Meidän viikonloput:

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kypsähtänyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kypsähtänyt

Vieras
Muistan kuinka edesmennyt prinsessa Diana totesi pää painuksissa haastattelussa, että hänen avioliitossaan alkoi olla ahdasta, sillä heitä oli siinä kolme.
Alkaa tuntua ihan samalta täälläkinpäin, vaikkei mitään kuninkaallisia ollakaan. Meidän liitossa nimittäin on yksi ylimääräinen, voimakas ja määräävä jäsen, jolle kaikki muut häviävät: alkoholi.

Sille häviää aina, sitä ei voi voittaa, hetkellisen yliotteen voi saada pahimpina morkkis-krapulapäivinä. Sehän on vain ohimenevää, ja kaikki unohtuu taas, kun olo paranee ja kakka kovenee. Sitä ei voi unohtaa, sillä se on koko ajan paikalla, asumassa meillä. Olohuoneessa, kauppamatkalla, lomamatkalla, pyhäpäivinä, juhlissa, suunnitelmissa ja kaikessa.

Mitään sovittua ei voi pitää varmana, sillä Alkoholi saattaa yllättää kaikki muut ja muuttaa suunnitelmia. Pitikö lähteä suoraan perjantaina töiden jälkeen autolla jonnekin, sukulaisiin, mökille? Tjaah, voihan sitä kuule lähteä lauantaina aamusta, oli niin kova työviikko, että menin suoraan töistä repäiseen parit rentouttavat. Eli känni päälle, mitä sitä sitten muutamaan lopettamaan kun oli kerran perjantai ja kaikkee.. Voisin tietysti itse ajaa, mutta kun kyytiläistä ei saa baarista ulos ennenkuin iltamyöhällä ja ihan päädyissä.
Jos pitää lähteä jonnekin yhdessä, juhliin tai tilaisuuteen, et ikinä voi kuitenkaan tietää että varmasti mennään. Toinen osapuoli voi olla jo iltapäivällä siinä kunnossa, ettei sitä voi mihinkään ulkopuolelle maailmaan mukaansa ottaa. Missä välissä se ehti vetämään ittensä tohon skuosiin? Tai ihan sama.

Mitkään yhteiset pyhäpäivät ei ikinä mene kuten oli sovittu, vaan Känni tulee paikalle jo hyvissä ajoin eikä lähde pois koko pyhinä.
Keskustelu menee aina samoja ratoja: ”Täytyyhän sitä olla kunnon ruokajuomat tällaisella aterialla. Ja snapsi on hyväksi ruuansulatukselle. Keitäppä hyvät kahvit, niin saadaan konjakit tähän päälle vielä”. ”No kamoon, mitä sen on vappu/juhannus/uusi vuosi/joulu/synttärit ilman kuohuvaa?? Skoolataan nyt, kun on juhlat!” (Tarkoituksena vetää nopeasti sopiva nousu päälle, että voi siitä sitten jatkaa.)

Viinaa pitää aina olla kotona, täydennystä haetaan varmasti. Sen saa vielä nykyään naamioitua niin mukavasti viikonlopun ruokaostoksiin, kun alko on suoraan ruokakaupan yhteydessä. Pitääpä kokeilla tuota uutta punaviiniä, kehuivat lehdessä… Joopajoo.

Elämä kutistuu, latu kapenee ja kaikki alkaa pyöriä sen Kaikkein Tärkeimmän ympärillä. Toinen tekee kaikkensa, että saisi jatkaa entiseen malliin parhaan ystävänsä kanssa, ja minä arvuuttelen, ennustan, haistelen ilmaa ja pelaan ja petaan kaikin voimin, että edes joskus voitaisiin olla ilman.

