Toggle sidebar

Melkein Mervi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

Onneton

Vieras
Olen seurustellut 8 kk miehen kanssa joka ei ulkonäöltään ole kovin komea mutta minun silmissäni maailman upein. Katselen häntä ilokseni.
Hän on huomaavainen ja rakastaa minua paljon. Ja myös sanoo sen. Hän on myös hassu ja huumorintajumme natsaa yhteen.
Ostelee lahjoja, kukkia.
Hänen kanssaan on kiva tehdä kaikkea tai vain olla. Meillä on aina kivaa yhdessä. Hänen kanssaan tunnen itseni prinsessaksi.

Toinen puoli joka tökkii:

Hän kiroilee paljon ja pahoitan mielen jopa puhelimessa.
Hän saattaa kysyä: Etkö sä perkele kuule...
Hän saattaa jutellessamme yhtäkkiä huutaa jonkin asian kovalla äänellä, jos en heti ymmärrä.
Joskus kun pahoitan mieleni niin hän heittelee minua.
Työntää sänkyyn, mutta ei minua ole sattunut, ainakaan vielä.
Jos pahoitan mieleni ja minua harmittaa, hän ihmettelee miksen tule viereen ja pidä hyvänä.

Lapseni eivät pidä hänestä mutta ymmärrän sen koska ovat lojaaleja isäänsä kohtaan. Kuka tahansa äidin ystävä joutuu kokemaan lasteni inhon uutta tulokasta kohtaan.

Suhteemme on nyt katkolla ja mietin kannattaako jatkaa. Rakastan miestä mutta pelkään että yhteiselämästämme ei tule mitään.
 
soita seiskaan ja iltikseen ja pyydä niitä ottamaan kuvia sinusta sen sängyn vieressä, johon sinua on tuupittu. kyllä se mies siitä oppii ja saatatte tienata rahaakin.
 
Juuh! Ruiskaise ketsuppia lattialle ja anna vähän kuivahtaa. Kuvaustilanteessa istu sängyllä ja osoita länttiä sormellasi. Pääsi ympärille voit kietaista trendikkään valkoisen liinan.
Taustalle voit sijoitella tyhjiä oluttölkkejä. A-Vot.
 
Hän on huomaavainen... hän heittelee minua...
Työntää sänkyyn, mutta ei minua ol esattunut, vielä!

Niinpä. Hyvä että suhteenne on katkolla. Mieti rauhassa ja ota selvää miehen menneisyydestä! Onko aikaisemmissa suhteissa väkivaltaista käyttäytymistä?

Vaistovatkohan lapsesi jotain miehessä, kun eivät pidä hänestä? Lapset kun ovat tosi fiksuja huomaamaan asioita ja yllättävän hyviä ihmistuntijoita.
 
Minä ole niin tunnettu että kukaan lehti maksaisi yhtään mitään jostain tällaisesta vai onko minulta mennyt jotain ohi. Onko kaikista ""pahoinpitelyistä"" Suomen maassa tehty juttu. En todellakaan tiennyt.

Niinalle kiitos vastauksesta. Mietinkin nyt rauhassa vaikka onkin vaikeaa olla pitämättä yhteyttä. Entisissä suhteissa ei ole väkivaltaista käytöstä ja luotan mieheen kyllä.
Hänellä vain piirteitä joista en pidä. Kukaan ei ole varmasti hänelle koskaan niistä sanonut vaan se kuuluu persoonaan, mm. huutaminen ja lähipiiri on siihen niin tottunut. Vaan minä en.
Suhteemme on vasta niin tuore että ehkä selviän äkkiä tästä ikävästä.
 
et kysy mieheltä syytä hänen kiroilemiseensa. Itse sanoin juuri lapselleni, kun olimme metroasemalla ja ohitse kulki humalainen mies kiroillen: ihminen kiroilee, kun hän on ahdistunut, sairas, stressaantunut, ""päähänpotkittu"", tai elämä muuten ""syrjällään"". Eihän moisia kiroilutarpeita muuten ole, jos kaikki on hyvin.

Neuvo: kysy siis mieheltä syytä stressiin/ahdistukseen...?
Jos pahoitat mielesi miehen kiroilemisesta, kun hänellä stressiä (ja se esim. hänen tapansa purkaa sitä) niin ette ole sopiva pari. Olet liian hempeä/herkkä hänelle ja hän tarvitsee ehkä vähän ""kovemman"" naisen. Selvitä syyt käytökseen.


 
Monesti ollaan asiaa selvitelty ja pohdittu yhdessä ja hän lupaa parantaa tapansa. Hänessä on ilmiselvästi tapahtunut muutoksia parempaan mutta en aio muuttaa häntä mieleisekseni. Hän haluaa muuttua, hän ei halua pahoittaa mieltäni, hän tekisi vuokseni vaikka mitä. Hän palvoo maata allani, joten on hänessä selvästi muuttumisen halua.
Mutta pystyykö kukaan muuttamaan persoonaansa, en minä eikä hän.

