Meillä ei vaan ole varaa toiseen lapseen..=(

[Vastarannankiiski]

Meillä on yksi lapsi. Ja kyllä rakkautta riittäisi toisellekin lapselle ja vaikka kolmannellekin, mutta
siinä on iso mutta.
Täällä kirjoitettiin, että kahdella työssäkäyvällä on varaa toiseen lapseen.

Mutta ei ole. Henkistä hyvinvointia voisimme tarjota kahdelle lapselle, paljon suukkoja ja läheisyyttä ja rakkautta, yhdessäoloa.
Mutta taloudellisesti emme voisi tarjota kahdelle lapselle täysipainoista elämää.

Nyt lapsemme saa enemmän rakkautta kuin olisi hyväksikään sekä taloudellisesti hänen elämänsä on huoletonta ja loppuelämä vanhuuteen asti turvattua (ainakin näillä näkymin)

Käymme molemmat töissä, mutta asunto ja autolainojen ja laskujen, pakollisten ruoka ja muiden tarvikkeiden hankkimisen jälkeen kuukaudessä jää käteen sen verran, että sillä elää 3 ihmistä.
Tietenkin tilanne helpottuu kun lainat on joskus maksettu.

Mihinkään vuokrakasarmiin emme mene ja tässä iässä en enää aja 20v vanhalla autolla ja kulje kirppareilta ja sukulaisilta vaatteita kerjäämässä.
Sossua en edes ajattele, sillä sen kynnyksen yli en astuisi.

Nys asumme mukavalla paikalla ja lapsemme saa joskus kaupasta jotain kivaa ja voimme hiukan hemmotella meitä kaikkia.
Ei tarvi olla koko ajan lapselle sanomassa, että ei ole rahaa, ei voi mennä sinne, ei voi tehdä sitä ja tätä.

Mitä elämää on yhteiskunnan elättinä olo, jokaista senttiä venyttäen ja miettien mistä tekee ruuan kun lapsilisä tulee vasta viikon päästä.

Ja entäs kun lapsi aloittaa opiskelun, menee autokouluun haluaa vähän vanhempana kavereiden kanssa reissaamaan, muuttaa omilleen.
Koko ajan kun lapsi kasvaa hän tarvitsee myös enemmän rahaa vaativia asioita.

Ja siinä ei rakkaus auta yksin.

Nyt voimme tarjota rakkautta ja taloudellisesti turvatun elämän, kahdelle emme sitä voi antaa ja siksi emme tee toista lasta.
Jos sellainen ihme käy, että rikastumme tästä joskus, niin on aika toiselle lapselle, mutta nyt kun tiedän, että omat rahat ei siihen riitä niin ei toista lasta.

Ihan vaan pisti silmään, että miksi ihmeessä sen lapsen pitää kaikki mammona saada vanhemmilta valmiiksi?? Kyllä ihan elämässä voi auttaa, mutta töihin voivat lapset itsekin mennä ansaitsemaan rahaa. En minä ainakaan elä ajatellen, mitä lapsemme voisivat haluta 15 vuoden päästä Ja oletuksella että totta kai sen kustannamme.

 

[mie]

Meillä on yksi lapsi. Ja kyllä rakkautta riittäisi toisellekin lapselle ja vaikka kolmannellekin, mutta
siinä on iso mutta.
Täällä kirjoitettiin, että kahdella työssäkäyvällä on varaa toiseen lapseen.

Mutta ei ole. Henkistä hyvinvointia voisimme tarjota kahdelle lapselle, paljon suukkoja ja läheisyyttä ja rakkautta, yhdessäoloa.
Mutta taloudellisesti emme voisi tarjota kahdelle lapselle täysipainoista elämää.

Nyt lapsemme saa enemmän rakkautta kuin olisi hyväksikään sekä taloudellisesti hänen elämänsä on huoletonta ja loppuelämä vanhuuteen asti turvattua (ainakin näillä näkymin)

Käymme molemmat töissä, mutta asunto ja autolainojen ja laskujen, pakollisten ruoka ja muiden tarvikkeiden hankkimisen jälkeen kuukaudessä jää käteen sen verran, että sillä elää 3 ihmistä.
Tietenkin tilanne helpottuu kun lainat on joskus maksettu.

