Mun isäni inhosi kissoja ja kun olin 13 v, sain väännettyä vanhemmilleni, että meille tulee joko kissa tai koira. Tuli sitten kissa. Faija oli kuin koko karvapalloa ei olisikaan. Kunnes eräänä päivänä kouluterveydenhoitaja lähetti mut jo aamupäivällä flunssan takia kotiin ja olin siis kotona ennenkuin faija tuli. Mua naurattaa vieläkin, kun muistelen sitä päivää. Ovi aukesi, faija tuli sisään ja kissa ovelle vastaan. "Kisu kisu kisu...", sanoi faija. Kissa kurhahti muutaman kerran "kurnau". Sitten rapsahti paperi. Kurkkasin huoneeni oven suusta ja siellähän faija syötti kissalle lohta. Lohi oli muuten tuohon aikaan ihan sikakallistaAlkuperäinen kirjoittaja XXS:
Sen jälkeen faija ei enää teeskennellyt, etteikö olisi kissasta tykännyt. Älkää vain ilman isoäidin suostumista hankkiko kissanpentua! Ja vaikka isoäiti suostuisikin kissan ottamaan, niin hakekaa löytöeläintalosta aikuinen kissa, joka on leikattu ja rokotettu jne. Kissassa on työtä, ja se on käytettävä asianmukaisesti lääkärissä säännöllisesti ja hiekat vaihdettava säännöllisesti jne. Missään nimessä kissaa ei myöskään saa päästää ulos! Vaikka asuisikin maalla, niin siitäkin tulee stressiä kun vanhus saa aina pelätä että tuleeko se kissa kotiin ja jos ei sitten tulekaan, niin se on kamala suru! Kissa voi tosiaan elää 20 vuottakin, eikä sitä voi jättää yksin kotiin ilman hoitajaa kuin korkeintaan yhdeksi yöksi. Että jos isoäiti on kova matkustamaan, niin tämäkin on huomioitava!Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
