me ollaan ku sisko ja veli..

[onni löytyy arjesta]

:'( Periaatteessa ihan toimiva suhde, ei riidellä. Pussataan ja halataan päivittäin, sanon rakastavani ja mies vastaa "niin mäkin sua". Tai sit kysyn "tiäx mitä" ja hän vastaa "mä rakastan sua" (hölmö tapa, jostain alkanut..)
Kaikki vaan tuntuu niin rutiininomaiselta, seksiä ei ole ollut noin 1,5kk. Muksut valvottaa nyt kun kipeinä ja mies nukkuu sohvalla, on kuulemma aina ollut vaikea nukkuu toisen vieressä elikä nukkuu varmaan hamaaseen tappiin asti siellä sohvalla.
Koitin illalla keskustella ja vastaus kysymykseen, mitä pitäisi tehdä "en mä tiä" ja toljottaa telkkaria.
Siis hyvä mies ja isä on, rakastan häntä, mutta mä haluaisin saada tuntea olevani rakastettu, haluttu ja tärkeä. Haluan taas nauraa mieheni kanssa.
Onko mun pakko mennä vieraisiin saadakseni tyydytystä henkisesti ja fyysisesti?
Miten saada mies puhumaan?

 

[rakkaimpani]

älä mee pettämään, tai jos petät niin et rakasta ja kunnioita miestäsi :/

 

[m]

:'( Periaatteessa ihan toimiva suhde, ei riidellä. Pussataan ja halataan päivittäin, sanon rakastavani ja mies vastaa "niin mäkin sua". Tai sit kysyn "tiäx mitä" ja hän vastaa "mä rakastan sua" (hölmö tapa, jostain alkanut..)
Kaikki vaan tuntuu niin rutiininomaiselta, seksiä ei ole ollut noin 1,5kk. Muksut valvottaa nyt kun kipeinä ja mies nukkuu sohvalla, on kuulemma aina ollut vaikea nukkuu toisen vieressä elikä nukkuu varmaan hamaaseen tappiin asti siellä sohvalla.
Koitin illalla keskustella ja vastaus kysymykseen, mitä pitäisi tehdä "en mä tiä" ja toljottaa telkkaria.
Siis hyvä mies ja isä on, rakastan häntä, mutta mä haluaisin saada tuntea olevani rakastettu, haluttu ja tärkeä. Haluan taas nauraa mieheni kanssa.
Onko mun pakko mennä vieraisiin saadakseni tyydytystä henkisesti ja fyysisesti?
Miten saada mies puhumaan?

mä olen miettinyt paljon samoja asioita, ollut kohta yhdessä meheni kanssa kymmenen vuotta, yksi lapsi on,,,suhde oli myös toiseen mieheen kuka huomioi minua aivan erilailla ja oli täysin erilainen kuin mieheni, mutta suhde toiseen mieheen kesti käytännössä vuosia, mutta oli aika henkinen yhteys, ei seksiä ...mutta mietin samoin, haluan että minua huomioidaan ja kehutaan ja rakastetaan isolla ärrällä =) mutta näin mennään nyt , ilman muita miehiä ja tasapaksua arkea, voimia sinnen arkeen ! =)

 

[onni löytyy arjesta]

En mä haluaisi pettää, mut haluan kokea sen tunteen olla haluttu ja kaikkea muuta siihen liittyvää. Mä teen aina aloitteen kaikkeen. yhdessä ollaan oltu heinäkuussa yhdeksän vuotta, kaksi lasta on.
Mä en haluu tasapaksua arkea!! Haluan rakkautta sinne arjen keskelle!
Ja tuntuu et mä vaan yksin koitan keskustella ja muutta jotain..

 

[Kiukkuperse]

Älä petä, se satuttaa todella paljon toista osapuolta suhteessa. Yrittäkää löytää keskusteluyhteys, tai kirjoita miehellesi kirje jossa kerrot kaiken.

 

[NiiNaTiiNa]

Mulla on ollu aina vaikeeta puhuu mieheni kanssa...joten menin ja petin miestäni,tai oon pettäny jo useemman kuukauden saman miehen kanssa...ja mieheni ei tiedä mitään tai en oo varma,mutta ei ainakaa oo sitä ääneen sanonu B) :ashamed: ja tän miehen kenen kanssa petän ,voi puhua asioista kunnolla ja pitää hauskaa...ja saan lämpöä ja hellyyttä mielinmäärin :saint:

 

[onni löytyy arjesta]

Siis mä puhuin mieheni kanssa suhteen alussa kaikesta maan ja taivaan välillä. Hän on jopa kirjoittanut minulle kaksi rakkasukirjettä! Itse puhun mielummin, mutta ei, en saa vastauksia suullisesti enkä kirjallisesti. Oikeesti musta tuntuu, ettei liittomme tule näin kestämään ja valitettavasti tuntuu et se lähtijä olisin minä, vaikka aina ajattelin sen olevan täysin poissuljettu mahdollisuus.

