Masentunut lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hämmentynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hämmentynyt äiti

Vieras
Onko kellään kokemusta lapsen kaamosmasennuksesta? 9v poikamme kanssa toistuu jo kolmatta talvea sama käytös: kärttyisyyttä, haluttomuutta mennä mihinkään tai "ei jaksa tehdä mitään" toisaalta valitusta kuuluu myös siitä ettei ole mitään tekemistä eikä mikään ehdotuksistamme kiinnosta. Syö vitamiinilisää: D-vit puutosta tuskin on ja myös omegaa ottaa satunnaisesti.

Mieluiten katselisi telkkaria (joka nyt on jouduttu kieltämään kokonaan koska kärttää sitä jatkuvasti) tai istuu lukemassa aku ankkoja napostellen jotain. Tätä siis päivittäin. Valittaa kaikesta "hyyyi mitä ruokaa" sisaruksillee "oo hiljaa, mä en kestä teiän höpinöitä" jne ja harvoin puhuu mitään iloisella äänellä.
Riitelee vähän kakkien kanssa ja suuttuu herkästi.

Poika käy liikuntaharrastuksessa (johon joudutaan talvisin usein puoliväkisin tuputtamaan) mutta innostuu sitten paikan päälle päästyään kyllä juoksemaan ja piristyy. Haluaa itse harrastaa mutten oikein jaksaisi lähteä. Kuten ei mihinkään muuallekaan, edes kauppaan, uimahalliin tms mukaan muun perheen kanssa.

On ihan erilainen poika kevään tullen ja liikkuu paljon, on iloinen ja puhelias, ystävällisempi ja nauraa enemmän. Nyt kun valitteli taas (kuten joka vuosi tähän aikaan) ettei haluasi elää, elämä on ihan tylsää ja olisinpa kuollut jne niin tuli mieleen että voiko tosiaan olla kaamosmasennusta ja hoidetaanko sitä jotenkin lapsilla? Mihin voisi ottaa yhteyttä? Vaikea sanoa provosoiko tahallaan kun valittaa elämänhaluttomuutta ja erityisen kärttyisänä :kunpa kaikki kuolis, mä inhoon kaikkia jne. vai onko oikeasti sitä mieltä. Toivoisin että lapsella olisi mukava elämä myös näinä talven pimeinä kuukausina.
 
tuosta on voinut tulla hänelle tapa. tuosta kunpa kuolisin ja kaikki kuolisivat valituksesta. ehkä on saavuttanut sillä jotain, vaikka nähnyt sun järkyttyneen ilmeen, on saanut jakamattoman huomion hetkeksi tai jotain.

meilläkin kaivetaan aku-ankkakansiot joka välissä esiin ja istutaan nenä kiinni niissä.
 
Paljonko annat hänelle D vitamiinia jos kerran puutoksesta ei ole kyse? Kalaöljyäkin pitää saada päivittäin, ei satunnainen riitä.

Pimeä aika ottaa koville kaikille.
 
Aika yleistä näyttää olevan palstoilla tuo lapsesi hakee huomiota -kommentti. Tämäkin lapsi hakee tottakai välillä huomiota millon milläkin tavalla, esim. kiroilemalla tai siskojaan härnäämällä. Kuitenkin valittelee väsyneen kuuloisena ja ihan vakavissaan ettei huvita elää, vain talvisaikaan. Eikä liity mitenkään tilanteisiin joissa olisi vähemmällä huomiolla tai levoton. Siksi tuota kaamosmasennusta aloinkin miettimään kun sama kuvio toistui taas tänä talvena, pahempana vain.

Tänään oli taas kurja päivä: ei halunnut muiden mukaan joululahjoja ostamaan vaan jäi pelaamaan xboxilla, haastoi riitáa ja esim. lojui lattialla potkimassa muita pitkin päivää. Söi puoli pitkoa pullaa ja raivosi kun ei lähdetty karkin ostoon. Istui nojatuolissa haukkumassa pienempiaan rumaksi ja ääliöksi ilman mitään syytä.

Ei ole helppo katsoa vierestä kun lapsella on koko ajan paha olla ja naama rutussa, toivoisin lapselleni onnellisia hetkiä. Jos lapsi lukee välillä akuja päivän, riitelee välillä jne niin on joo normaalia mutta tuo kolme kuukautta jatkunut selkeä paha olo aamusta iltaan tuskin selittyy tottumuksella. Päätin äsken viedä lapsen kouluterkkarin kautta johonkin missä tiedetään mitä voi tehdä, säälin niiden lapsia joiden vanhemmat ihan oikeasti vain ajattelee "hakee taas huomiota,kun ei turhia hössötä niin reipastuuhan tuo tuosta joskus". Tästä kärsii jo koko perhe ja lapsi itse eniten.
Olisin vain kaivannut mahdollisia muiden kokemuksia ja neuvoja, niistä olisi eniten kai apua.
 
miten ruokavalio? syökö terveellisesti. kaikki vaikuttaa omana osa-alueena: terveellinen ruokavalio-liikunta-hyvät ihmissuhteet- tietysti masentunut ihminen tarvii terapiaa/tukea ja lääkitystä. sinuna menisin juttelemaan lääkärille, ehkä ihan lastenlääkärille ja psygologille sittenhän se selviää.
harvan elämä on tasaista onnellisuutta mutta kun heti selvittää asian ei ole myöhään liikenteessä
lisäksi jos tekee lasten kanssa jotain..ei niin jökötä paikallaan joka taas saa ajatukset ankeiksi
 
Toki jos lapsi ei ole oma itsensä, on hyvä viedä hänet jonkinlaiseen hoidontarpeen arvioon. Mutta ns. huomionhakuunhan paras lääke ei ole huomiotta jättäminen vaan huomion antaminen. Miten lapsi suhtautuu, jos juttelet hänen kanssaan ja ns. kuuntelet aktiivisesti, välttäen moralisoivia kannanottoja ("eihän nyt omalle siskolle saa noin sanoa", "sun elämässäsi on kuitenkin moni asia hyvin. Monilla lapsilla ei ole edes..."). Ei ole ihmelääke, jos kyseessä on kliininen masennus, mutta tuskin tekee pahaakaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä