Me muutetaan Amerikkaan ja olen ihan paniikissa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Phoenix:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
en näe siinä maassa mitään positiivista. Sen, että mieheni saa todella hyvää työkokemusta, parhainta mitä voi saada. Minä voin olla kotona lasten kanssa, mutta vaikeaa tämä on.
Kuulepa, nyt sanon ihan suoraan, että sulla on 3 sellaista vuotta edessä, johon ihan jokaisella ei ole mahdollisuuttakaan. Joko sä nyt piristäydyt ja yritätä ottaa irti kaiken mitä saat tuosta kokemuksesta tai sitten toisena vaihtoehtona nyhjäät sen 3 vuotta neljän seinän sisällä ja vollotat ku "piti lähteä". Valitse itse.


joo tiedän! Tämä tuli vaan niin äkkiä. Onhan mieheni puhunut pitkään, että tämä mahdollisuus heillä on. Olen aika ujo ja siksi kaikki uusi ahdistaa. Suomessakin on mennyt pitkään saada uusia ystäviä. Ei se niin helppoa ole! Avoimille, puheliaille varmasti olisikin uusi ja mahtava kokemus, mutta minä kun olen hiljainen, ujo ja huomaamaton.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
joo tiedän! Tämä tuli vaan niin äkkiä. Onhan mieheni puhunut pitkään, että tämä mahdollisuus heillä on. Olen aika ujo ja siksi kaikki uusi ahdistaa. Suomessakin on mennyt pitkään saada uusia ystäviä. Ei se niin helppoa ole! Avoimille, puheliaille varmasti olisikin uusi ja mahtava kokemus, mutta minä kun olen hiljainen, ujo ja huomaamaton.

Ei se helppoa ole kenellekään. Itsekin olisin varmasti yhtä paniikissa, mutta jos pitää lähteä, niin positiivinen asennoituminen auttaa ihan älyttömän paljon. Amerikkalaiset ovat kyllä sitä sorttia, että tulevat tervehtimään uutta naapuria pyytämättäkin ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
en kyllä muuttaisi noin pienten kanssa tuonne! Etkö voi jäädä suomeen?

Ei kai joku oikeasti ajattele näin. Että vain Suomessa voi asua lasten kanssa, muualla ei. Amerikka on varmasti ihan yhtä hyvä, entäs jos ap.n mies olisi saanut töitä jostain Irakista, eikös se olis vähän eri asia..? :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
en kyllä muuttaisi noin pienten kanssa tuonne! Etkö voi jäädä suomeen?

Olisitko sinä 3v erossa miehestä?Ja mies lapsista?

En kyllä lapsiani vaarantaisi tuolla. Mieluummin ilman miestä!



Ompa hyvässä kunnossa suhde jos noin aattelee....miten niin vaarantaa?eihän ap mihkää slummiin oo muuttamassa ja sattuuhan sitä kaikkee ihan täälä pikkuisessa suomessakin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
en kyllä muuttaisi noin pienten kanssa tuonne! Etkö voi jäädä suomeen?

Minä en ole erossa miehestäni, koska rakastan häntä. Lapset ovat miehelle kaikki kaikessa, joten ei hän voi olla erossa heistä! Jos jäisin lasten kanssa suomeen, niin me nähtäisiin ehkä kerran 2kk. Kuka tuollaiseen pystyisi!
 
Kyllä ne muutkin sieltä on ihan kunnossa takasin tulleet lastensa kanssa.
Toinen kaverini muutti sinne kahden alle kouluikäsen kanssa ja asuivat kolme vuotta siellä, vuoden pidempään kuin piti.
Ei ole maininnut, että olisi mitään vaaraa koskaan ollut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
en kyllä muuttaisi noin pienten kanssa tuonne! Etkö voi jäädä suomeen?

Minä en ole erossa miehestäni, koska rakastan häntä. Lapset ovat miehelle kaikki kaikessa, joten ei hän voi olla erossa heistä! Jos jäisin lasten kanssa suomeen, niin me nähtäisiin ehkä kerran 2kk. Kuka tuollaiseen pystyisi!

Miksi miehesi haluaa sitten amerikkaan työhön? Varmasti saa työtä täältäkin, jos kerta lapsiaan rakastaa.
 
hei..olemme itse kanssa muuttamassa usahan tämän vuoden aikana! Ei sitä kannata noin negatiivisesti ajatella!!! Olen itse asunut siellä aiemmin...ja voin kertoa että olin aika hiljainen ja ujo ennenkuin sinne muutin. Mutta sinne muuttaessani ajatelin ettei KUKAAN tunne minua täällä. Voi lopettaa ujoilut seinään, eikä kukaan edes ihmettele sitä! Näin kävi...itsetuntoni kohosi sen reissun aikana tuntuvasti(ei liikaa kuitenkaan;))

Rupeappas nyt miettimään niitä plussa puoliakin. Ja sen voin sanoa että Suomi on mulle aina kotimaa, MUTTA molemmat maat ovat YHTÄ hyviä...vaan AIVAN erilaisia!!! Yhtäpaljon on molemmissa hyvää ja huonoa!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja mietittävää..:
hei..olemme itse kanssa muuttamassa usahan tämän vuoden aikana! Ei sitä kannata noin negatiivisesti ajatella!!! Olen itse asunut siellä aiemmin...ja voin kertoa että olin aika hiljainen ja ujo ennenkuin sinne muutin. Mutta sinne muuttaessani ajatelin ettei KUKAAN tunne minua täällä. Voi lopettaa ujoilut seinään, eikä kukaan edes ihmettele sitä! Näin kävi...itsetuntoni kohosi sen reissun aikana tuntuvasti(ei liikaa kuitenkaan;))

Rupeappas nyt miettimään niitä plussa puoliakin. Ja sen voin sanoa että Suomi on mulle aina kotimaa, MUTTA molemmat maat ovat YHTÄ hyviä...vaan AIVAN erilaisia!!! Yhtäpaljon on molemmissa hyvää ja huonoa!!

tässä tulikin viisaita sanoja
 
Sen verta vielä ap:lle, että kaverini valmisteli lähtöä sinne useemman kuukauden ajan ja silti lähtö viivästyi muutamalla kuukaudella. Miehensä kävi sitten kotona kerran kuussa, ennenkuin muu perhe pääsi perille.

Ps, Mä voisin lähtee vaikka teitin mukaan ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
en kyllä muuttaisi noin pienten kanssa tuonne! Etkö voi jäädä suomeen?

Minä en ole erossa miehestäni, koska rakastan häntä. Lapset ovat miehelle kaikki kaikessa, joten ei hän voi olla erossa heistä! Jos jäisin lasten kanssa suomeen, niin me nähtäisiin ehkä kerran 2kk. Kuka tuollaiseen pystyisi!

Miksi miehesi haluaa sitten amerikkaan työhön? Varmasti saa työtä täältäkin, jos kerta lapsiaan rakastaa.

Pitääkö olla niin ilkeä. Eikös ap juuri kertonut että mies saa sieltä hyvää työkokemusta, parasta mitä voi saada.
 
Itse siella puolisopestilaisena ollut 5v , oltiin Floridassa. Reilu vuosi sitten sielta paluumuutettiin. Minusta kauhean helppo maa asua ja olla, alkuvaikeuksien jalkeen. Koiran tuominen onnistuu hyvin. Kesalla on vaan embargo voimassa. Eli maan sisalla ei koiria lennateta kaikkeen kuumimpaan aikaan. Meilla kaytettiin Lufthansaa ja vaihtoa Saksassa ja sielta suora lento Miamiin. Mitaan karanteneeja ei siella vaadita, vaan elainaakarin todistus lentokyvysta seka tarvittavat rokotteet oltava voimassa.
 
No onhan se ymmärrettävää, että pelottaa sinne muuttaa, kun telkkarista suurin osa amerikkalaissarjoista on sairaala- ja rikossarjoja joissa näkee vaan sitä huonompaa puolta kärjistettynä ja uutisissakin kerrotaa joka kuukausi jotain terrorijuttuja... Mullaki varmasti pelottais, mutta myös hyvällä tavalla jännittäis. Olisin ihan pikkusen innoissani ja toivoisin kovasti ettei just meille satu jotain kamalaa...

Mutta hei! Minä en ainakaan ole kuullu mitään terrori juttuja Chicagosta! :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja kojtjtjb:
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
en kyllä muuttaisi noin pienten kanssa tuonne! Etkö voi jäädä suomeen?