Mihinkään vuokrakasarmiin emme mene ja tässä iässä en enää aja 20v vanhalla autolla ja kulje kirppareilta ja sukulaisilta vaatteita kerjäämässä.
Sossua en edes ajattele, sillä sen kynnyksen yli en astuisi.

Nys asumme mukavalla paikalla ja lapsemme saa joskus kaupasta jotain kivaa ja voimme hiukan hemmotella meitä kaikkia.
Ei tarvi olla koko ajan lapselle sanomassa, että ei ole rahaa, ei voi mennä sinne, ei voi tehdä sitä ja tätä.

Mitä elämää on yhteiskunnan elättinä olo, jokaista senttiä venyttäen ja miettien mistä tekee ruuan kun lapsilisä tulee vasta viikon päästä.

Ja entäs kun lapsi aloittaa opiskelun, menee autokouluun haluaa vähän vanhempana kavereiden kanssa reissaamaan, muuttaa omilleen.
Koko ajan kun lapsi kasvaa hän tarvitsee myös enemmän rahaa vaativia asioita.

Ja siinä ei rakkaus auta yksin.

Nyt voimme tarjota rakkautta ja taloudellisesti turvatun elämän, kahdelle emme sitä voi antaa ja siksi emme tee toista lasta.
Jos sellainen ihme käy, että rikastumme tästä joskus, niin on aika toiselle lapselle, mutta nyt kun tiedän, että omat rahat ei siihen riitä niin ei toista lasta.

Ihan vaan pisti silmään, että miksi ihmeessä sen lapsen pitää kaikki mammona saada vanhemmilta valmiiksi?? Kyllä ihan elämässä voi auttaa, mutta töihin voivat lapset itsekin mennä ansaitsemaan rahaa. En minä ainakaan elä ajatellen, mitä lapsemme voisivat haluta 15 vuoden päästä Ja oletuksella että totta kai sen kustannamme.

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

 

[Huom]

Minusta taas on vaihteeksi tosi virkistävää lukea, että jotkut perheen oikeasti miettivät, onko niihin lapsiin varaa vai ei. Kun täällä on ihan riittävästi niitä ketjuja, joissa kerrotaan, että ei ole varaa ostaa lapsille maitoa ruuan kanssa tai että viikonlopuksi pitäisi saada ruokaa, mutta tilillä ei ole yhtään rahaa...

 

[Musupulla]

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Aika surullista kuvitella, että lapsi menee yliopistoon, tai autokouluun, tai kielikurssille. Vanhemmatko sen päättää? Näköjään. Miksi te suunnittelette lapsen elämän etukäteen? Ei lapsi ole sellainen kuin TE haluatte, ei hän ole teidän jatke. Hän on oma itsensä, ja saattaa haluta elää elämänsä autottomana, kortitta, ja käydä ammattikoulun.

 

[Vastarannankiiski]

Meillä on yksi lapsi. Ja kyllä rakkautta riittäisi toisellekin lapselle ja vaikka kolmannellekin, mutta
siinä on iso mutta.
Täällä kirjoitettiin, että kahdella työssäkäyvällä on varaa toiseen lapseen.

Mutta ei ole. Henkistä hyvinvointia voisimme tarjota kahdelle lapselle, paljon suukkoja ja läheisyyttä ja rakkautta, yhdessäoloa.
Mutta taloudellisesti emme voisi tarjota kahdelle lapselle täysipainoista elämää.

Nyt lapsemme saa enemmän rakkautta kuin olisi hyväksikään sekä taloudellisesti hänen elämänsä on huoletonta ja loppuelämä vanhuuteen asti turvattua (ainakin näillä näkymin)

Käymme molemmat töissä, mutta asunto ja autolainojen ja laskujen, pakollisten ruoka ja muiden tarvikkeiden hankkimisen jälkeen kuukaudessä jää käteen sen verran, että sillä elää 3 ihmistä.
Tietenkin tilanne helpottuu kun lainat on joskus maksettu.

Mihinkään vuokrakasarmiin emme mene ja tässä iässä en enää aja 20v vanhalla autolla ja kulje kirppareilta ja sukulaisilta vaatteita kerjäämässä.
Sossua en edes ajattele, sillä sen kynnyksen yli en astuisi.

