M
Matkustaja/asiakas
Vieras
Nousin bussiin kiireisen työpäivän jälkeen. Joku nuori äiti oli kolmen lapsensa kanssa samaisessa bussissa. Pienin (vauvaikäinen) oli tuplarattaiden toisella puolen ja hieman vanhempi istui vieressä. Kolmas (n. 3v.) istui äidin vieressä penkillä. Vanhinta lasta nukutti ja silmät meinasivat pienellä lupsahtaa kiinni.
Ja äiti.. voi äiti - hän jaksoi koko useamman kilometrin matkan jankata lapselleen - Eemeli ei saa nukahtaa, aukaise silmät, älä nyt nukahda kun ollaan kohta perillä, Eemeli, pysy nyt hereillä Eemeli, älä nukahda, jäätkö sinä tänne istumaan kun äiti ja muut lapset lähtee, Eemeli älä nyt nukahda, avaa silmät ihan kohta jäädään pois muutaman pysäkin päästä, aukaise Eemeli silmät, jäätkö mielummin tänne nukkumaan kuin tulet meidän mukaan, Eemeli, aukaise silmät, kahden pysäkin jälkeen jäädään pois, Eemeli kohta saat painaa nappia, nyt silmät auki, ei saa nukahtaa, Eemeli, yksi pysäkki enää, Eemeli paina nyt nappia, nyt reippaasti, ei saa nukahtaa, jne. jne. Jossain välissä vauvakin sitten alkoi itkeä.
Tuntui ettei se jänkkäys lopu ikinä. Mitä se äiti oikein ajatteli..? Kuvitteliko se että sillä hokemisella lapsen väsy hellittää ja kanssamatkustajien mielet kirkastuu. Tuntui niin huomion hakuiselta, että katsokaa nyt kun superäiti matkustaa kolmen lapsen kanssa ja homma on hallinnassa. omg
Menin bussista päästyäni kauppaan ja siellä kassajonossa ei voinut välttyä keskustelulta jonka kävivät isä ja tytär (n.3-4v.) mukana oli myös tytön veli sanotaan nyt nimeksi Pentti kun en oikeaa tiedä.
Islaa tule nyt, missä sinä olet, isä ja Pentti menee nyt kassalle, Islaa, tule jo. Sieltä se Isla sitten tupsahti hyllyjen välistä ja hamusi tietysti jotain karkkia, johon isä sitten.. Isla ei nyt oteta karkkia ja Islaahan harmitti ja itkuthan siinä piti sitten vääntää ja isosti pitikin. Isla ei nyt oteta karkkia vaikka kuinka haluaisit, Isla lopeta nyt, ei tuo itku auta mitään, Isla, Isla, Isla, Isla.
Hyvät ihmiset, minä en ymmärrä että tosissaanko jotkut isät ja äidit ajattelee, että sillä hetkellä kun mukelolla tekee mieli karkkia ja ollaan karkkihyllyn kohdalla niin lapsi kuuntelee jotain jänkkäystä. Tajuan että lapselle sanotaan kerran, että karkkipäivä on lauantaina ja sitä ennen ei namuja tipu, turha itkeä. Siinäpähän sitten itkee. Sen itkun kyllä kestää kuunnella mutta lisäksi sitä jänkkäystä ei ole enää ulkopuolisen kiva kuunnella. Ei sillä bussin Eemelilläkään se väsymys kadonnut jäkätyksellä mihinkään, muut matkustajat vain ärsyyntyivät.
Kiitos ja anteeksi.
Ja äiti.. voi äiti - hän jaksoi koko useamman kilometrin matkan jankata lapselleen - Eemeli ei saa nukahtaa, aukaise silmät, älä nyt nukahda kun ollaan kohta perillä, Eemeli, pysy nyt hereillä Eemeli, älä nukahda, jäätkö sinä tänne istumaan kun äiti ja muut lapset lähtee, Eemeli älä nyt nukahda, avaa silmät ihan kohta jäädään pois muutaman pysäkin päästä, aukaise Eemeli silmät, jäätkö mielummin tänne nukkumaan kuin tulet meidän mukaan, Eemeli, aukaise silmät, kahden pysäkin jälkeen jäädään pois, Eemeli kohta saat painaa nappia, nyt silmät auki, ei saa nukahtaa, Eemeli, yksi pysäkki enää, Eemeli paina nyt nappia, nyt reippaasti, ei saa nukahtaa, jne. jne. Jossain välissä vauvakin sitten alkoi itkeä.
Tuntui ettei se jänkkäys lopu ikinä. Mitä se äiti oikein ajatteli..? Kuvitteliko se että sillä hokemisella lapsen väsy hellittää ja kanssamatkustajien mielet kirkastuu. Tuntui niin huomion hakuiselta, että katsokaa nyt kun superäiti matkustaa kolmen lapsen kanssa ja homma on hallinnassa. omg
Menin bussista päästyäni kauppaan ja siellä kassajonossa ei voinut välttyä keskustelulta jonka kävivät isä ja tytär (n.3-4v.) mukana oli myös tytön veli sanotaan nyt nimeksi Pentti kun en oikeaa tiedä.
Islaa tule nyt, missä sinä olet, isä ja Pentti menee nyt kassalle, Islaa, tule jo. Sieltä se Isla sitten tupsahti hyllyjen välistä ja hamusi tietysti jotain karkkia, johon isä sitten.. Isla ei nyt oteta karkkia ja Islaahan harmitti ja itkuthan siinä piti sitten vääntää ja isosti pitikin. Isla ei nyt oteta karkkia vaikka kuinka haluaisit, Isla lopeta nyt, ei tuo itku auta mitään, Isla, Isla, Isla, Isla.
Hyvät ihmiset, minä en ymmärrä että tosissaanko jotkut isät ja äidit ajattelee, että sillä hetkellä kun mukelolla tekee mieli karkkia ja ollaan karkkihyllyn kohdalla niin lapsi kuuntelee jotain jänkkäystä. Tajuan että lapselle sanotaan kerran, että karkkipäivä on lauantaina ja sitä ennen ei namuja tipu, turha itkeä. Siinäpähän sitten itkee. Sen itkun kyllä kestää kuunnella mutta lisäksi sitä jänkkäystä ei ole enää ulkopuolisen kiva kuunnella. Ei sillä bussin Eemelilläkään se väsymys kadonnut jäkätyksellä mihinkään, muut matkustajat vain ärsyyntyivät.
Kiitos ja anteeksi.