En sylje lasiin itsekään, mutta yhdessä juoman nauttiminen näyttää menevän meillä siihen, että mies on huolissaan siitä, että minä juon ”liikaa” eli hänen osuutensa jää suunniteltua pienemmäksi. Tuntuu että hän vahtii juomiani, ja sivusilmällä mittailee haukkana, paljonko pullossa on vielä jäljellä. Ja epäilen vahvasti, että kun käyn vessassa, hän kiskaisee lisää juomaa, ettei vaan käy niin köpelösti että toivottua humalaa ei saavutakaan.

Asiasta ei ole oikeestaan suoraan puhuttu. Sillä eihän mitään ongelmaa ole olemassakaan. Työt tehdään, rahaa tienataan, koti on kaunis ja auto uusi. Kaikki muutkin juo, ja onhan se niin eurooppalaista nauttia viiniä. Hah.

Minusta tuntuu, että kaikki nuo tilastot juomien kulutuksen noususta kertovat juuri meidän perheen kaltaisesta kulutuksesta. Kuten tiedetään paradoksi on siinä, että tilastojen mukaan viina ostetaan enemmän ja enemmän, mutta kukaan ei myönnä että joisi sitä enemmän. Keskustelua kaivataan, eikä vähiten meillä.

Olen niin kyllästynyt, tänään on perjantai, joten viikonloppu tulee menemään rentouttavissa merkeissä. Paitti, ettei minua rentouta pätkääkään.

 
Minun kuvioni on tämä.

Muutoin mies on "raitis"mutta, kun päästään mökille ja mökkinaapurin lähelle, niin viini, kalja hienommin sanottuna olut, myöskin poikamies mökkinaapurin tarjoamat naukut kelpaavat.Miehen kaatavia suomiviina limppari sekotuksia. Yök
En lähde lasteni kanssa mökille, olen väsyksissä fyysisesti ja henkisesti pakertamisesta, kaikki ruoan ja ym. muu mökkeily touhu on vastuullani.
Olemme miehelle vain tyhjää ja hänelle huolto pelaa.
Mies häipyy yhtäkkiä kaveri naapuriin monta kertaa päivässä ja illalla viimeistään kaverinsa luokse ja tulee aamuyöstä enemmän tai vähemmän horjuen.Seuraava päivä menee toipumisessa, on kuin tyhjä vetelä nahkarukkanen.
En muista yhtäkään mukavaa yhdessäoloa, ettei mökkinaapuri ja viina olisi mukana kuviossa.

En lähde mökille huoltohommiin ja menköön mies yksin, mutta se ei ole hänelle mukaavaa, kun joutuu olemaan niinsanotusti yksin.Vaikkakin kaveri olisikin lähellä vinoineen.

Päätin ettei minua enää kuseteta..

 
"että minä juon ”liikaa” eli hänen osuutensa jää suunniteltua pienemmäksi. "

En voi sille mitään, mutta nauratti, meillä mökkikunnassa samanlainen tuttava. Muistan, kun eräänä lauantai-iltana hänen naisystävänsä meinasi aukaista viimeisen pullon viiniä, niin tämä mies hätääntyi kovin, ettei tuota pulloa avata, hän vie sen kotiin, että saa vielä sunnuntaipäivällisen kera viiniä. Itse tämä mies joi kossu-kolaa, jota nainen ei juonut, kuten ei muitakaan väkeviä.
Naurettavia tilanteita ja juttuja, mutta varmasti vee-mäisiä kun sattuu omalle kohdalle.

En muista missä ohjelmassa oli juttua tästä samasta asiasta. Yleisesti kanta alkaa olemaan se, että suurin osa ihmisistä on jo itsekin sitä mieltä, että alkoholia kuluu aivan liikaa ja veroja voisi nostaa, vaikka tuskinpa tuo nosto teidänkään tapauksessa mitään auttaisi, juomisesta tulisi vaan elitistisempää saatavuuden ollessa harvemman ulottuvissa.

Uskon, että asenteet muuttuvat muutamien vuosien kuluessa, kun sairaalat ovat täynnä maksakirroosi- ja haimapotilaita.
 
Kävelin eilen kaupungilla ja ohitin omituisen seurueen. Mies ja nainen piti selkä takakenossa horjuvaa vanhempaa miestä. Sitten katseeni osui kadulla olevaan kolikkokasaan. Siellä näytti olevan myös sytkäri. Nainen sanoi, että katsopa nyt, tuolla on sinut rahat. Mies sanoi siihen, että älkää jättäkö sytkäriä.

Mies oli juovuksissa kuin Ellun kana. Lähistöllä ei ollut baaria. Luulisin, että mies oli kaatunut kadun varrella olevan sisustusliikkeen näyteikkunan eteen.

Olen kirjoitellut vuosia ex-elämästäni juopon aviovaimona. Muistelen jutuissani ihanaa kesämökkiä, jolla vietimme kesät talvet seistämän vuoden ajan.

Naapurissa oli kesämökki, jonka mies oli exäni rakas ryyppykaveri.
Sitten mies veti itseänsä hirteen elokuussa 1996. Viikonloppuna, jolloin olimme kaupungissa miehen työmatkan takia.

Tuosta meni vajaa kaksi vuotta, ja exäni sekosi loppuunpalamisen ja juopottelun takia.

Eihän sen niin pitänyt mennä. Kaiken järjen mukaan ja miehen työkavereiden ennustusten mukaan minun olisi pitänyt seota ja joutua mielisairaalaan.

Vieläkin eräs sukulaisnainen soittelee harvakseltaan viinihuuruissa ja ihmettelee miksi en ole alkanut ryyppäämään. Tunnin puhelu jonka aikana annoin hänelle terapiaa kykyni mukaan. Puhelun jälkeen mennin vessaan ja vatsani kääntyi nurin. Päätin ja sitä työkaverin suositteli, että en enää keskustele elämästäni tuon naisen kanssa.

Hain aikoinaan apua sieltä ja täältä. Maailma oli 8 vuotta sitten erilainen kuin nykyään. Paljon on menty parempaankin suuntaan.

Jope Ruonansuu on kirjoittanut elämästään kirjan. Hänkin on käynyt pohjalla viinaongelmien takia. Tuollainen Jope se minunkin ex-kulta oli.
Aina muita viihdyttämässä viinan voimalla ympäri maailmaa.
Suomalaisia naisia pitää viihdyttää, että bisnes sujuu.

Suurin elämys minulle oli ensimmäinen Al-Anon-vertaistuki-istunto.
Menin Tunturikadun ryhmään ja juutuin vessaan. Remonttia vailla oleva vessa. Ovi oli vanha rotistko ja siinä oli joku vippaskonsti. Rynkytin ovea ja huusin apua. Iät ja ajat ryhmässä käynyt "Alma" sanoi, että noin ohjelma toteutuu konkreettisesti. Pyydät apua ja sitä tulet saamaan.

Ryhmän sijaitsi kaupungin keskustassa ja minua pelotti jättää alaikäiset lapset moneksi tunniksi yksin kotiin. Kun juoppoja täynnä oleva lähiö ei ollut saanut aikaiseksi perustaa omaa ryhmää, niin polkaisin ryhmän pyörimään.

Naisilla näyttää olevan melko korkea rima hakea apua Al-Anon ohjelmasta.
Täällä netissä surkutellaan omaa kohtaloa, mutta asia jää sille asteelle.

Ryhmässä kuulin, että ex-kesäpitäjän jollakin asuntovaunualueella pidetään kesäsin ryhmäistuntoja.

Ottakaa mökkiläiset selvää paikkakunnan ryhmistä. Viinan kirousta vastaan pitää taistella oikein asein. Ei siihen auta nalkuttaminen, viinan ojaan kaataminen, vahtaaminen, kyttääminen, naapurin miehen haukkuminen pataluhaksi, auton eteen heittäytyminen. Kaikki tuli kokeiltua.