 

[Ninniliina]

Ymmärrän.
Sitä sellasta uuteen ihmiseen hurahtamisen tunnetta, jota voisit kokea vieraan kanssa, et varmasti koe miehesi kanssa, mutta ei se silti tarkota sitä, etteikö teidän välillä vois olla halua ja intohimoa.
Koittakaa löytää yhteistä aikaa, niin että voisitte tehdä jotain josta molemmat pitää. En tarkota välttämättä mitään romanttista kynttiläillallista tms. mut mikä ettei, jos se on sellanen asia, joka teille sopii. Me jossain vaiheessa tehtiin sellasta, että sovittiin "treffit": toinen järkkäs ohjelman, joka oli ylläri sit toiselle. Ei se välttämättä ollu mitään älyttömän ihmeellistä, esim. käytiin kävelemässä kahestaan jossain kivassa paikassa tai jotain.
Noista telkkarin kanssa kilpaa keskusteluista ei mun kokemuksella oo mitään hyötyä: mä oon usein ilmottanu miehelle, että mulla on asiaa, sopiiko, et laitan telkkarin kiinni.

Kyllä se elämä noin pitkässä ajassa jossain määrin arkipäiväistyy, mutta ei se tarkota sitä suhteesta pitäs tulla täysin sisällötön. Koittakaa saada keskusteltua, tai kirjota vaikka asiat paperille, jos tuntuu ettei keskustelu onnistu.

Osaatko itse vastata kysymykseen: mitä pitäisi tehdä? Ehkä tilanne tuntuu miehestäsi yhtä kurjalta, mutta hän on sinun laillasi ymmällään, eikä keksi ratkaisua.

 

[onni löytyy arjesta]

Jankkaan vieläkin ja nostelen, sori.
Olisiko joku tästä "suosta" noussut ja löytänyt taas keskusteluyhteyden?
Joku kenellä antaa jotain neuvoja?

 

[niin]

Tuota samaa se on meilläkin. Tai no samassa sängyssä nukutaan, mutta muuten.

En tiedä itsekään mitä tehdä. Elellään kämppiksinä ja koetetaan sietää toisiamme ja rakastetaan lapsiamme.

 

[onni löytyy arjesta]

Ymmärrän.
Sitä sellasta uuteen ihmiseen hurahtamisen tunnetta, jota voisit kokea vieraan kanssa, et varmasti koe miehesi kanssa, mutta ei se silti tarkota sitä, etteikö teidän välillä vois olla halua ja intohimoa.
Koittakaa löytää yhteistä aikaa, niin että voisitte tehdä jotain josta molemmat pitää. En tarkota välttämättä mitään romanttista kynttiläillallista tms. mut mikä ettei, jos se on sellanen asia, joka teille sopii. Me jossain vaiheessa tehtiin sellasta, että sovittiin "treffit": toinen järkkäs ohjelman, joka oli ylläri sit toiselle. Ei se välttämättä ollu mitään älyttömän ihmeellistä, esim. käytiin kävelemässä kahestaan jossain kivassa paikassa tai jotain.
Noista telkkarin kanssa kilpaa keskusteluista ei mun kokemuksella oo mitään hyötyä: mä oon usein ilmottanu miehelle, että mulla on asiaa, sopiiko, et laitan telkkarin kiinni.

Kyllä se elämä noin pitkässä ajassa jossain määrin arkipäiväistyy, mutta ei se tarkota sitä suhteesta pitäs tulla täysin sisällötön. Koittakaa saada keskusteltua, tai kirjota vaikka asiat paperille, jos tuntuu ettei keskustelu onnistu.

Osaatko itse vastata kysymykseen: mitä pitäisi tehdä? Ehkä tilanne tuntuu miehestäsi yhtä kurjalta, mutta hän on sinun laillasi ymmällään, eikä keksi ratkaisua.

Kiitos ajatuksistasi! Ehkä kahdenkeskinen aika tekisi hyvää. Meillä jostain syystä tapana et lapset yökylässä tai ei ollenkaan eikä niitä hoitopaikkojakaan lähellä juuri ole. Itse olen ehdottanut et voidaanhan lapset viedä vaikka vaan kahdeksi tunniksi johonkin, jotta voimme juuri käydä vaikka vain kävelyllä kahden. Se vaan ei ole miestä innostanut :'(

 

[Valaja]

Mun oma yritys nousta tuosta ois semmonen, että koittasin järkätä meille oman viikonlopun vaikka kiven kolosta. Vaikkapa jopa pidennetyn viikonlopun. Kun ei olis lapsia siinä pörräämässä ja rutinoittamassa päivää ja iltaa, niin ehkä siinä tulis juteltua eri tavalla. Yks kätevä konsti kertoa asioita on kirjottaa sähköpostia. Jos se vastailis...