Minä en ole erossa miehestäni, koska rakastan häntä. Lapset ovat miehelle kaikki kaikessa, joten ei hän voi olla erossa heistä! Jos jäisin lasten kanssa suomeen, niin me nähtäisiin ehkä kerran 2kk. Kuka tuollaiseen pystyisi!

Miksi miehesi haluaa sitten amerikkaan työhön? Varmasti saa työtä täältäkin, jos kerta lapsiaan rakastaa.

Pitääkö olla niin ilkeä. Eikös ap juuri kertonut että mies saa sieltä hyvää työkokemusta, parasta mitä voi saada.

Mä en tarkoita olla ilkeä, mutta ihmettelen kyllä suuresti sitä, jos miehen työ saa sanella koko muun perheen elämää. Jotenkin kuvittelisi, että lapsetkin olisi onnellisempia, jos saisivat asua tutussa ympäristössä tukiverkkojen lähellä ja ennen kaikkea olonsa mukavaksi tuntevan äidin lähellä kuin vieraassa ympäristössä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta, ja ahdistuneen äidin hoivissa. Kannattaisi todella miettiä, miten paljon on valmis uhraamaan miehen uran takia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
oletteko te nyt ihan vuokralla asumassa vai onko oma?aattelin että miten se lähtö oikeestaan käytännössä menee sitten?jos vaikka ittekki joskus..

Omassa asutaan. Laitetaan tämä vuokralle osittain kalustettuna ja osa kalusteista laitetaan lämmin varastoon odottamaan meitä. Amerikassa meillä tulee olemaan kalustettu asunto/ talo (ihan tarkkaa tietoa ei vielä ole)
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja kojtjtjb:
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Alkuperäinen kirjoittaja kauhistunut:
en kyllä muuttaisi noin pienten kanssa tuonne! Etkö voi jäädä suomeen?

Minä en ole erossa miehestäni, koska rakastan häntä. Lapset ovat miehelle kaikki kaikessa, joten ei hän voi olla erossa heistä! Jos jäisin lasten kanssa suomeen, niin me nähtäisiin ehkä kerran 2kk. Kuka tuollaiseen pystyisi!

Miksi miehesi haluaa sitten amerikkaan työhön? Varmasti saa työtä täältäkin, jos kerta lapsiaan rakastaa.

Pitääkö olla niin ilkeä. Eikös ap juuri kertonut että mies saa sieltä hyvää työkokemusta, parasta mitä voi saada.

Mä en tarkoita olla ilkeä, mutta ihmettelen kyllä suuresti sitä, jos miehen työ saa sanella koko muun perheen elämää. Jotenkin kuvittelisi, että lapsetkin olisi onnellisempia, jos saisivat asua tutussa ympäristössä tukiverkkojen lähellä ja ennen kaikkea olonsa mukavaksi tuntevan äidin lähellä kuin vieraassa ympäristössä kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta, ja ahdistuneen äidin hoivissa. Kannattaisi todella miettiä, miten paljon on valmis uhraamaan miehen uran takia...

Kyllähän minä tätä mietin, mutta mies ei voi olla erossa perheestään. Se ei tule mitenkään kysymykseen.
 
Mun mielestäni asennetta kannattaa parantaa. USA on aika iso maa, ja on melkoinen statement sanoa inhoavansa ihan koko maata - sama kuin sanoisi inhoavansa koko Eurooppaa. Joka paikasta löytyy niitä hyviä juttuja samoin kuin huonojakin. Ei Suomestakaan nyt kannata mitään Onnelaa maalata.

Siinä mielessä ainakin New York (en ole asunut muualla päin USAa, joten voin kommentoida vain tuota aluetta) oli ujollekin helppo, että small talkia voi puhua ihan kenen kanssa vain. Kaikki ovat ystävällisiä ja itseltäkin riittää se, että hymyilee ja opettelee muutaman kohteliaan fraasin. Kenellekään ei tarvitse mitään sydämensä syövereitä käydä tilittämään (huono puoli tietysti suomalaiselle voi olla se, että helposti meikäläinen kuvittelee sen small talk -ystävällisyyden olevan jotain isompaakin kiinnostusta toista ihmistä kohtaan). Mun mielestäni Suomi, jos mikä, on vaikea paikka ujon ja aran ihmisen asua, kun täällä mulkoillaan niin paljon. Isommissa paikoissa saa aivan rauhassa hukkua massaan. :)
 

Yhteistyössä