Meillä ei vaan ole varaa toiseen lapseen..=(

[!]

Mä en tajua... mä hankkisin toisen lapsen vaikka eläisin pelkillä sossun tuilla ja yksiössä! Eihän sellainen pikkuinen tartte yhtään mitään vielä moneen vuoteen!

Ohoh! Vai sillä tavalla??

Jep jep.. mitä jos kaikki tosiaan tehtäs niitä lapsia vain sen verran että pystytään ne elättämään IHAN ITSE!!

Kaikki päättävät millaisen elintason perheelleen haluavat ja lisäävät siihen sitten jäseniä sen mukaan, että toivottu elintaso säilyy.
Raivostuttaa miten jotkut pitävät oikeutenaan kurotella muiden kustannuksella sossun luukulla kun ei enää rahat riitä ruokkimaan pieniä suita..

Lapsesi, oli niitä sitten yksi tai useampi, ovat SINUN vastuullasi. Ihan itse jokaisen tulee jälkeläisensä elättää, ei yhteiskunnan.

 

[maija]

Useat sanovat tässäkin ketjussa, ettei se pieni lapsi mitään kuluta, ilmaistahan lapsia on tehdä. Onhan asiaa kuitenkin tutkittukin (olikos se lapsen hinta 5000 euroa vuodessa 18 ikävuoteen asti), ja varsinkin äidin ansiotason putoaminen ja urakehityksen hidastuminen tuovat suurimmat rahalliset tappiot. Kyllä se ainakin meidän taloudessa tuntuisi, jos olisin kht:n varassa enkä palkansaajana ja harkitaankin lapsilukua todella vakavasti.

Elämä on erilaisia valintoja ja jotkut meistä valitsevat enemmän taloudellista itsenäisyyttä. Ap:ltä fiksusti mietitty.

 

[vieras]

Ap on MATERIALISTI. Itse ei voi tinkiä elämisestään, siis ei voi käyttää käytettyjä vaatteita ja ulkomaille on päästävä. Aivan turha inistä sitten, ettei ole varaa lapseen, asiat tärkeysjärjestykseen eli tässä tapauksessa ilmeisesti ap ajattelee vain ja ainoastaan itseään. Säälittää lapsi raukka. Ja kukaan ei halua olla ilman sisaruksia!!

 

[ei oo sulla laskupäätä]

Jos kerran olet vakihommasta hoitovapaalla ja aiot edelleen ollakin, niin kyllä se nimenomaan on kannattavampaa pyöräyttää se toinen muksu ja jatkaa äitiyspäivärahalla taas vähän aikaa.

 

[maija]

Jos kerran olet vakihommasta hoitovapaalla ja aiot edelleen ollakin, niin kyllä se nimenomaan on kannattavampaa pyöräyttää se toinen muksu ja jatkaa äitiyspäivärahalla taas vähän aikaa.

Jos aikoo olla kakkosestakin hoitovapaalla maksimin kolme vuotta, niin kylläpä siinä kuitenkin tulee lisää niitä kht-vuosiakin, vähintään kaksi. Laskepa itse kuinka paljon sinulta jäisi palkkaa saamatta kahden vuoden aikana.

 

[Keittiönoita]

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta paljon vaikuttaa sen asunnon pohjaratkaisu. Pienenähän lapset eivät vielä paljon mitään tarvitse ja kun on isomman asunnon, lasten harrastusten yms aika, ap:kin on jo taas työelämässä.

 

[kolmen äiti]

Peesaan keittiönoitaa. Eihän ne pienet lapsetkuluta paljoakaan. Jos haluaa toisen niin ehdottomasti yhteen putkeen vaan, sit takaisin työelämään. huomattavasti vaikeampaa olla välillä töissä ja kitkuttaa taas kotihoidontuella.

 

[mamma X3]

mutta 3 on ja asuntolaina löytyy... ja kaiken lisäksi olin kotona siihen asti kunnes nuorimmainen oli reilu 2v. yht kotivuosia tuli muutamaa kk vaille 5 ja nyt kesän 2kk olin hoitovapaalla vielä! Ja hengissä ollaan
Lasten ehdoilla.
Enkä päivääkään vaihtaisi pois. Tai ainut mikä harmittaa on se et lähdin töihin ennen kuin nuorimmainen 3v eli lokakuussa vasta ois ollu "aika"

 

[Eri asia täällä kuin Peräseinäjoella]

Meilläkin on varaa kolmeen lapseen, autoon ja omakotitaloon. Minä kh-tuella eikä ole työpaikkaa odottamassa, mies tavisduunari. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot

Musupulla, sinä et taidakaan asua Helsingissä kuten ap? Mainitsemasi omakotitalo täällä kun maksaa vähintään sen 200 000 myös lähikaupungeissa, helposti paljon enemmänkin, ja sitä ei hankita yhtälöllä kh-tuki ja duunari. Niin se vaan menee. Ei siinä paljon auta vaikka käyttäis teepussit kahteen kertaan

 

[mamma X3]

jäi äskeiseen "sanomatta" et mieskin on töissä oppisopimuksella et ei mikään "ylipalkkainen herra"
Kaikkea ei tietenkään saa mut on ainakin onnellinen lapsista. Aikanaan kun sanottiin etten yhtään saa ja nyt olen 3 pojan mamma

 

[v]

Nelilapsinen perhe asui kaupungissa yksiössä. Sitten he muuttivat pikkukaupunkiin. Siellä heillä oli varaa omakotitaloon, jossa oli oma huone joka lapselle.

Tämä on tosi tarina, mutta ei Suomesta.

 

[Nalletar]

Meillä on kaksi pientä, 1-vuotias ja 3-vuotias. Nyt kun olen kotiäitinä niin eipä noista lapsista paljoa kustannuksia tule. Taitaa lapsilisä kattaa vaipat, ruuat ja sellaset. Meidän ei ole tarvinnut asuntoa, autoa tai sellasia vaihtaa toisen vuoksi. Onhan tässä tietenkin sinänsä tulon menetystä, että olen kotiäitinä. Jos ei olisi kun tuo vanhempi niin olisin jo pitkään ollut töissä. Hoitomaksuissa toki tuntuu maksaa kahdesta. Kahden hoitomaksut taitaa olla jotain 430e. Ja varmasti tulevaisuudessa on paljon kalliimpaa kahden kanssa. Kannattaahan se rahakin ottaa huomioon.

 

[Oh]

Nelilapsinen perhe asui kaupungissa yksiössä. Sitten he muuttivat pikkukaupunkiin. Siellä heillä oli varaa omakotitaloon, jossa oli oma huone joka lapselle.

Tämä on tosi tarina, mutta ei Suomesta.

Niin vaikeaa kuin se voi joillekin olla ymmärtää, eivät kaikki halua pois Helsingistä kilon palasinakaan. Aivan samalla tavalla kuin sinäkään et halua muuttaa kotoasi mihinkään. Sieltä, missä on kaikki.

 

[mie]

Useat sanovat tässäkin ketjussa, ettei se pieni lapsi mitään kuluta, ilmaistahan lapsia on tehdä. Onhan asiaa kuitenkin tutkittukin (olikos se lapsen hinta 5000 euroa vuodessa 18 ikävuoteen asti), ja varsinkin äidin ansiotason putoaminen ja urakehityksen hidastuminen tuovat suurimmat rahalliset tappiot. Kyllä se ainakin meidän taloudessa tuntuisi, jos olisin kht:n varassa enkä palkansaajana ja harkitaankin lapsilukua todella vakavasti.

Elämä on erilaisia valintoja ja jotkut meistä valitsevat enemmän taloudellista itsenäisyyttä. Ap:ltä fiksusti mietitty.

Tässähän tämä ongelma juuri on. Sen sijaan äidit, jotka eivät koskaan ole olleet työelämässä, nostavat tulotasoaan tekemällä lapsia (enemmän asumislisää, lapsilisä, yh-korotus, äitiyspäiväraha, vanhempainraha, elatustuki, kodinhoidontuki, ilmainen päivähoito jossa lapset saavat kaksi ateriaa päivässä). Kun taas itsensä ja perheensä itse elättäville lastensaanti on pienimuotoinen taloudellinen katastrofi. Ja tämähän heijastuu suoraan lastensaantiin: pienituloiset ja kouluttamattomat tekevät suurperheitä ja koulutetut ja "hyvät työihmiset" saavat vähän lapsia ja lainkaan. Ja oli se miten ilkeää sanottavaa tahansa, ei mikään valtio hyödy siitä että eniten lisääntyvät ne, joista ei ole työelämään ja itseänsä elättämään.

