"Meidän tyttö on poikatyttö ja niin villi... Pojalla suorastaan adhd!"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oikea ylpeydenaihe?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oikea ylpeydenaihe?

Vieras
Ärsyttää niin julmetusti... Viimeksi eilen kaverini puhui lapsistaan taas tähän tyyliin vaikka kummatkin ovat mielestäni ihan normaaleja lapsia eivätkä vielä läheskään mistään riehakkaimmasta päästä. Molemmat mukavia ja hyvinkäyttäytyviä, osaavat toki riehuakin mutta niin osaavat kyllä kaikki pienet lapset.... Äitinsä kuitenkin hokee naureskellen jatkuvasti miten rasavillejä hänen lapsensa ovat ja äänensävy on aina kauhean ylpeä. Kolmevuotias tyttö on kuulema niiiin poikatyttö ja voimakas luonne, vaikka tykkää minun nähdäkseni kaikesta vaaleanpunaisesta prinsessahörhelöstä ja vauvanukke ja kotileikit on hänelle ollut aina kaikki kaikessa. Pojasta äiti sitten kehuu että mahtaakohan sillä olla ihan adhd, ja välillä kesken lasten leikkien saattaa hihkaistakin suoraan pojalleen että hei "pekka", ootko vähän adhd..? :o

Mistähän ihmeestä tulee tuommoinen tarve kehua lapsiaan noin villeiksi? Ja miksi siitä pitää olla ylpeä? Minusta aika typerää laskea leikkiä tuommoisesta kuin adhd:sta, sukulaisellani on ihan oikea adhd lapsi eikä ole mikään naurunasia kenellekään... :(
 
Jostain syystä suomalaiset häpeävät itseään ja kun suomalaisia on maailmalla pidetty puhumattomana kansana, niin on alettu hävetä hiljaisuutta kansanluonteena.

nyt täällä on alettu ihailemaan "sosiaalisuustta". mutta se on käsitetty väärin. Ihaillaan sitä että melutaan ja pidetään puolensa, sen sijaan että ihailtaisiin sellaista hyvää ja kaunista käytöstä jossa asiallisesti ja kauniisti keskustellaan ja ollaan siivosti ja opetetaan lapsetkin jo pienenä siihen.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
Mistähän ihmeestä tulee tuommoinen tarve kehua lapsiaan noin villeiksi? Ja miksi siitä pitää olla ylpeä? Minusta aika typerää laskea leikkiä tuommoisesta kuin adhd:sta, sukulaisellani on ihan oikea adhd lapsi eikä ole mikään naurunasia kenellekään... :(

Jos ei ole itse koskaan uskaltanut irrotella eikä olla villi? Tai jos on villi sisältä, mutta on aina joutunut tukahduttamaan sen?

No, joka tapauksessa vähän erikoista ja noloa käytöstä. Ja adhd ei tosiaan oikeasti ole mikään hassu pikku luonteenpiirre. Voi siitäkin vitsailla, kaikesta voi, mutta pääasiassa siitä on kyllä hupi kaukana. Minusta oudointa on tuo että äiti huutelee lapsellekin näitä juttuja, itse asiassa tosi outoa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Ei toi adhd mitään kamalaa ole, monilla se on ja hyvin pärjää. Kuten esim. hurja remontti juontajalla Ty Penningtonilla :)

No näin adhd-lapsn näkökulmasta se todellakin on aika kamalaa, tämä on ollut välillä hyvinkin raskasta.
 
[QUOTE="tiina";28707174]No näin adhd-lapsn näkökulmasta se todellakin on aika kamalaa, tämä on ollut välillä hyvinkin raskasta.[/QUOTE]

siis adhd-lapsen äidin näkökulmasta...
 
Me jokainen voidaan mennä itseemme siinä, millaisina lapsemme näemme. Esim. meillä sorrutaan aina siihen, että meidän lapset ovat niin rohkeita menemään uusiin paikkoihin ja kokeilemaan kaikkea. Ei pidä aina paikkaansa, joskus kyllä.

Kannattaa ihan suoraan ja vakavasti kysyä ko. äidiltä, mikä lapsessa näyttää niin villiltä. Onko villeys hänestä hyvä vai huono piirre. Tunteeko hän yhtään oikeasti diagnosoitua adhd:-lasta. Se voi tälle äidillekin avata suhteellisuutta. Ehkä hän puhuu siitä, että lapset ovat hänestä rasittavia, hän on kasvatusasioissa hukassa, tai hänkertoo pelosta että lapset ovat jotenkin poikkeavia. Tai ehkä hän on saanut joltakin lähipiirissään palautetta lasten vilkkaudesta? - Meillä kävi kerran nuori poika myymässä vakuutuksia, ja toki parituntisen tiiviin myyntikeskustelun päätteeksi pitkään rauhassa leikkinyt 2-vuotias kävi levottomaksi. Tällöin itsekin jo lopen uupunut poika tuumasi, että kylläpä on villi lapsi. Minä meinasin ensin loukkaantua, mutta sitten vain hymyilin sisään päin, koska ei tuolla pojalla ollut edellytyksiä ymmärtää tilannetta ja väsyneenä sanoi mitä sylki suuhun toi...
 
Mulla on yks just tuollainen kaveri, selittää vanhimmasta pojastaan kaiken aikaa että se on kamalan villi ja riehakas, vaikka kyseessä on ihan tavallinen poika. Nyt tää äiti on jopaalkanut vaatimaan ympäriinsä että pojalle pitäs diagnoosi saada, ja sitten avautuu vähän väliä facebookissa siitä kun lääkärit toteaa lapsen ihan normaaliksi. Kun eihän ne nyt voi tietää kun ei ne asu sen lapsen kanssa. Oikeasti pojan normaali käytös varmaan vaan tuntuu villiltä kun oikeasti tämä äiti haluis vaan notkua koneella koko päivän, ja sit hällä menee hermo kun poika tekee tuhmuuksiaan kun äiti ei jaksa perään katsoa...

Samainen nainen muuten myös valitti ennen kolmannen lapsensa syntymää jatkuvasti jo olemassa olleista lapsistaan fbssa, raskaana ollessaan ruikutti raskausoireista ja kuinka raskaana ei jaksais edeltäviä lapsia kun on iso maha ja jäkäjäkä. Ja nyt kun se kolmas lapsi syntyi niin mun tekis jo mieli poistaa koko tyyppi mun kaverilistalta. Välillä tekis mieli sanoa et mitä helvettiä sä niitä lapsia lisää tehtailet ku et meinaa niitä edellisiäkään jaksaa...

Luulen että näillä kahdella asialla on yhdistävä tekijä, joka on laiskuus ja oma liika mukavuuden halu...
 

Yhteistyössä