 

[onni löytyy arjesta]

Meillä vaan ei ole noita viikonloppuja.. Ensi viikonloppu on molemmilla vapaa, mut silloin mummi töissä, kun yökylämahista kyseltiin. Seuraava mahis on sit joskun en kuussa kait..

 

[muuttanut]

En ole tuosta suosta noussut vaan edelleen siellä miettimässä et missä se pohja tulee vastaan. ;(
Aika samoja asioita käsittelen, puheyhteys hukassa, parisuhde tuuliajolla. Ei jaksaisi enää puhua ties kuinka monetta kertaa samoja asioita. Mikään ei oikeesti muutu. Mä vaan mietin että oliko tää tässä ja mihin mä oon menossa. En haluais erota, mutta mulla ei ole oikein voimia tehdä asialle nyt enää mitään ja tiedän että mies vaan odottaa että tämäkin menis vaan taas ohi ja olisi normaalisti. Ei hän halua selvittää mitään, vaan kaikki lakastaan mielummin maton alle, alkaa vaan olla ahdasta sielläkin.... Ei se vaan mene niin että toisen paha olo menis ohi odottamalla.
Olis kanssa kiva kuulla miten joku on selvinny niinku ap sano.

 

[vieras]

tuntuu olevan yleistä, onko se sitä arkea isolla Aalla mistä ne kokeneet puhuu?

 

[Valaja]

tuntuu olevan yleistä, onko se sitä arkea isolla Aalla mistä ne kokeneet puhuu?

Elämähän on aika lailla arjen sietämistä. Parisuhdekin elää ja muuttuu. Ite ajattelen se muuttuvan kuin aaltoliike. Välillä pohjalla, välillä pinnalla, yleensä jossain siinä välillä...

Hankalaa tuossa on se, että toinen ei halua puhua ja ratkoa ongelmia. Ne pitäs tuoda niin lähelle naamaa purtavaksi, että toisen on pakko tarttua aiheeseen ja käsitellä niitä. Muistelkaa alkuaikoja, millaisia olitte, mitä koitte ja mietitte, mikä toisessa kiinnosti, mitkä oli huippuhetkiä. Toinen pitää löytää uudelleen. Jotenkin. :/

 

[Hyb Rid]

Meillä 22 vuotta avioliittoa takana. Pari kunnon kriisiä mahtuu tuohon aikaan, eka kriisi varmaan noihin aikoihin, mikä teillä on nyt.
Jälkimmäinen tossa muutama vuosi sitten.

Molemmista ollaan yli päästy, ja ihan mallillaan on asiat nyt.

Meidän konsti on ollut pitkät kävelylenkit monta kertaa viikossa, samalla puhuen ja riidellen.
Aluksi oli ihan hemmetin vaikeeta päästä puhumisen alkuun, kun ratkesi aina riidaksi.
Kumpikin oltiin omissa asemissamme sodassamme, eikä liikahdettu mihinkään.

Mutta sitkeästi jatkamalla puhumista alkoi lopulta pientä edistymistä tapahtua. Ja kun huomasimme edistyvämme, antoi se uskoa ja voimaa jatkaa.

Innostuimme asiaamme, ja saimme vanhat jäynät sovittua.

Mutta suhde vaatii työtä jatkuvasti, meillä lopahti välillä, ja tuli uusi kriisi.

Sekin hoidettiin samalla konstilla pois, enkä usko enää kriisejä tulevan.
Mennään lepposasti eteenpäin, kävellään paljon, ja jutellaan paljon.

Emme ole TV:n orjia, katotaan harvakseltaan.

Yleensäkin pyritään asioita tekemään mahd. paljon yhdessä.

Tsemppiä teille!

 

[puoliso]

Juuri kuin meidän elämästä paitsi, että nimitän meitä kämppiksiksi. Tiedän, että pitäisi työskennellä suhteen eteen, pitäisi puhua, puhua ja puhua. Mutta kun tuntuu, että energiaa ei ole kaiken arjessa selviytymisen jälkeen mihinkään parisuhdetoimintaan, ainakaan jos se yhtään vaivannäköä vaatii. Emme ole vielä pohjalla enkä suunnittele salarakkaan hankkimista mutta tätä menoa kohta ollaan.

 

[no?]