 

[onkohan ap:n ajattelutapa parempi]

kuin niiden jotka tosiaan tekee lapsia liukuhihnalta, ajattelematta yhtään miten pärjäävät ja elävät sitten vuositolkulla tuilla jne..
En tiedä, ei kai ääripäät tässäkään asiassa ole hyvästä. Mikä olisi kultainen keskitie sitten, jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan...

 

[mie]

Lapsesi, oli niitä sitten yksi tai useampi, ovat SINUN vastuullasi. Ihan itse jokaisen tulee jälkeläisensä elättää, ei yhteiskunnan.

Laitetaanko arvauksia pystyyn, mikä olisi ikäluokan koko jos lapset pitäisi itse elättää?
Siis nykyisin syntyvyys on jotain 55 000 vuodessa? Paljonko näistä syntyy perheisiin, jotka pärjäisivät ilman yhteiskunnan tulonsiirtoja? (Ja miksi näistä asioista ei saa julkistaa tilastotietoja?

 

[ap]

Tuntuu, että täällä kaksplussan sivuilla kohtaan kahdenlaisia ihmisiä. Monet ovat kommentoineet minun olevan materialisti.. hmm.. Tosiaan yllättyisitte. En ole materialisti, mutta minulle on tärkeää, että elätän itse lapseni, ja takaan heille tulevaisuuden, jossa omia unelmiaan voi täyttää. Oikeastaan alunperin aloituksessa ei ollut kyse ajokorteista tai ensiasunnoista, vaan tästä hetkestä, jota nyt elän. Asumme pienessä kaksiossa, siis kolme ihmistä ja koira, sekä mieheni lapsi joka toinen viikonloppu. Nyt vaan on aika vaihtaa asuntoa, ja isompaan asuntoon ei ole kht varaa, vaan minun on mentävä töihin, jos mielii muuttaa, ja silloinhan lapsen kanssa ei kotona voi olla. Tämä "luokkajako" rikkaiden lapsista tulee rikkaita- on täysin tutkimuksellista näyttöä, että sosioekonominen asema siirtyy sukupolvelta toiselle, eli jos vanhemmat itse ovat koulutettuja ja tienaavat itse oman ja perheen elannon, tulee lapsetkin tulevaisuudessa tähän pyrkimään. Niin ja edelleen korostaisin sitä, että meillä ei todellakaan lapselle osteta kaikkea, mihin raha riittää, eli lapsen piloille hemmottelua ei tapahdu, vaan luonnon ja muiden ihmisten arvostamista pyrin opettamaan, sekä sitä, että omien valintojen seuraukset täytyy kantaa.. vaikkapa siinä, kuinka monta lasta tekee (saa)..=)

 

[v]

Nelilapsinen perhe asui kaupungissa yksiössä. Sitten he muuttivat pikkukaupunkiin. Siellä heillä oli varaa omakotitaloon, jossa oli oma huone joka lapselle.

Tämä on tosi tarina, mutta ei Suomesta.

Niin vaikeaa kuin se voi joillekin olla ymmärtää, eivät kaikki halua pois Helsingistä kilon palasinakaan. Aivan samalla tavalla kuin sinäkään et halua muuttaa kotoasi mihinkään. Sieltä, missä on kaikki.

Minä ja perheeni lähtisi heti tältä paikkakunnalta, jos vain saisimme tämän talon kaupaksi!

 

[Keittiönoita]

Useat sanovat tässäkin ketjussa, ettei se pieni lapsi mitään kuluta, ilmaistahan lapsia on tehdä. Onhan asiaa kuitenkin tutkittukin (olikos se lapsen hinta 5000 euroa vuodessa 18 ikävuoteen asti), ja varsinkin äidin ansiotason putoaminen ja urakehityksen hidastuminen tuovat suurimmat rahalliset tappiot. Kyllä se ainakin meidän taloudessa tuntuisi, jos olisin kht:n varassa enkä palkansaajana ja harkitaankin lapsilukua todella vakavasti.

