Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:Alkuperäinen kirjoittaja Turbojurpo:Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:En ole ikinä kuullut ateistia, joka nimeäisi itsensä ateistiksi, vaikka vähäsen uskookin, mutta ei siinä määrin missä "uskovainen"...
Enkä usko, että kukaan mukaan, koska yksinkertaisesti henkilö on nimennyt hieman itsensä väärään "lohkoon".
Minä uskon sikäli vähäsen, että uskon gravitaation toimivan jatkossakin. Niinpä en esimerkiksi portaita laskeutuessani tarraudu kouristuksenomaisesti kaiteeseen, vaan luotan painovoiman pitävän jalkani askelmilla. Siitä, että gravitaatio on tähän asti toiminut, ei voi loogisesti päätellä sitä, että se toimisi jatkossakin.
Nimitän silti itseäni ateistiksi, joten nyt olet kuullut ainakin yhdestä kuvailemastasi ateistista. Vai tekeekö vähäinen uskoni minusta agnostikon?
No ateisti et ainakaan ole vaan juuri tuo joka on nimennyt itsensä väärin. Ilmeisesti haluat väenväkisin nimittää itseäsi ateistiksi, vaikka et sellainen olisikaan. Ateisti on myös yksi kanta asioihin (uskon puute), mutta sinä et ilmeisesti ole edes päättänyt omaa kantaasi.
Ateisti on nimenomaa sellainen, joka ei usko. Ei tarvi silti kokonaan koko Jumalaa kieltää radikaalisesti, mutta usko siihen silti puuttuu...
Pelkkä uskon puute ei riitä ateismin määritelmäksi. Se olisi silloin sokeaa epäuskoa verrattuna sokeaan uskoon. Uskon puutteelle pitää olla kriteerejä. Miksi ei uskoa? Kari Saari määritteli kriittisen ateismin tällä tavalla: "Näytön puutteesta seuraavaa uskon puutetta." Ateisti ei usko esimerkiksi kristinuskon jumalaan, koska sen olemassaolosta ei ole esitetty riittävää näyttöä. Todisteet puuttuvat. Jos todisteita jostain ilmaantuu, niin silloin ateistikin alkaa uskoa. Siihen asti hän ei usko.
Juurikin näin. Siihen asti HÄN EI USKO. SIIS ateisti ei usko ja sillä sipuli. Jos ateisti uskoo edes vähän, hän ei ole enää ateisti. (uskon puute= ei usko)