Meillä vaan ei ole noita viikonloppuja.. Ensi viikonloppu on molemmilla vapaa, mut silloin mummi töissä, kun yökylämahista kyseltiin. Seuraava mahis on sit joskun en kuussa kait..

ettekö voi hankkia maksullista lastenhoitoapua vaikka yhdeksi illaksi jostain?

 

[no?]

Miettikää parisuhdettanne vaikka parisuhteen roolikartan avulla (löytyy varmaan netistä)...ehkä sen avulla voisi päästä alkuun keskustelussa, syyttelemättä toista, puhumalla "minä"-muodossa...minä toivoisin, haluaisin, tarvitsen ja kuunnellen mitä toinen sinulta haluaa. Jos vaan mies edes jotain osaisi puhua

 

[onni löytyy arjesta]

Kiitos ajatuksista ja hyvistä vinkeistä.
Maksullista lastenhoitoa en ole ajatellut, en halua vierasta ihmistä lasten kanssa kotiimme lapsia hoitamaan. Miehellehän olen ehdottanut, että jollei yökylä onnistu, viedään lapset edes pariksi tunniksi johonkin, se ei vaan innosta häntä..
Mies täyttämässä roolikarttaa, heh... Juuri tuolla tavalla keskustelun rakennan, yleensä aluksi kysyn onko hän tyytyväinen ja siitä jatketaan, kerron toiveistani jne. Harvemmin syytellään, ongelmana miehen puhumattomuus.

Nyt sit hiljaiseloa jatkunut. Mä en jaksa aloittaa taas kerran sitä keskustelua. Tuntuu rasittavalta aina aika ajoin jauhaa samat asiat ja mikään ei koskaan muutu kuin hetkeksi.. Mykkäkoulu jatkuu varmaan, kunnes kerään voimani siihen keskusteluun, mies kun ei ala mitään selvitteleen...

 

[Vieras]

Miten te viititte vaahdota jos on muuten hyvä suhde? Olette tietenkin nuoria, seksi ei minun ikäiselleni ole se tärkein asia. Vaikka pienimmäiseni on 2-vuotias, varmaankin vanhimmaiseni (28) on ikäisenne. Ajatukset muuttuvat ja elämä on!!

 

[nöppäri]

Älä ehdota mitään, vaan järjestät suoraan, silloin ei mieskään kieltäydy niin helposti kun kaikki on jo hoidettu ja varattu. Varaat esim ravintolasta pöydän ja leffaliput, järjestät muksut hoitoon ja sitten kerrot miehelle, että ensiviikonlopuksi on yllätys varattu. Helpompi puhuakkin jos ette ole siinä oman kodin ympäristössä, jotenkin tuntuu, että siellä ei noi korvat ja hoksottimet ole ihan terävimmillään, vaan ajattelee samalla ihan muita juttuja

 

[samassa suossa]

Mua lohduttaa se, että tuttavaperheissä joissa myös pieniä lapsia, on ihan sama juttu. Oon vaan ajatellu että elämä on. Kuulemma menee ohi kun lapset kasvaa ja elämä helpottaa. Ei se vaihtamalla parane ja irtosuhteissa rikkoo vaan itseäänkin. Yritä löytää jotain omia muita juttuja joista tykkäät, ystäviä samassa tilanteessa ym. ja jätä katsomatta sitä parisuhdetta niin suurennuslasilla. Loppupeleissä se mies on kuitenkin se sama, johon rakastui. Aika vaan koittelee (sanovat että myötä- ja vastoinkäymisissä).;-)

 

[ymmällään]

koittakaa piristää sitä parisuhdetta pienillä kivoilla jutuilla, esim aamiainen sänkyyn, pieniä kivoja lahjoja joista toinen yllättyy ja ilahtuu, ihan niinkuin miehiäkin kehoitetaan ostamaan vaimolle kukkia, voi nainen ostaa miehelleen pieniä romanttisia ylläreitä...
joskus riittää ihan vaan vaikka aamiaseksi paistettu sydämmen muotoinen sämpylä tai kiva pieni lappunen hesärin päälle laitettuna.. joku josta toinen ilahtuu, tuntee olonsa välitetyksi... ja sitä kautta suhde saa uutta kipinää, pieniä hellyyden osoituksia pitkin päivää... vaikka kiva tekstari kun toinen on töissä... ja sitten tosissaan vaikka kun lapset on nukkumassa, niin yhteinen vaahtokylpy tai jotain.. keskustelu yhteyden saaminen voi olla vaikeaa, mutta yleensä kun pienillä asioilla sen toiselle näyttää niin puhe yhteys alkaa kuin itsestään... koittakaa saada vapaa-aikaa, vaikka yhteinen loma, tehkää jotain mitä teitte suhteenne alkuvaiheessa
tsemppiä kaikille asian kanssa painiville