Olen joskus ajatellut että kaikella on tarkoituksensa.
Ronskista miehestä tulisi minun kanssani aivan toisenlainen. Mutta en minä sitä halua.
Haluan edelleen että mies on perheen pää eikä mikään tossun alla nyhjöttävä naisen kaikkia haluja täyttävä.
Mutta rajansa kaikella.
 
Sinun perheesi pää ei oikein voi olla mies! Koska sinulla on lapsia, jotka eivät koskaan tule olemaan miehen! Sinun on turha kuvitella enää sellaista, kun olet eronnut. Sinun lastesi isä olisi voinut olla perheen pää. Nyt sinun pitää ottaa vastuu lapsistasi, eikä itkeä jonkun sekon miehen perään. Mieti vähän aikuinen nainen mitä olet tekemässä lapsillesi. Tuommosen miehen ottaisit, joka taatusti veilä tulee pahoinpitelemään sinua! Voi alkaa tilanteen vakiinnuttua ja saatuaan aseman talossasi pahoinpitelemään myös lapsiasi. Mieti nyt ihmeessä mitä meinaat tarjota lapsillesi, anna lapset suosiolla miehellesi, jos et heistä tuon enempää välitä, tee sitten itsellesi mitä haluat! Sinun on nyt ajateltava aina ensin lapsiasi ja sitä minkälainen koti heillä on ja sen jälkeen vasta itseäsi.
 
ihminen voi muuttua, kun ensin oivaltaa itsestään jotain mutta siihen ei kyllä kannata tuudittautua, että näin tapahtuu. Syyt miehen ailahtelevaan käyttäytymiseen pitää hänen itsensä tietää. Eli hänen on TUNNETTAVA ITSENSÄ. Sitten hän voi muuttua. Jos miehellä ei ole omia lapsia, niin pitäisin suhteenne seurustelusuhteena omissa osoitteissaan.

Ihminen muuttuu koko elämän. Itsestäni voin kertoa hyvän esimerkin: opin kiroilemaan 35 vuotiaana, kun kohtasin suuria myllerryksiä elämässäni. Sitä ennen en OSANNUT kiroilla. Nyt taas ""lopettanut"" ja nauran vanhoille kiroiluilleni - kyllä helpotti, kun päästeli paineita kunnolla. Nykyään pakenen metsään. Näin se suomalainen oppii esi-isiensä keinot elää. Mieheni (tunnettu 23 v) ei pelästynyt kiroiluani, kun tajusi, mistä viiraa (monet muut kyllä :).

Tsemppiä :D
 
Minä en todellakaan käsitä, että kohtelias mies, joka palvoo maata rakkaansa alla ""heittelee"" tätä ja huutaa ja kiroaa, jos toinen ei tajua jotain juttua? En perkele vieköön!

Alkaa pikkuhiljaa ällöttää nämä turpiinsa kerjäävät ämmät, jotka niin ""rakastavat"" hakkaavia ja töniviä miehiään. Kannattaisi varmaan opetella rakastamaan ensin itseään.Kukaan ei saa lyödä ketään, milloinkaan. Eikä henknenkään väkivalta ole oikein. Riidat ovat sitten asia erikseen, nehän käydään kahden tasavertaisen aikuisen kesken. Ja sitten sovitaan;)
 
Olen aika mieli maassa, koska en millään jaksaisi eroa ""pahoinpitelevästä"" miehestä. Mutta yritän kaikkeni.
Ei ole tähän ikään mennessä tullut vastaan miestä jonka kanssa olisi yhtä hyvä jutella ja jonka kanssa olisi viihtynyt. Huumori meillä on niin samanlainen.
Nyt on kulunut 3 päivää siitä kun viimeksi olimme yhteyksissä. 8kk:een ei ole ollut päivääkään ilman puhelua.

Mutta ehkä kaikella on tarkoituksensa.


 
Olen surullinen puolestasi! Elämä ei ole aina ymmärrettävää, mutta sinun täytyy jaksaa ajatella itseäsi ja lapsiasi. Aina se mikä tuntuu hetken hyvältä ei ole pitkän päälle paras ratkaisu. Sulla on nyt suuri vastuu omasta hyvinvoinnistasi, et saa joutua pahoinpitelyn kohteeksi, etkä muutenkaan saa kärsiä alistamisesta. Sinun täytyy olla voimakas jaksaaksesi huolehtia ja vastata lapsistasi. Nyt sinulla on lapset vastuulla, koska asuvat sinun kanssasi. Sitä vastuuta sinä et voi antaa kenellekään vieraalle miehelle. Eikä kukaan vieras mies saa tehdä sinulle mitään sellaista, että kykysi huolehtia lapsistasi heikkenee. Olet nyt heille maailman tärkein ihminen.

Lue kirja: Voiko nainen rakastaa liikaa, kirjastosta tekijää en muista. Voit löytää ihan hyviä oivalluksia, jos et niin on ainakin hyvin avartava kirja.
 
