"meillä ei ole mitään yhteistä"

[Heinähattuu]

Niin sain eilen kuulla tuon kommentin ja lisäksi vielä, että naisystäväni (asumme yhdessä) ei kuulemma näe meillä yhteistä tulevaisuutta. Miksi ihmeessä se tuossa sitten roikkuu vielä? Hänen mukaan nuo kommentit eivät tarkoita, että hän haluaisi erota, mutta ymmärtääkö asian kukaan muu samoin kuin minä, että eroa tuo juuri tarkoittaa. Muutenkin meillä menee nykyään kaikki aika vain riitelyyn....

 

[occhio]

Onhan teillä yhteistä, ne riidat nimittäin.

 

[Inhorealisti1]

Onhan teillä yhteistä, ne riidat nimittäin.

Joo, ja sitten se asunto. Jos ei voi heittää äijää pihalle eikä oikein paikkaa minne mennä, niin siinähän pysyy, vaikkei mitään yhteistä olisikaan.

http://www.youtube.com/watch?v=lVPnv1mKKQM

 

[Neea-Nora]

Itse olen joskus sanonut miehelle juuri noin. En ole halunnut erota, vaan nimenomaan järjestää asiat niin, että olisi jotain yhteistä. Lähinnä olen yrittänyt avata keskustelun suhteen tulevaisuudesta ja siitä, kuinka mies sen näkee omasta näkökulmastaan. Niin kauan kuin nainen tuo esiin epäkohtia, ne on vielä mahdollista korjata. Silloin, jos nainen haluaa todella erota, hän ei enää valita mistään, koska se ei enää hyödytä mitään.

 

[nainen33]

Niin kauan kuin nainen tuo esiin epäkohtia, ne on vielä mahdollista korjata. Silloin, jos nainen haluaa todella erota, hän ei enää valita mistään, koska se ei enää hyödytä mitään.

Juuri näin.

 

[Pomppukeppi]

Itse olen joskus sanonut miehelle juuri noin. En ole halunnut erota, vaan nimenomaan järjestää asiat niin, että olisi jotain yhteistä. Lähinnä olen yrittänyt avata keskustelun suhteen tulevaisuudesta ja siitä, kuinka mies sen näkee omasta näkökulmastaan. Niin kauan kuin nainen tuo esiin epäkohtia, ne on vielä mahdollista korjata. Silloin, jos nainen haluaa todella erota, hän ei enää valita mistään, koska se ei enää hyödytä mitään.

Valitettavasti on juuri väärä tapa lähteä keskustelemaan negatiivisen kautta (=meillä ei ole mitään yhteistä). Se on samalla ikäänkuin syytös toista kohtaan ja vihjaa että on juuri puolison vika että näin on. Paljon hedelmällisempää olisi aloittaa pohtimalla mitä uutta yhteistä tekemistä voitaisiin keksiä ja siinä samalla pohtia mitä nykyään tehdään (tai ei tehdä) yhdessä. Ei ole ihme että monet miehet karttavat keskusteluja kun aloitus on jo kuin uhkaus siitä että suhteen loppu on lähellä ja asiat ovat huonosti. Siinä pitäisi sitten äkkiä keksiä jotain joka mielyttäisi puolisoa (=olla ajatustenlukija) että päästään taas eteenpäin.

 

[Omppukeppi]

...nimittäin tuo että aloitetaan negatiivisillä sanoilla. Se ongelma pitäis kyllä jokaisen tiedostaa. On taas ihmisiä jotka ei tajua juttua vaikka sen heille yrittää sanoakin.
Minä en oikeastaan pidäkkään negatiivisista tekstinkäyttäjistä. He ovat miinusmerkkisiä ihmisiä ja erittäin rasittavia. Ainakaan eivät mitenkään vie positiivisessa hengessä mitään eteenpäin.

Juuri samasta syystä en pidä sarkastisista ihmisistä, rasittavia ja törkeitä öykkäreitä, toisia puheillaan alistavia. Omaan napaan tuijottajia jotka kohottavat omaa itsetuntoaan. Juusi samasta syystä erilaisista kulttuureista löytyy hienoja ja kovinkin miellyttäviä ihmisiä. Aloittavat keskustelun aina positiivisesti ja eteenpäin vievällä hengellä.

Hiukan sama asia on se mistä lehdissäkin on kesällä kirjoiteltu. Nimittäin katsokaas suomalaisia kasvoja, todella vihaisen ja myrtsin näköisiä.
Pieneen hymyyn ja iloisuuteen vastataan, aina.

 

[Heinähattuu]

Tuo negatiivisuus taitaa kyllä pitää paikkansa. Avovaimoni tekee sitä koko ajan ja se on aika rankkaa. Muutenkin melkein kaikki sanomani tulkitaan negatiivisen kautta. Toinen on sitten vertailu mm. sähköpostissa oli pakko kirjoittaa, että minusta näin, MUTTA sinä teet noin. Toinen esimerkki on, että juttelimme avovaimoni kaverista ja totesin, että minusta tuollainen toiminta ei ole hyväksyttävää, niin siihenkin löytyi sitten, että sinäkin joskus... jne.

No, koitamme illalla keskustella, mutta saa nähdä mitä tulee. Se on vain välillä aika raskasta koittaa olla positiivinen ja optimistinen.

 

[positiivari ja negatiivari]

Jos suhteenne on muuten hyvä ja kummallakin riittäisi vielä rakkautta, niin kannattaisi harkita jonkinlaista parisuhdeterapiaa. Siellä kun yleensä kumpikin oppii näkemään asiat neutraalilta kannalta. Pahimpia riidan aiheuttajia on juuri väärä ilmaisutapa: "Sä et KOSKAAN...", "Miks sä AINA..." jne. Esimerkiksi tässä AP:n tapauksessa vaimo olisi voinut sanoa asiansa siten, että: "Kulta, mä olen vähän huolestunut siitä, kun musta tuntuu, ettei me tehdä oikein mitään yhdessä. Oletko huomannut saman asian? Olisko sulla mitään ideoita?". Sillä tavalla viestin sisältö on sama, mutta ensin mainitulla tavalla saa miehessä esiin vain raivoa, kun taas tuolla toisella tavalla ei syytetä, vaan ainoastaan tunnustellaan maaperää.

 

[Prönssi]

Kannattaa todellakin pyrkiä irti sinä-puheesta, koska se muuttuu helposti syyttelyksi. Sinä et koskaan... sinä taas... miksi et sinä...

Minä puhe sen sijaan on kannatettavaa, koska sillä voi ilmaista omia tarpeitaan arvostelematta kumppaniaan. Minusta olisi kiva joskus mennä käymään Raumalla. Minusta olisi kiva mennä lauantaina leffaan.

 

[jyru]

Katos vaan "Prönssi" so. "BTDT"!!

 

[Nythän mä bonjasin]

Kannattaa todellakin pyrkiä irti sinä-puheesta, koska se muuttuu helposti syyttelyksi. Sinä et koskaan... sinä taas... miksi et sinä...

Minä puhe sen sijaan on kannatettavaa, koska sillä voi ilmaista omia tarpeitaan arvostelematta kumppaniaan. Minusta olisi kiva joskus mennä käymään Raumalla. Minusta olisi kiva mennä lauantaina leffaan.

Minua ottaa päähän kunnet sä koskaan tee iltasin mitään muuta kuin näppäilet kaukosäädintä.

Minua vituttaa kunnet sä luuseri edes hae töitä.

Joo, siis ihan selvästi rakentavampaa tää minä-jutska!