Ihminen voi muuttaa vain itseään. Tasapaino, tyyneys, mielen hallinta.
Tapahtuipa mitä tahansa, niin lasten äitinä puikot pysyvät aina käsissä.

Al-Anon ohjelma on melko kurinalainen ja ehkä hieman ajastaan jälkeen jäänyt.

Kävin eilen kampaamossa, joka sijaitsi samassa porraskäytävässä kuin Raittiuden ystävät, Naistenkartano ja mitä siellä olikaan.

Huomasin kampaamon ilmoituksen Cityshoppari kataloogista viime lauantaina Motivuksen tilaisuudessa.

Eilen noissa tiloissa oli joku luento läheisille.

Luulisin, että tähän viestiketjuun osallistuvat pärjäävät melko hyvin nettikeskustelujen ja terveen järjen avulla.

Jotkut erittäin pahasti "sairastuneet" tarvitsevat sitten enemmän apua.

Voin nykyään erittäin hyvin. Kirjoittelen paljon muistakin aiheista.
Ei tämä alkoholismi asia ole minulle ykköspuheenaihe vaikka niin moni Elli luulisi.

Kansa kohisee Viivin sinkkukirjasta. Huomasin eilen Sokoksella, että Viivi tulee esittelemään kirjaansa klo 13 Sokokselle muistaakseni lauantaina.

Suomalaiset kirjoittavat älyttömän paljon kirjoja. Onneksi minulla on erittäin pieni kirjahylly. Elin ilman kirjahyllyä seitsämän vuotta.
Avioeron jälkeen laitoin paljon kirjoja kierrätykseen. Itse en aio kirjaa koskaan kirjoittaa. En osaa kirjoittaa ja toisekseen ei ole siihen tarvetta.

Omaa blogiakaan en aio perustaa. Tuskin sitä kukaan viitsisi lukea.
Tarjontaa on niin turkasen paljon.

Aloittakaa viestiketjun Ellit uusi elämä tämän viestin jälkeen.
Vaikka ukkonne olisi päissään kuin käki kellon ympäri, älkää syyllistäkö itseänne älkääkä pilatko elämäänne toisen juomisen takia.

Juoppo on kuin mikä tahansa sairas ihminen. Jos puoliso sairastaa esim. syöpää, niin ei teidän tarvitse sen takia sairastua tai hyppiä seinille.
Voitte elää täysin normaalia ja onnellista elämää.
 
Voi kuinka tutulta kuulostaa kertomasi. Olen alkanut seurustelemaan miehen kanssa jolle alkoholi kuuluu niin arkeen kuin juhlaan. Itsekin otan ihan mielelläni silloin tällöin viikonloppuna, mutta hänellä juominen on lähes jokapäiväistä. Töiden jälkeen pitää mennä tuttuun paikalliseen ihan vaan parille, moikkaamaan tuttuja. Mutta vain parille, mitä pahaa siinä on? Välillä lipsahtaa enemmänkin... Perjantaina haetaan alkosta juomaa, ettei vaan lopu kesken, ja sitten se onkin menoa koko viikonloppu samaan tahtiin. Lauantaina pitää tietysti ottaa heti aamusta loiventavia että pääsee käyntiin. Ja siitä sitten pikaisesti paikalliseen ettei pääse suuta kuivaamaan liikaa. Heti kun silmät aukeaa, paikalliseen. Sunnuntainakin voi hyvin maistella ja jos oikein maistuu niin mikä ettei myös maanantaina. Monta päivää haisee sekä vanha että uusi viina, eikä selvää päivää näy. Kunnon päädytkin vedetään vähintään kerran viikossa, siis oikein kaatokännit ettei missään ole enää päätä eikä häntää. Parissa juhlissakin ollaan käyty, hävettää toisen tila kun on aina valmiiksi silmät sekaisin ja on sammunutkin yksissä bileissä toisten sohvalle. Hävettää. Seksistä on turha puhuakaan, olen kuin selibaatissa vaikka suhde vasta alussa. Eihän tuollaisen kännikalan kanssa saa mitään aikaan kun sammuu ennen tai jopa kesken aktin! Pitäisikö jo tässä vaiheessa hankkia rakastaja? Alan kyllästyä, en varmaan jaksa kauaa tätä enää. Suhde on vasta alussa, taitaa sille tasolle jäädäkin. Katson vielä hetken paraneeko tahti, sillä asiasta on käyty vakavia keskusteluja. Ellei, tehköön elämälleen mitä tykkää. Minä en enää aio pilata omaa elämääni seuraamalla toisen päätyjen vetoa. Ikävintä tässä on se, että kuitenkin välitän tyypistä tosi paljon, siksi kai olen vielä jaksanut menoa katsoa. Muuten hyvä mies, vain viinan pilaama. Sääli. Tosi sääli.
 
