juu no kymmenen vuoden aikana varmaan sen sata kertaa,enempikin.. Ollaan oikeastaan koko suku räiskyviä. Huono omatuntohan siitä tulee tietysti..
Mutta enpä mä itsekkään siitä rikki mennyt, aika nopeesti sitä oppi että eihän tässä mikään hätä ole,kun olin 12v musitan että iskä joskus suuttui hyppi tasajalkaa huusi,iski nyrkin pöytään ja lähti toiseen huoneeseen,siinä vaiheessa mä pistin kahvin tippuu,koska tiesin että 5min päästä iskä tulee kysyy että juotasko kahvit ja juteltais.. tuli yleensä takas niin että kahvit oli tippunut,sitte juotiin kahvit ja juteltiin.. isä ei tosin räjähdellyt usein, ehkä kerran kuussa(huhu mitkä hermot sillä oli lopulta kun aattelee).
joskus kun on oikein päätä kiristävä päivä ollut ja lapset huutaa toisilleen niin sitten käyn huutaa että älkää huutako..todella loogista.. Mutta tuleepa sitten keskusteltua hyvistä käytöstavoista, osaan myös pyytää anteeksi.
Mutta jos nyt koululainen lyö nyrkillä pikkuista ja huudan että lopeta,niin en kyllä ala pyytämään anteeksi.
Mä tiedän ettäsiitä tulee kurja olo itelle.. lapset nyt unohtaa usein aika äkkiä..mutta itse jää niihin itsesyytöksiin. anna itsellesi armoa, sä oot kovilla.. onneksi pystyt paikkaa ylilyöntejä, puhumalla,halimalla.. yms.
Koeta saada itellesi se apu mitä tarvitset,niin sinulla on parempi olla(ja muillakin)