Nys asumme mukavalla paikalla ja lapsemme saa joskus kaupasta jotain kivaa ja voimme hiukan hemmotella meitä kaikkia.
Ei tarvi olla koko ajan lapselle sanomassa, että ei ole rahaa, ei voi mennä sinne, ei voi tehdä sitä ja tätä.

Mitä elämää on yhteiskunnan elättinä olo, jokaista senttiä venyttäen ja miettien mistä tekee ruuan kun lapsilisä tulee vasta viikon päästä.

Ja entäs kun lapsi aloittaa opiskelun, menee autokouluun haluaa vähän vanhempana kavereiden kanssa reissaamaan, muuttaa omilleen.
Koko ajan kun lapsi kasvaa hän tarvitsee myös enemmän rahaa vaativia asioita.

Ja siinä ei rakkaus auta yksin.

Nyt voimme tarjota rakkautta ja taloudellisesti turvatun elämän, kahdelle emme sitä voi antaa ja siksi emme tee toista lasta.
Jos sellainen ihme käy, että rikastumme tästä joskus, niin on aika toiselle lapselle, mutta nyt kun tiedän, että omat rahat ei siihen riitä niin ei toista lasta.

Ihan vaan pisti silmään, että miksi ihmeessä sen lapsen pitää kaikki mammona saada vanhemmilta valmiiksi?? Kyllä ihan elämässä voi auttaa, mutta töihin voivat lapset itsekin mennä ansaitsemaan rahaa. En minä ainakaan elä ajatellen, mitä lapsemme voisivat haluta 15 vuoden päästä Ja oletuksella että totta kai sen kustannamme.

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Älähän viisastele. Itse olen kaikki nuo mainitsemasi "hienoudet" hommannut ihan omilla ansioilla (okei kielikurssilla en ole ollut). Eri asia jos lapset kasvatetaan valmiiksi passatuiksi nyhjöiksi, jotka eivät osaa mitään tehdä itse, vaan äiti ja isi suunnittelee kaiken valmiiksi ennen kuin lasta on edes alulle laitettu.

Ja ihan voin sanoa kuuluvani "siihen tiettyyn yhteiskuntaluokkaan" nykyään itsekin, vaikken lapsena kuulunutkaan :hug: Tosin jos jotain kuninkaallisia tms. tarkoitat, niin sitten en :saint:

 

[Vastarannankiiski]

Minusta taas on vaihteeksi tosi virkistävää lukea, että jotkut perheen oikeasti miettivät, onko niihin lapsiin varaa vai ei. Kun täällä on ihan riittävästi niitä ketjuja, joissa kerrotaan, että ei ole varaa ostaa lapsille maitoa ruuan kanssa tai että viikonlopuksi pitäisi saada ruokaa, mutta tilillä ei ole yhtään rahaa...

Niin, mutta nyt ei mietitä ruokaa, vaan kaikkea muuta =)

 

[Huom]

Minusta taas on vaihteeksi tosi virkistävää lukea, että jotkut perheen oikeasti miettivät, onko niihin lapsiin varaa vai ei. Kun täällä on ihan riittävästi niitä ketjuja, joissa kerrotaan, että ei ole varaa ostaa lapsille maitoa ruuan kanssa tai että viikonlopuksi pitäisi saada ruokaa, mutta tilillä ei ole yhtään rahaa...

Niin, mutta nyt ei mietitä ruokaa, vaan kaikkea muuta =)

No jos ei ole varaa lapseen, niin ei ole varmaan sitten varaa ruokaankaan? Minusta vaan on aidosti fiksua miettiä niitä asuntoasioita sun muita etukäteen, ettei tarvitse sitten mennä sossun luukulle ruinaamaan.

 

[Vieras]

Ap, eli missä kohtaa sä olitkaan onneton?

 

[Huom]

Minusta taas on vaihteeksi tosi virkistävää lukea, että jotkut perheen oikeasti miettivät, onko niihin lapsiin varaa vai ei. Kun täällä on ihan riittävästi niitä ketjuja, joissa kerrotaan, että ei ole varaa ostaa lapsille maitoa ruuan kanssa tai että viikonlopuksi pitäisi saada ruokaa, mutta tilillä ei ole yhtään rahaa...