Nyt alkoi 4. päivä ja on todella vaikeaa.
Taidankin tänään mennä kirjastoon lainaamaan kyseisen kirjan, että saa muuta ajateltavaa.
Lisään vielä että mies on todella huomaavainen ja 90% kunnollinen. Tämä 10% on sitten sellaista mitä minä en ymmärrä.
Entinen mieheni, lasteni isä, ei välittänyt koskaan pahoitinko mieleni ja en ole oppinut koskaan käsittelemään asiaa. Hänen mielestään sain olla ja tehdä mitä halusin ja hän edusti täydellistä välinpitämättömyyttä. Meillä ei huumori kukkinut ja hävetti jopa itkeä, muusta puhumattakaan. En tiedä häpeävätkö puolisot toinen toisiaan, mutta niin oli minulla.

Nyt tämä uusi on niin toisenlainen.
Hän olisi täydellinen ilman tätä kiroilemista ja kovaäänistä asioiden selvittämistä, joita ei ole kovin usein, mutta minulle liikaa kuitenkin.
Minussakin on kyllä vikaa kun olen saanut elää tähän asti vailla minkäänlaista asioiden käsittelytaitoa.

Televisiosta tulee mainoksia joissa halataan ja katsotaan silmiin ja ollaan yhdessä. Sellaisesta en tiennyt avioliitossani, vasta nyt. Niitäkin on paha katsella.
 
Onnittelen sinua, että olet alkanut ajatella asioita. Huomaat, että et ole joutunut / voinut käsitellä asioita. Eihän täydellisen välinpitämättömän ihmisen kanssa voi käsitelläkään asioita. Nyt tämän kirjoituksesi jälkeen minusta tuntuu, että tuo kirja voi antaakin sinulle jotain. Olet tiellä kohti parempaa :) Useimmiten vain on niin, että eron jälkeen löytää vieläkin kamalamman ihmisen. Vaikka itse luulee ottavansa ihan päin vastaisen, mutta huomaa lopulta asian olevan päin vastoin. Todella hyvä, että ryhdyt miettimään asioita nyt, koska säästyt elämässäsi paljolta käymällä asioita kunnolla läpi.

Et kertonut kauanko erosta on, oletko yhtään vielä työstänyt eroasi!
 
Usko pois, niitä muitakin hauskoja, huumorintajuisia ja ihania miehiä löytyy, ja vielä ilman noin vakavia miinuspuolia.

Olen pariinkiin otteeseen seurustellut todella hurmaavan hauskan ja huomaavaisen miehen kanssa. Pinnan alla on kuitenkin löytynyt vähän ajan kuluttua väkivaltaisia piirteitä. Olen oppinut nykyään välttämään sellaista seuraa ja puhallan pelin poikki heti jos sellaisia piirteitä alkaa ilmetä. Olen saanut niin pahasti selkääni, etten enää riskeeraa ja jää odottamaan parannusta ja muutosta.

Parempi ettet ota yhteyttä tähän mieheen enää, lapsesi alkavat pelkäämään häntä ennen pitkää (jos eivät jo pelkääkin), omat lapseni ainakin ilman isää kasvaneina jäykistyvät pelosta jos joku mies alkaa huutamaan ja kiroomaan, saati että heittäisi minut sängylle. Se on väkivaltaa, vaikkei sinuun vielä olisikaan sattunut pahasti.
 
Tulipa mieleeni, että onko hän yrittänyt näinä päivinä ottaa yhteyttä sinuun? Ihmetteleekö hän hiljaisuutta sinun puoleltasi? Oletko pystynyt kertonut miksi haluat etäisyyttä hänestä? Muista kuitenkn kertoa hänelle rehellisesti mitkä asiat vaikuttivat päätökseesi!
Voimia sinulle! Yritä olla vahva ja ajatella itseäsi ja lapsiasi!
 
On totta että sellainen viehättää, mitä ilman on elämässään jäänyt vaille. Minäkin olin avioliitossa yli 20 v sellaisen miehen kanssa joka ei piitannut minusta yhtään. Sain käydä tansseissa, elokuvissa, risteilyllä yksin.
Sitten kun kohtaa miehen joka on täydellinen vastakohta niin minä, tynnyrissä kasvanut, menen aivan sekaisin että onko muunkinlaisia miehiä olemassa.

Olen ollut erossa 1.5v ja huonosti meni sitä ennen 3v.
Enkä voi sanoa etten yrittänyt pelastaa liittoani. Mieheni vaan ei tullut vastaan. Ei välittänyt. Sanoi vaan että olen niin vahva, ettei minusta tarvitse välittää, pärjään muutenkin.

En tiedä miten tämä päivä menee, mutta koko ajan on mielessäni tämä uusi kumppanini. Vaikka olin hänen kanssaan vain 8 kk niin olen ollut hänen kanssaan enemmän kuin exäni kanssa 10 vuodessa. Teimme sellaisia asioita joita en voinut kuvitellakaan, kävimme ulkomailla, matkustimme kesällä kotimaassa ym. Ja ennen kaikkea, sain nauraa.
Nyt on naurut naurettu, mutta elämä jatkuu kahden murroikäisen kanssa. Hyvä elämä mutta yksinäinen.

Ehkä elämä antaa minulle vielä jotain. Tämä episodi oli vain osviittaa tulevasta, mihin pyrkiä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa