Kaikki alkoi 31.1.2008, kun pojalla tuli kesken leikin todella kova päänsärky, hän ei pystynyt liikkua itki vain. kyseessä siis 8-vuotias. Särkyyn auttoi panadol, seuraavana päivänä kaupassa sitten poika oli sekava, toinen käsi "halvaantui" ja puhe yhtäkkiä puuroontui. Veimme pojan heti terveyskeskukseen ja sieltä lähetteellä sairaalaan. Sairaalassa tehtiin neurologiset testit, kaikki ok. Epäily oli sillä hetkellä migreeni. Kohtaus helpotti jo matkalla sairaalaan.
Seuraavana päivänä meidän piti mennä uudestaan näyttämään poikaa lääkärille, ja kaikki tuolloinkin ok. Sitten kotona tuli pahempi kohtaus, uudestaan pojan kanssa sairaalaan, nyt meidät otettiin osastolla, ja lääkärit ihmeissään. Eihän näin nuorella voi olla aivoinfarktia, sen täytyy siis olla se migreeni. Kohtaus tuli taas sairaalassa, nämä kohtaukset kestivät aina noin 20 min.
Sunnuntaina oli magneettikuvaus ja löydös kamala! Toinen päävaltimoista joko puuttuu tai täysin tukossa, lisäksi aivoissa infarktien jättämiä jälkiä! :'( Kiirellinen siirto Tampereelle, olin jo varma etten poikani kanssa sieltä tule. Isän kanssa itkimme salaa... Pojan edessä urheana ja tsempattiin häntä. Poika kysyi vetisin silmin ambulanssissa: "äiti, voiko tässä käydä huonosti". Minä siihen että ei tokikaan, nyt mennään näyttämään sua spesialisteille joita ei Vaasassa ole. Kyllä toki selitimme, että mikä on diagnoosi.
Tampereella pojalta otettiin kaikenlaisia kokeita teholla viikon ajan, kohtauksia tuli vielä tiistaihin asti. Heti tampereella aloitettiin verenohennus.
Nyt ollaan kotona ja diagnoosi on tällä hetkellä jonkun viruksen aiheuttama jälkitauti, ns. autoimmuuni sairaus, joka tukkinut tuon kaulasuonen. Tampereella annettiin kolmen päivän hevoskuuri kortisonia suoneen ja suun kautta se jatkuu edelleen. CT-angio otettiin maanataina ja näyttäisi kortisoni vähän auttavan...
Kuukauden päästä uudelleen kortisonia suonensisäisesti ja siitä kuukaudenpäästä sama juttu... Kauan siis vielä menee pojan paranemiseen mutta meillä on sentään toivoa.
Teksti oli varmaan tosi sekavaa ja puolet asioista puuttui, mutta mun oli pakko saada purkaa. Olo aivan kamala edelleen ja tuntuu etten pysy kasassa... :'( :'(
Seuraavana päivänä meidän piti mennä uudestaan näyttämään poikaa lääkärille, ja kaikki tuolloinkin ok. Sitten kotona tuli pahempi kohtaus, uudestaan pojan kanssa sairaalaan, nyt meidät otettiin osastolla, ja lääkärit ihmeissään. Eihän näin nuorella voi olla aivoinfarktia, sen täytyy siis olla se migreeni. Kohtaus tuli taas sairaalassa, nämä kohtaukset kestivät aina noin 20 min.
Sunnuntaina oli magneettikuvaus ja löydös kamala! Toinen päävaltimoista joko puuttuu tai täysin tukossa, lisäksi aivoissa infarktien jättämiä jälkiä! :'( Kiirellinen siirto Tampereelle, olin jo varma etten poikani kanssa sieltä tule. Isän kanssa itkimme salaa... Pojan edessä urheana ja tsempattiin häntä. Poika kysyi vetisin silmin ambulanssissa: "äiti, voiko tässä käydä huonosti". Minä siihen että ei tokikaan, nyt mennään näyttämään sua spesialisteille joita ei Vaasassa ole. Kyllä toki selitimme, että mikä on diagnoosi.
Tampereella pojalta otettiin kaikenlaisia kokeita teholla viikon ajan, kohtauksia tuli vielä tiistaihin asti. Heti tampereella aloitettiin verenohennus.
Nyt ollaan kotona ja diagnoosi on tällä hetkellä jonkun viruksen aiheuttama jälkitauti, ns. autoimmuuni sairaus, joka tukkinut tuon kaulasuonen. Tampereella annettiin kolmen päivän hevoskuuri kortisonia suoneen ja suun kautta se jatkuu edelleen. CT-angio otettiin maanataina ja näyttäisi kortisoni vähän auttavan...
Kuukauden päästä uudelleen kortisonia suonensisäisesti ja siitä kuukaudenpäästä sama juttu... Kauan siis vielä menee pojan paranemiseen mutta meillä on sentään toivoa.
Teksti oli varmaan tosi sekavaa ja puolet asioista puuttui, mutta mun oli pakko saada purkaa. Olo aivan kamala edelleen ja tuntuu etten pysy kasassa... :'( :'(
voimia teille ja pojallenne *hali* <3