meidän viikonloput menee ilman naukun naukkua. Ukko ei viinaa käytä enkä minäkään saa edes viinilasillista ottaa saati muutamaa paukkua rentoutukseen rankan työviikon jälkeen. Meillä otetaan vain uutenavuotena, vappuna ja juhannuksena.

Ja kyllä ottaa päähän.

Koskaan muulloin ei voi rentoutua tai tulee kauhea mekkala. Ei ole kivaa, jos toinen on viinakielteinenkin. Kurjaa on sekin.
 
Joo, sikäli koko asetelma on mennyt kovin merkilliseen suuntaan, että edes sellaista tupakoitsijaa, joka polttaa vain 4-5 tupakkaa päivässä, katsotaan kieroon. Kun taas viinoilla ja kaljoilla saa lutrata ja haista niin helvetisti markettien jonoissakin.
Vaaditaan kumppaneilta ehdotonta savuttomuutta, vaikka polttaiskin muita häiritsemättä, eikä vaatteetkaan haise savulle, niin ei. Mutta viinoilla saa kyllä lutrata miten tykkää, selittäkääs tämä mulle?
 
Minä katsoin tuollaista menoa yhden kesän. Minun maljani tuli täyteen, kun mies ei erään reissun jälkeen tullut mökiltä kaupunkiin, vaan jäi tekosyiden varjolla mökille. siinä sitten työnantajat ja ystävät soittelivat minulle, että minun pitäisi tehdä jotain asian hyväksi. Mitä ihmettä olisin voinut tehdä? Olin töissä monen sadan kilometrin päässä mökkikunnasta, minulla oli lapset joista huolehdin, eikä minulla ole edes ajokorttia, että olisin voinut hakea miehen kotiinsa.

Jätin miehen. Työnantaja antoi hänelle vaihtoehdon, joko antabus ihon alle, tai potkut töistä. Mies valitsi hoidon. Aloin suhteen häneen uudelleen, koska halusin uskoa muutokseen. Miehestä tuli raittiuden myötä ilkeä, itsekäs paskiainen, jota en viitsinyt katsella. Jätin hänet taas. Hän ja hänen ystävänsä syyttävät minua nykyään siitä, että mies antabusvaiheen jälkeen sortui taas viinaan. Minun olisi pitänyt tukea häntä oman ja lasteni elämän kustannuksella. Hän soittelee vieläkin joskus ja vannoo rakkauttaan. Saattaa tulla ravintolassa pöytäämme (minulla on uusi miesystävä) ja kutsua meitä saunomaan hänen luokseen tai yrittää tuppautua minun luokseni vaikka minulla on muuta seuraa!
Näen tätä miestä edelleen muutaman kerran vuodessa ja olen onnellinen, että riuhtaisin itseni hänestä eroon. Seksiä tuossa noin kolmen kuukauden suhteessa ei ollut, mies ei pystynyt.
 

Yhteistyössä