Elämä on erilaisia valintoja ja jotkut meistä valitsevat enemmän taloudellista itsenäisyyttä. Ap:ltä fiksusti mietitty.

Mulla on lapset nyt 23 v ja 17 v ja voin käsi sydämellä vannoa, että teini kuluttaa paljon enemmän kuin alle 3 v. Tuo tutkittu 5000 euroa vuodessa on varmaan summa, kun on jaettu koko lapsesta aiheutuva kustannus kahdeksallatoista, eikö?

Ja olen myös sitä mieltä, että on helpompi elää niukemmin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. Mitä suurempi ikäero lapsilla on, sitä enemmän se esikoinen jo kuluttaa äidin ollessa kuopuksesta äitiyslomalla tai hoitovapaalla.

Totta on kuitenkin se, että kotonaolovuodet monesti heikentää naisen urakehitystä. Ap:llä kuitenkin käsittääkseni oli vakipaikka ja jos hän olisi nyt 3 vuoden sijasta kotona 5 vuotta, niin kyllä hän ehtii siinä vakipaikassaan vielä töitä tehdä ja - jos haluaa - myös edetä urallaan.

 

[Keittiönoita]

Useat sanovat tässäkin ketjussa, ettei se pieni lapsi mitään kuluta, ilmaistahan lapsia on tehdä. Onhan asiaa kuitenkin tutkittukin (olikos se lapsen hinta 5000 euroa vuodessa 18 ikävuoteen asti), ja varsinkin äidin ansiotason putoaminen ja urakehityksen hidastuminen tuovat suurimmat rahalliset tappiot. Kyllä se ainakin meidän taloudessa tuntuisi, jos olisin kht:n varassa enkä palkansaajana ja harkitaankin lapsilukua todella vakavasti.

Elämä on erilaisia valintoja ja jotkut meistä valitsevat enemmän taloudellista itsenäisyyttä. Ap:ltä fiksusti mietitty.

Mulla on lapset nyt 23 v ja 17 v ja voin käsi sydämellä vannoa, että teini kuluttaa paljon enemmän kuin alle 3 v. Tuo tutkittu 5000 euroa vuodessa on varmaan summa, kun on jaettu koko lapsesta aiheutuva kustannus kahdeksallatoista, eikö?

Ja olen myös sitä mieltä, että on helpompi elää niukemmin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. Mitä suurempi ikäero lapsilla on, sitä enemmän se esikoinen jo kuluttaa äidin ollessa kuopuksesta äitiyslomalla tai hoitovapaalla.

Totta on kuitenkin se, että kotonaolovuodet monesti heikentää naisen urakehitystä. Ap:llä kuitenkin käsittääkseni oli vakipaikka ja jos hän olisi nyt 3 vuoden sijasta kotona 5 vuotta, niin kyllä hän ehtii siinä vakipaikassaan vielä töitä tehdä ja - jos haluaa - myös edetä urallaan.

 

[vieras]

No niin joku sentään ymmärsi mitä tarkoitin.. siis jos tällä hetkellä kolme ihmistä ja koira asuu 44 neliön kaksiossa, niin ei tulisi mieleenkään tehdä tänne toista lasta, niin ja se asuinalue. En ole muuttamassa "huonommalle alueelle" saati vuokralle, vaikka mulle annettais viisi lasta, en sitten millään. Okei, ehkä se on materian haalimista, jos haluaa antaa lapselleen asuinalueen, jossa voi turvallisesti leikkiä ilman, että astuu hiekkalaatikolla huumeneulaan, niin sitten olen sellainen. Tässä tilanteessa, tähän asuinalueeseen meillä ei ole varaa tehd toista lasta.

Missä maassa te asutte kun kuulostaa noin vaaralliselta? Täällä Suomessa Espoon keskuksen liepeillä on onneksi halpaa ja rauhallista eikä mitään huumeneuloja!

Whaat? Siellähän niitä juuri on. Ei ole kauaa kun oli uutisissakin kun päiväkodin pihalta niitä löytyi oikein usein kappalein. Ja viikonloppu lukee lehdessä, kuinka taas on joku hakattu keskellä katua illalla/yöllä.

 

[Madicken04]

Nelilapsinen perhe asui kaupungissa yksiössä. Sitten he muuttivat pikkukaupunkiin. Siellä heillä oli varaa omakotitaloon, jossa oli oma huone joka lapselle.

Tämä on tosi tarina, mutta ei Suomesta.

Niin vaikeaa kuin se voi joillekin olla ymmärtää, eivät kaikki halua pois Helsingistä kilon palasinakaan. Aivan samalla tavalla kuin sinäkään et halua muuttaa kotoasi mihinkään. Sieltä, missä on kaikki.

No, ehkä silloinkin on mahdollsita vähän säädellä noita asumismenojaan ja sen mukaan missäpäin kaupunkia asuu?

En itsekään lähtisi Tukholmasta kuin pakon edessä, mutta siltikään ei nähdä järkevänä maksaa asumisesta niitä summia mitä tuolla keskustassa tai sen lähistössä maksaa. Mielummin asutaan vähän kauempana, lapsiystävällisessä ja rauhallisessa lähiössä.

 

[eräs]

Lapsen kannalta voisi olla parempikin, jos ei saisi kaikkea. Aikuisena voi olla muuten rankkaa, kun huomaa, että pitäisi tulla omalla palkalla toimeen.

Tuskin se lapsi kärsii siitä, että vanhemmilla on varaa harrastuksiin ja matkailuun, kenen lapsi kärsii jos vanhemmilla on kesämökki, jossa lapsi voi viettää perheen kanssa kesälomia, tai purjevene, jossa lapsi oppii nauttimaan ulkoilmasta ja luonnosta??

Nyt kuulostaa jo provoilulta. Mutta kyllä se sisar tai veli olisi varmaan mieluisampi ja enemmän iloa tuova asia kuin mikään noista.

Ja itse olen samaa mieltä että olisi parempi että lapsi oppisi tyytymään vähempään ja huomaamaan että kaikkea ei edes kannata haluta.

Olet oikeassa. Uskon, että lapsi on paljon onnellisempi kun oppii tyytymään vähempään (eikä sen tarvitse tarkoittaa niukkuutta) . Kesämökit, veneet ja kalliit autot eivät todellakaan tuo onnea ja onnellisuutta. Sanoisin, että pikemminkin päinvastoin.

Pöh. Minä ainakin olin onnellinen ainoa lapsi, jolla oli vene, mökki luonnonhelmassa ja ulkomaanmatkoja tehtiin. Opin avarakatseiseksi ja luontoa rakastavaksi ihmiseksi. Ystäviäkin minulla oli ja on yhä, vaikkei sisaruksia olekaan.

 

[ap]

Nelilapsinen perhe asui kaupungissa yksiössä. Sitten he muuttivat pikkukaupunkiin. Siellä heillä oli varaa omakotitaloon, jossa oli oma huone joka lapselle.

Tämä on tosi tarina, mutta ei Suomesta.

Niin vaikeaa kuin se voi joillekin olla ymmärtää, eivät kaikki halua pois Helsingistä kilon palasinakaan. Aivan samalla tavalla kuin sinäkään et halua muuttaa kotoasi mihinkään. Sieltä, missä on kaikki.

No, ehkä silloinkin on mahdollsita vähän säädellä noita asumismenojaan ja sen mukaan missäpäin kaupunkia asuu?

En itsekään lähtisi Tukholmasta kuin pakon edessä, mutta siltikään ei nähdä järkevänä maksaa asumisesta niitä summia mitä tuolla keskustassa tai sen lähistössä maksaa. Mielummin asutaan vähän kauempana, lapsiystävällisessä ja rauhallisessa lähiössä.

Niin, mutta ei se aina ole niin yksinkertaista, meinaan siihen saa sitten lisätä matkakulut ja se aika, kun matkustat töistä niin lapsen pk päivä venyy ja venyy. Näitä pitäis oikeestaan pohtia jonkun taulukon avulla..=)

 

[vieras]

Minusta taas on vaihteeksi tosi virkistävää lukea, että jotkut perheen oikeasti miettivät, onko niihin lapsiin varaa vai ei. Kun täällä on ihan riittävästi niitä ketjuja, joissa kerrotaan, että ei ole varaa ostaa lapsille maitoa ruuan kanssa tai että viikonlopuksi pitäisi saada ruokaa, mutta tilillä ei ole yhtään rahaa...

Peesi!