Niin, mutta nyt ei mietitä ruokaa, vaan kaikkea muuta =)

No jos ei ole varaa lapseen, niin ei ole varmaan sitten varaa ruokaankaan? Minusta vaan on aidosti fiksua miettiä niitä asuntoasioita sun muita etukäteen, ettei tarvitse sitten mennä sossun luukulle ruinaamaan.

Eli lapseen ei ole varaa, jollei ole varaa 18 vuoden päästä maksaa ajokorttia ja ulkomaanmatkoja? Ymmärtääkseni ap:llä ei ollut ongelmaa asunnon suhteen. Samaa mieltä olen kyllä siitä, että oikeasti jotkut voisivat miettiä asioita, mutta tässä nämä perustelut kyllä hieman ontuivat.

Eikös se ongelma ollut juuri se, että ei ole varaa muuttaa isompaan asuntoon..?

 

[v]

Mulla on korkeakoulututkinto ja varma työpaikka sosiaalialalla, mies on mielestäni ihan ok palkkainen putkiasentaja, meillä on pieni omistuskaksio, ja yksi alle vuoden ikäinen lapsi. Isompaan asuntoon ei ole varaa ennekun menen töihin. Lapsia en aio heti hoitoon laittaa, jotain sentään olen koulussani oppinut, eli muuttamiseen ei ole varaa, ja tänne ei mahduta. Miehen poika edellisestä suhteesta käy vielä joka toinen viikonloppu, joten tila todella tiukilla.. Voiko tää siis tosiaan olla rahasta kiinni? Vaikka meillä ei ole työttömyyttä eikä sairautta??

Vaikutat kuin olisit pahoillasi ettei teillä ole vara toiseen lapseen. Sitten kuitenkaan et ole valmis joustamaan mistään omista rikkauksista, vaikka lapsi varmasti olisi suurempi rikkaus kuin se purjevene. Mistä sä olet siis onneton? Siitäkö kun et saa molempia. Voi ap polo, nyt näet että raha ei tuo onnea, vaikka tunnut niin luulevankin, kun lapsesi tulevaisuuden valmiiksi luot. Ja kyllä, teillä se on juuri liiasta rahasta kiinni, että ei ole vara toiseen lapseen.
Ps. onhan sinulla se miehesi poika toisena lapsena, eli elä sure liikoja vaikeaa elämän tilannettasi.

 

[Vastarannankiiski]

Minusta taas on vaihteeksi tosi virkistävää lukea, että jotkut perheen oikeasti miettivät, onko niihin lapsiin varaa vai ei. Kun täällä on ihan riittävästi niitä ketjuja, joissa kerrotaan, että ei ole varaa ostaa lapsille maitoa ruuan kanssa tai että viikonlopuksi pitäisi saada ruokaa, mutta tilillä ei ole yhtään rahaa...

Niin, mutta nyt ei mietitä ruokaa, vaan kaikkea muuta =)

No jos ei ole varaa lapseen, niin ei ole varmaan sitten varaa ruokaankaan? Minusta vaan on aidosti fiksua miettiä niitä asuntoasioita sun muita etukäteen, ettei tarvitse sitten mennä sossun luukulle ruinaamaan.

Eli lapseen ei ole varaa, jollei ole varaa 18 vuoden päästä maksaa ajokorttia ja ulkomaanmatkoja? Ymmärtääkseni ap:llä ei ollut ongelmaa asunnon suhteen. Samaa mieltä olen kyllä siitä, että oikeasti jotkut voisivat miettiä asioita, mutta tässä nämä perustelut kyllä hieman ontuivat.

Eikös se ongelma ollut juuri se, että ei ole varaa muuttaa isompaan asuntoon..?

Juu niin olikin. Sotkin sen tuohon elämä maksaa -narisijaan. Pahoittelen. AP:llä asia on hieman eri, mutta tuo em. tyyppi kyllä kehittelee itse estoja elämälleen.

:hug: silti hänelle, kyllä se siitä.

 

[Vastarannankiiski]

Mulla on korkeakoulututkinto ja varma työpaikka sosiaalialalla, mies on mielestäni ihan ok palkkainen putkiasentaja, meillä on pieni omistuskaksio, ja yksi alle vuoden ikäinen lapsi. Isompaan asuntoon ei ole varaa ennekun menen töihin. Lapsia en aio heti hoitoon laittaa, jotain sentään olen koulussani oppinut, eli muuttamiseen ei ole varaa, ja tänne ei mahduta. Miehen poika edellisestä suhteesta käy vielä joka toinen viikonloppu, joten tila todella tiukilla.. Voiko tää siis tosiaan olla rahasta kiinni? Vaikka meillä ei ole työttömyyttä eikä sairautta??

Vaikutat kuin olisit pahoillasi ettei teillä ole vara toiseen lapseen. Sitten kuitenkaan et ole valmis joustamaan mistään omista rikkauksista, vaikka lapsi varmasti olisi suurempi rikkaus kuin se purjevene. Mistä sä olet siis onneton? Siitäkö kun et saa molempia. Voi ap polo, nyt näet että raha ei tuo onnea, vaikka tunnut niin luulevankin, kun lapsesi tulevaisuuden valmiiksi luot. Ja kyllä, teillä se on juuri liiasta rahasta kiinni, että ei ole vara toiseen lapseen.
Ps. onhan sinulla se miehesi poika toisena lapsena, eli elä sure liikoja vaikeaa elämän tilannettasi.

Sinäkin taisit sotkea ap:n tuohon toiseen :/

 

[v]

Mulla on korkeakoulututkinto ja varma työpaikka sosiaalialalla, mies on mielestäni ihan ok palkkainen putkiasentaja, meillä on pieni omistuskaksio, ja yksi alle vuoden ikäinen lapsi. Isompaan asuntoon ei ole varaa ennekun menen töihin. Lapsia en aio heti hoitoon laittaa, jotain sentään olen koulussani oppinut, eli muuttamiseen ei ole varaa, ja tänne ei mahduta. Miehen poika edellisestä suhteesta käy vielä joka toinen viikonloppu, joten tila todella tiukilla.. Voiko tää siis tosiaan olla rahasta kiinni? Vaikka meillä ei ole työttömyyttä eikä sairautta??

Vaikutat kuin olisit pahoillasi ettei teillä ole vara toiseen lapseen. Sitten kuitenkaan et ole valmis joustamaan mistään omista rikkauksista, vaikka lapsi varmasti olisi suurempi rikkaus kuin se purjevene. Mistä sä olet siis onneton? Siitäkö kun et saa molempia. Voi ap polo, nyt näet että raha ei tuo onnea, vaikka tunnut niin luulevankin, kun lapsesi tulevaisuuden valmiiksi luot. Ja kyllä, teillä se on juuri liiasta rahasta kiinni, että ei ole vara toiseen lapseen.
Ps. onhan sinulla se miehesi poika toisena lapsena, eli elä sure liikoja vaikeaa elämän tilannettasi.

Sinäkin taisit sotkea ap:n tuohon toiseen :/

Lainasin kyllä ap:n alkuperäisen tekstin. Lieneekö se purjevene ollut jostain toiselta sitten. Mutta pääsääntöisesti vastasin hänen ekaan kommenttiinsa.

 

[Mukiin menevä]

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Aika surullista kuvitella, että lapsi menee yliopistoon, tai autokouluun, tai kielikurssille. Vanhemmatko sen päättää? Näköjään. Miksi te suunnittelette lapsen elämän etukäteen? Ei lapsi ole sellainen kuin TE haluatte, ei hän ole teidän jatke. Hän on oma itsensä, ja saattaa haluta elää elämänsä autottomana, kortitta, ja käydä ammattikoulun.

Mutta sille lapselle annetaan tilaisuus mennä yliopistoon ja autokouluun. Kuinka moni lapsi jättää menemättä autokouluun ja yliopistoon vain sen takia kun ei ole varaa, varmasti aika moni. Ja tämänkin asian vanhemmat ovat lapsen puolesta jollain tavalla päättäneet..

 

[viwera]

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Aika surullista kuvitella, että lapsi menee yliopistoon, tai autokouluun, tai kielikurssille. Vanhemmatko sen päättää? Näköjään. Miksi te suunnittelette lapsen elämän etukäteen? Ei lapsi ole sellainen kuin TE haluatte, ei hän ole teidän jatke. Hän on oma itsensä, ja saattaa haluta elää elämänsä autottomana, kortitta, ja käydä ammattikoulun.

