A
"aapee"
Vieras
On ollut jo pitkään tulossa...
Mies oli tänä aamuna lähdössä työmatkalle, ja kysyin eilen jo 18 aikaan minkä laukun meinaa ottaa mukaan. (Koska mä tod. näk. joudun osallistumaan jollain lailla siihen laukun hakemiseen ja pakkaamiseenkin). Sanoi että ei oo aatellut.
Olin menossa nukkumaan myöhemmin illalla, niin mies havahtuu ja rupeaa sitä laukkua hakemaan ja siihen yhtä sun toista. Sanoin että just tän takia kysyin jo tunteja sitten tästä laukusta. Mies suuttui ja rupesi huutelemaan eroa (kuten yleensä) tyyliin ota se ero niin pääset musta jne. (Huom. mä en oo ikinä uhannut erolla). Rupesi vituttamaan.
Sitten otettiin raha-asiat esiin. Kun olin siis kotona yhteisiä lapsia hoitamassa yhteisestä päätöksestä niin "olen kupannut kaikki hänen rahat". Ja siis lapset on 7 ja 4 ja olen ollut jo vuoden töissäkin.
Rupesi vituttamaan entistä enemmän. Yleensä oon näissä vaan melko hiljaa. Nyt vitutti niin, että sanoin ilkeästi. Sanoin: ehkä on sitten ihan sama erotakin, kun eihän tämä mikään oikea avioliitto ole vuosiin ollut. Tämä koska meillä ei ole ollut seksiä vuosiin. Miehellä on erektio-ongelmia. Minä haluaisin kyllä mutten ole varmaan yli vuoteen jaksanut enää kerjätä, kun ei oikeasti ole ollut seksiä 3 vuoteen. Sitä ennenkin niin vähän että ihme että toi toinen lapsi ylipäätään sai alkunsa.
Eikä oo mitään muutakaan, suukkoja, haleja ym. läheisyyttä. Olemme vain äiti ja isä, ja lasten ja talouden takia yhdessä. Tai kämppikset.
Mies oli hiljaa muutaman minuutin. Sitten sanoi: vituttaa että suostuin tuohon toiseen lapseen. Lapsessa ei oo mitään vikaa, ja huom! hän itse halusi toisen jo aiemmin. Sanoin että muistele vähän tarkemmin ja että nuo 2 on ainoat hyvät asiat koko tässä liitossa, muutoin toivon etten olisi koskaan mennyt hänen kanssaan naimisiin.
Mies ei sanonut mitään. Aamulla oli häipynyt ja mitään soittoa, tekstaria ei oo kuulunut.
Olen niin väsynyt tähän koko suhteeseen. Taidan oikeastikin olla valmis eroon.
Pitäiskä mun silti ottaa se eka askel ja sovitella?
Mies oli tänä aamuna lähdössä työmatkalle, ja kysyin eilen jo 18 aikaan minkä laukun meinaa ottaa mukaan. (Koska mä tod. näk. joudun osallistumaan jollain lailla siihen laukun hakemiseen ja pakkaamiseenkin). Sanoi että ei oo aatellut.
Olin menossa nukkumaan myöhemmin illalla, niin mies havahtuu ja rupeaa sitä laukkua hakemaan ja siihen yhtä sun toista. Sanoin että just tän takia kysyin jo tunteja sitten tästä laukusta. Mies suuttui ja rupesi huutelemaan eroa (kuten yleensä) tyyliin ota se ero niin pääset musta jne. (Huom. mä en oo ikinä uhannut erolla). Rupesi vituttamaan.
Sitten otettiin raha-asiat esiin. Kun olin siis kotona yhteisiä lapsia hoitamassa yhteisestä päätöksestä niin "olen kupannut kaikki hänen rahat". Ja siis lapset on 7 ja 4 ja olen ollut jo vuoden töissäkin.
Rupesi vituttamaan entistä enemmän. Yleensä oon näissä vaan melko hiljaa. Nyt vitutti niin, että sanoin ilkeästi. Sanoin: ehkä on sitten ihan sama erotakin, kun eihän tämä mikään oikea avioliitto ole vuosiin ollut. Tämä koska meillä ei ole ollut seksiä vuosiin. Miehellä on erektio-ongelmia. Minä haluaisin kyllä mutten ole varmaan yli vuoteen jaksanut enää kerjätä, kun ei oikeasti ole ollut seksiä 3 vuoteen. Sitä ennenkin niin vähän että ihme että toi toinen lapsi ylipäätään sai alkunsa.
Eikä oo mitään muutakaan, suukkoja, haleja ym. läheisyyttä. Olemme vain äiti ja isä, ja lasten ja talouden takia yhdessä. Tai kämppikset.
Mies oli hiljaa muutaman minuutin. Sitten sanoi: vituttaa että suostuin tuohon toiseen lapseen. Lapsessa ei oo mitään vikaa, ja huom! hän itse halusi toisen jo aiemmin. Sanoin että muistele vähän tarkemmin ja että nuo 2 on ainoat hyvät asiat koko tässä liitossa, muutoin toivon etten olisi koskaan mennyt hänen kanssaan naimisiin.
Mies ei sanonut mitään. Aamulla oli häipynyt ja mitään soittoa, tekstaria ei oo kuulunut.
Olen niin väsynyt tähän koko suhteeseen. Taidan oikeastikin olla valmis eroon.
Pitäiskä mun silti ottaa se eka askel ja sovitella?