukulaisille koko loppuikänsä, ja sitä saa maksella takaisin vuosikymmeniä. Ei kiitos.

Tuo kiitollisuudenvelka on juuri totta.Ystäväni rakensi 10v sitten mökin veljensä avustuksella. Veli sai sillä loppuiän käymisoikeuden mökille, se asia sovittiin silloin ihan kaikessa ymmärryksessä. Mutta kuinka ollakaan, nyt 10 v jälkeen tilanne on se että se velipä meni ja otti itselleen todella inhottavan vaimon (vähän samanlainen muuten kun Kummelin sketsissä Tuija ja Satu se lyhyempi) ja nehän ovat siellä mökillä sitten tosi usein, ja luvalla ovatkin.

Eli olkaa nyt ihmeessä varovaisia tuossa.Maksakaa ennemmin ammattimiehelle joka tekee työn ja se on siinä ja rauha loppuiäksi, voitte kutsuakin ilomielin niitä sukulaisiakin sinne mökillenne kun kerran ette ole pilanneet millään remppatalkoilla välejänne lopullisesti.

Mitä, onko olemassa inhottavia vaimoja?

Eipä suinkaan ole...

Muutaman tilastopoikkeuksen vain olen huomannut elämäni aikana. Ollaan niin vetelää, valittavaa, tiukkapipoista ja vittuuntunutta kaikkeen että meinaa seinille revetä!

On siinä kestäminen miehellä.

 

[no]

Eipä suinkaan ole...

Muutaman tilastopoikkeuksen vain olen huomannut elämäni aikana. Ollaan niin vetelää, valittavaa, tiukkapipoista ja vittuuntunutta kaikkeen että meinaa seinille revetä!

On siinä kestäminen miehellä.

Ai , jaa
Olisi siinä oppilaillakin kestämistä, jos hän sattuisi olemaan popettaja..

 

[Alkuperäinen kirjoittaja]

Eilen se sitten tapahtui....en tiedä mistä se tuli mutta otin yhteen avomieheni veljen kanssa. En olisi ikinä uskonut että minusta löytyy tällaista potkua, olin niin yllättynyt itsekin.

Oltiin eilen anoppikokelaan kanssa klo 15.30 lähtien siivottu remonttikämpällä. viety remonttitavaroita pois jne... mieheni ja veljensä tulivat ilta seitsemän aikaa kämpälle ja veli alkaa heti ihmettelemään että mitään ette ole aikaan saaneet....siis täh!? koko päivä ollaan siivottu ja se kehtaa tulla tänne kukkoilemaan...menin makuuhuoneeseen jatkamaan siiviluja kun hetken päästä veli alkaa huutamaan naamapunasena vanhemmilleen kuin mikäkin 15-vuotias pikku kakara...(minä olisin tuossa vaiheessa jo sanonut pari valittua sanaa ja heittänyt ukon pihalle, mutta ei äiti ja isä vaan vaikenivat ja yrittivät keskittyä omiin puuhiinsa) meni vähän aikaa ja olohuoneesta alkaa kuulumaan samantapaista huutoa ja sättimistä veljen suusta. Silloin mulle riitti. Perhana se tulee kukkoilemaan mun kotiin, niin nyt riitti!
Painelin äijän luo ja sanoin että: "kuules,minä en ole koskaan sanonut tuolla lailla omille vanhemmilleni koska kunnioitan heitä. Samaan hengenvetoon totesin, että nyt musta tuntuu että sun on hyvä poistua täältä, ei me sua tarvita, kyllä tää hoituu tästä itsekin.Menet nyt, lähde." Veli alkaa siinä sitten urputtamaan vastaan joten huusin hänelle että "lähde" mutta mies urputtaa että me ei ikinä päästä muuttamaan tänne jne.... sanoin kovempaa että "lähde nyt!NYT!!!". (todettakoon että miestä ei oltu edes pyydetty remonttiasunnolle avuksi, hän vain tuli ja alkoi kukkoilemaan). Herrasmies olisi poistunut kun pyysin, mutta tämä ei tehnyt elettäkään poistuakseen. Seuraavaksi sanoin että "hyvä on, jos sä et postu niin mä lähden, koska en jaksa olla enää kauempaa sun kanssa samassa huoneessa".

Anoppikokelas lähti sitten mukaani, vein hänet kotia (hän itki autossa, kun vanhin poikansa kohtelee häntä näin) Hän sanoi mulle että ihan hyvä että tein kantani selväksi veljelle. Mä sanoin että ihmettelen että aina kun tuo saa kohtauksiaan niin te muut vaikenette ja piiloudutte jonnekkin. No mulle riitti, en jaksa enää kuunnella tota huutoa omassa kodissani.

Ihme käytöstä siltä mieheltä ja hän on kohta 30-vuotias, vaikka mun mielestä henkiseltä iältään jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle.

Ehkä raivostuin siksi, että tiedän miten huonosti ihmistä voi kohdella (omat kokemukset) ja kun vielä näin miten se koski anoppikokelaaseeni.
Lisäksi yleensä menen itse ihan jumiin/lukkoon kun kuulen riitelemisen ääntä, mutta nyt kävi toisin....

 

[sohfvffis]

Olen saanut syytteitä sellasista asioista mitä en ole tehnyt.Eivät suostu selvimään asiaa.Joku tekee tahallaan tätä jostain syystä.Onko joku kateellinen tai jostain muusta syystä mustaa minua?Ovatko jotkut todella sekoamassa ja siinä ohessa haluavat kiusaa muillekin ja nolata .

 

[cnietu]

potkaseppases sen ukon persukislle kunnon mälli niin eiköhän ukko opi. tein niin ja alko tapahtuun.

 

[Sudenmarja]

Eilen se sitten tapahtui....en tiedä mistä se tuli mutta otin yhteen avomieheni veljen kanssa. En olisi ikinä uskonut että minusta löytyy tällaista potkua, olin niin yllättynyt itsekin.

Oltiin eilen anoppikokelaan kanssa klo 15.30 lähtien siivottu remonttikämpällä. viety remonttitavaroita pois jne... mieheni ja veljensä tulivat ilta seitsemän aikaa kämpälle ja veli alkaa heti ihmettelemään että mitään ette ole aikaan saaneet....siis täh!? koko päivä ollaan siivottu ja se kehtaa tulla tänne kukkoilemaan...menin makuuhuoneeseen jatkamaan siiviluja kun hetken päästä veli alkaa huutamaan naamapunasena vanhemmilleen kuin mikäkin 15-vuotias pikku kakara...(minä olisin tuossa vaiheessa jo sanonut pari valittua sanaa ja heittänyt ukon pihalle, mutta ei äiti ja isä vaan vaikenivat ja yrittivät keskittyä omiin puuhiinsa) meni vähän aikaa ja olohuoneesta alkaa kuulumaan samantapaista huutoa ja sättimistä veljen suusta. Silloin mulle riitti. Perhana se tulee kukkoilemaan mun kotiin, niin nyt riitti!
Painelin äijän luo ja sanoin että: "kuules,minä en ole koskaan sanonut tuolla lailla omille vanhemmilleni koska kunnioitan heitä. Samaan hengenvetoon totesin, että nyt musta tuntuu että sun on hyvä poistua täältä, ei me sua tarvita, kyllä tää hoituu tästä itsekin.Menet nyt, lähde." Veli alkaa siinä sitten urputtamaan vastaan joten huusin hänelle että "lähde" mutta mies urputtaa että me ei ikinä päästä muuttamaan tänne jne.... sanoin kovempaa että "lähde nyt!NYT!!!". (todettakoon että miestä ei oltu edes pyydetty remonttiasunnolle avuksi, hän vain tuli ja alkoi kukkoilemaan). Herrasmies olisi poistunut kun pyysin, mutta tämä ei tehnyt elettäkään poistuakseen. Seuraavaksi sanoin että "hyvä on, jos sä et postu niin mä lähden, koska en jaksa olla enää kauempaa sun kanssa samassa huoneessa".

Anoppikokelas lähti sitten mukaani, vein hänet kotia (hän itki autossa, kun vanhin poikansa kohtelee häntä näin) Hän sanoi mulle että ihan hyvä että tein kantani selväksi veljelle. Mä sanoin että ihmettelen että aina kun tuo saa kohtauksiaan niin te muut vaikenette ja piiloudutte jonnekkin. No mulle riitti, en jaksa enää kuunnella tota huutoa omassa kodissani.

Ihme käytöstä siltä mieheltä ja hän on kohta 30-vuotias, vaikka mun mielestä henkiseltä iältään jämähtänyt 15-vuotiaan tasolle.

Ehkä raivostuin siksi, että tiedän miten huonosti ihmistä voi kohdella (omat kokemukset) ja kun vielä näin miten se koski anoppikokelaaseeni.
Lisäksi yleensä menen itse ihan jumiin/lukkoon kun kuulen riitelemisen ääntä, mutta nyt kävi toisin....

Hyvä ap! Ei muuta kuin jauhot suuhun ääliö-veljelle! Älä anna hänen pompottaa itseäsi ja olla ilkeä. Vielä kun olisit oikeasti saanut hänet ajettua ulos niin olisit ollut kiistaton kukkulan kuningas. Ensi kerralla sitten

Kyllä minullakin menisi hermot tuohon tilanteeseen. Mutta kohtahan se remontti on ohi, eikö? Anoppikokelaasi on ilmeisesti hyvä tyyppi, lyöttäytykää yhteen.