Mutta sille lapselle annetaan tilaisuus mennä yliopistoon ja autokouluun. Kuinka moni lapsi jättää menemättä autokouluun ja yliopistoon vain sen takia kun ei ole varaa, varmasti aika moni. Ja tämänkin asian vanhemmat ovat lapsen puolesta jollain tavalla päättäneet..

Kyllä jokainen lapsi joka on kunnollisen kasvatuksen saanut (=ymmärtää mistä raha tulee jne) menee yliopistoon ja autokouluun jos vain haluaa, vaikka hänen ne pitäisi itse maksaa.
Minä ja sisarukseni ainakin olemme sen tehneet, lienemme kai jotenkin outoja sitten. Minua kannustettiin tekemään omat valinnat ja neuvottiin kuinka niihin pääsee, mutta itse olen ne maksanut. Ja miksi näin. Olen aikuinen siinä vaiheessa ja on kyettävä seisomaan omilla jaloilla, koska eivät aina vanhemmat voi auttaa.

 

[Vieras]

Ai se raha takaaki sen yliopistoon pääsyn? Pääsis nyt edes autokoulusta läpi

 

[yliopisto-opiskelija]

Mikä siinä yliopistoon menemisessä sitten niin hirveesti maksaa??? Yo-kunnan jäsenmaksut n.100/vuosi ei musta oo paljon.

 

[jaa]

Yliopistokoulutus ei maksa mitään!!! Ei ne oppikirjat ym. mitään omaisuuksia maksa, niin että niihin oikeasti tarvitsisi vanhempien avustusta. Mun mielestä olisi hyvä sisustaa se ensiasunto hieman edullisemmin ja ensiasunnon ei tarvitse olla omistusasunto... on sitten oikeasti jotain tavoiteltavaa kun saa ammatin ja omaa rahaa.

 

[yliopisto-opiskelija]

Yliopistokoulutus ei maksa mitään!!! Ei ne oppikirjat ym. mitään omaisuuksia maksa, niin että niihin oikeasti tarvitsisi vanhempien avustusta. Mun mielestä olisi hyvä sisustaa se ensiasunto hieman edullisemmin ja ensiasunnon ei tarvitse olla omistusasunto... on sitten oikeasti jotain tavoiteltavaa kun saa ammatin ja omaa rahaa.

Näin.. ja siksi on kirjastot olemassa ettei kirjoja tarvitse ostaa. Mun ei oo tarvinnut ostaa ainakaan kuin yksi ainut kirja (kielikurssin) ja sekin maksoi vaan jotain 20e. Ei mun mielestä paha kuuden vuoden opiskelun aikana.

Opiskelija-asunnon saa halvalla vuokrattua ja jopa kalustettujakin on. Kirppareilta ja kierrätyskeskuksista saa halvalla huonekaluja. Siitä voi sitten pikku hiljaa ostella jotain uutta kun saa säästettyä.

Minä en ymmärrä että miksi kaikki pitäisi saada valmiina..

 

[Maine Coon/]

Mä odotan kuudetta ja tällä hetkellä olen työttömänä.Omassa talossa asutaan.Mies ei ole suuripalkkainen.

 

[Vastarannankiiski]

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Aika surullista kuvitella, että lapsi menee yliopistoon, tai autokouluun, tai kielikurssille. Vanhemmatko sen päättää? Näköjään. Miksi te suunnittelette lapsen elämän etukäteen? Ei lapsi ole sellainen kuin TE haluatte, ei hän ole teidän jatke. Hän on oma itsensä, ja saattaa haluta elää elämänsä autottomana, kortitta, ja käydä ammattikoulun.

Mutta sille lapselle annetaan tilaisuus mennä yliopistoon ja autokouluun. Kuinka moni lapsi jättää menemättä autokouluun ja yliopistoon vain sen takia kun ei ole varaa, varmasti aika moni. Ja tämänkin asian vanhemmat ovat lapsen puolesta jollain tavalla päättäneet..

No meillä ei ollut kotona edes autoa, ja sitten kun sen kortin tarvitsin ihan oikeasti, niin menin 30v autokouluun ja ihan itse sen maksoin. Ja suomessa tuo yliopisto-opiskelu ei kaadu kustannuksiin, vaan ihan muuhun jos niin käy.

 

[kannanottaja]

Autokoulu, yliopistokoulutus, kielikurssi ja ensiasunnon sisustus on sinusta "kaikki mammona"? Eiköhän nuo ole tietyssä yhteiskuntaluokassa aika itsestäänselvyyksiä lapsille tarjottavia juttuja? Miten lapsi voisi menestyä ja hankkia "kaikkea mammonaa" ilman koulutusta ja kielitaitoa, näkemättä koskaan lähiöitä enempää? Hakemalla Kelalta yksinhuoltajakorotusta lapsilisään ja elareita?

Aika surullista kuvitella, että lapsi menee yliopistoon, tai autokouluun, tai kielikurssille. Vanhemmatko sen päättää? Näköjään. Miksi te suunnittelette lapsen elämän etukäteen? Ei lapsi ole sellainen kuin TE haluatte, ei hän ole teidän jatke. Hän on oma itsensä, ja saattaa haluta elää elämänsä autottomana, kortitta, ja käydä ammattikoulun.

En lukenut ketjua pidempään, mutta sitä helpompi lapsen on saavuttaa hyvä elintaso, mitä enemmän vanhemmilta on siihen rahallista panosta. Autokoulu ei ole meriitti pääkaupunkiseudulla, mutta pohjoisempana on. Lukion käymisen kustannuksia ei pitäisi missään päin sidota varallisuuteen, mutta niinkin käy. Riittävä varallisuus ja siihen liitetty useamman sukupolven taloudellinen pärjääminen varmistaa nuoren itsetuntemusta pärjäämään omassa tulevaisuudessaan. Toisaalta omien läheisten viesti tyytymisestä vähempään kuin mahdollista on tuhoisampaa kuin olisi tarve. Kielikurssille tai autokouluunkaan ei kaikilla ole vara. Mutta yliopiston tai korkeakoulun jälkeen on. Eri asia pystyvätkövät vanhemmat hyväksymään oman asemansa sen jälkeen ja mikä on perheen suhteet lapsen opiskelumenestymisen myötä.

 

[pph]

Mä en tajua... mä hankkisin toisen lapsen vaikka eläisin pelkillä sossun tuilla ja yksiössä! Eihän sellainen pikkuinen tartte yhtään mitään vielä moneen vuoteen!

Ohoh! Vai sillä tavalla??

 

[Madicken04]

Tuo riippunee pitkälti omasta vaatimustasosta näiden asioiden suhteen. Jos haluaa tarjota lapselle kaiken mahdollisen mitä rahalla saa niin välttämättä ei monellakaan olisi varaa edes siihen yhteen lapseen. Toisaalta niin halutessaan pärjää aika pienelläkin. Ja kaikkea siltä väliltä.

Itse koettiin että pärjätään kyllä ihan ok kahden lapsen kanssa ja ehkä kolmannenkin. Siis niissä asioissa mitkä itse näemme tärkeiksi. Joku tykkäisi sitten että meidän tuloilla elättäisi hyvin viisi lasta ja joku taas ei olisi hankkinut sitä toistakaan. Ehkä ei edes ensimmäistä jos tarpeeksi miettii.

 

[ulkosuomalainen]

Kaikkialla ei vaan voi asua niin leveästi kuin Suomessa on totuttu asumaan. Me asutaan yksiössä ulkomailla ja meille on tulossa toinen lapsi. Asuntoja on mahdoton löytää, koska ne ovat huisin kalliita, huonolla alueella tai huonossa kunnossa ja molemmilla pitäisi olla vakityöpaikka ja vähintään kaksi vuotta töitä takana että pankki edes harkitsisi lainan antoa. Vuokra-asuntojen kannalta tilanne taas on vielä huonompi sillä kaksioiden ja isompien asuntojen hinnat ilman kuluja alkavat 950 eurosta ja nettotulojen on oltava vähintään kolme kertaa vuokra ja lisäksi vaaditaan miljoona lippusta ja lappusta ja hakijoita on erittäin runsaasti. Eiköhän se ole ihan omasta mukavuuden halusta ja tottumuksista kiinni haluaako lisää lapsia vai ei ja onko niihin varaa. En valita, vaan tilanne otetaan sellaisena kuin se on, sillä tiedän ettemme todellakaan ole ainoat samassa tai vieläkin huonommassa tilanteessa olevat.