Meneekö tämä jo hieman asiattomaksi? Päivähoidosta...

[ihmettelen harmaana]

Lapsemme on erityisryhmässä (diagnoosia ei ole, SI-testit tulossa, epäillään mm. yliherkkyyksiä) ja vaikka onkin ollut kohta vuoden tuolla, tuntuu että heillä on aika paljon ongelmia lapsen kanssa. Päivittäin saan kuulla lähinnä negatiivisia juttuja ja olen käsittänyt ettei lapsella olisi juurikaan kavereita tms. Kuitenkin nämä kuulemani asiat ovat väkisinkin ristiriidassa sen kanssa, mitä minä ja muut perheystäväni ovat huomioineet lapsen käytöksestä ja varsinaisia ongelmia näyttäisi olevan ainoastaan päiväkodissa.
Lukuisista yhteispalavereista huolimatta emme mieheni kanssa edelleenkään täysin ymmärrä, mitä meidän toivotaan tekevän toisin. Nyt hoitajat ovat alkaneet lainailemaan meille kilpaa kirjojaan lasten kehityksestä jne., mikä lähinnä hämmentää meitä- kirjoissa ei ole mitään, mihin mahdollisen erityislapsen äiti ei ole tiedonjanoissaan jo törmännyt tai maalaisjärjellä selvittänyt itsekin. Hoitajat tuovat ilmi tiettyjä kasvatusmalleja (mm.jäähypenkki, tiukat rajat, rutiinit) ja minä toistan idioottina joka ainoa kerta sen yhden lauseen vastauksena: "Niin, minä TIEDÄN". Rutiinit ovat valehtelematta päivittäin lähes minuutilleen samat, rajat ovat tiukat ja käytös johdonmukaista. Silti näistä asioista hoetaan, hoetaan, hoetaan...

Nyt viime päivinä hoitajat ovat alkaneet jäädä kesälomille ja selkeästi on liian vähän porukkaa vuorossa. Koska erityisryhmässä resurssit ovat elintärkeät, minua kehoitettiin (ei kovinkaan hienovaraisesti) hakemaan lapseni jatkossa aikaisemmin (nyt n. 6,5h hoitopäivät) koska "sähän olet VAIN kotona". Niin, se on totta: juuri nyt olen "vain" kotona, koska olen toistaiseksi työtön ja esim. tänäänkin kävin kahdessa työhaastattelussa iltapäivästä. Työnhaun lisäksi tapaan useamman kerran kuukaudessa psykologia ym. eli en ehkä ole se perinteisin versio kotona olevasta vanhemmasta. Lapsen hoidossaololle on kunnolliset perusteet ja maksamme kokopäivähoidosta, vaikka hoitopäivät harvoin venyvät edes 7 tuntiin.

Nyt on vielä sellainenkin asia, että saatan saada töitä. Tästähän hoitajat suorastaan riemastuivat: kerroin asiasta yhdelle, nyt koko päiväkoti tietää (katseista päätellen ) ja kertoo minulle vuorotellen, kuinka niin "ei voi tehdä" että ensin aikoo pitää lapsen kotona ja nyt sitten saattaisikin tarvita hoitoa. "Ne resurssit on kuitenkin jaettu aikaa sitten". Aha...selvä? Eli minun pitäisi olla nyt sitten ottamatta vastaan työtä, vai? Minun annettiin ymmärtää, että edes päivystävän päiväkodin ei ole pakko ottaa lastani vastaan..?

Vetää hieman hiljaiseksi. Ymmärrän että kolmen (3) lapsen paikan vievä lapsi (ilman diagnoosia, vieläpä) on rasittava ihan erilailla kuin tavismuksu, mutta...kun kotona ei ole niitä ongelmia, mistä päiväkodissa kerrotaan. Eikä yökylässä sukulaisilla tai ystäväperheen luona vierailulla. Erityisryhmä on hieno juttu kelle tahansa lapselle, mutta samalla tuntuu että ottamalla paikan vastaan on ikäänkuin pistänyt nimensä alle näkymättömään sopimukseen, jossa annetaan hoitajille lupa päteä asioissa, joissa ei ole mitään ongelmaa koskaan ollutkaan. Miksi minä valehtelisin rajoista tai rutiineista? Ei minun lapseni kotona kilju kuten päivähoidossa tai karkaile hallitsemattomasti, vaikka rasittava usein onkin. Eikös ongelma ole päiväkodin puolella silloin? Valaiskaa pliis.

Ps. Opetetaanko muissakin päiväkodeissa lapsille, ettei pissan jälkeen tarvitse pyyhkiä? Ihmettelin pissalta haiskahtavaa lastani ja tämä kertoi että "hoitaja on sanonut ettei tarvitse pyyhkiä pelkän pissan jälkeen". En uskonut koska 4-vuotiaan jutut voivat olla mitä tahansa, mutta näyttää pitävän paikkansa. Samoin saippuaa ei ole tarjolla ollenkaan, eli kädet "pestään" huuhtaisemalla veden alla (kukaan ei vahdi käsipesua).

 

["jopas"]

Siis sulla on 4-vuotias "erityislapsi" ja hän on päiväkodissa vaikka itse olet kotona?! :O Ei mene minun jakeluun.

 

[Just joo]

Nää on näitä...

 

[ihmettelen harmaana]

[QUOTE="jopas";23897414]Siis sulla on 4-vuotias "erityislapsi" ja hän on päiväkodissa vaikka itse olet kotona?! :O Ei mene minun jakeluun.[/QUOTE]

Niin, usko tai älä. Minulla oli 6kk sairasloma hermoromahduksen vuoksi ja vasta viime syksynä aloin kuntoutumaan siitä (kävin mm. tähän liittyvän kurssin sekä tuolla psykologin juttusilla ahkerasti). Nyt keväällä oli 3kk tauko ilman että olin työharjoittelussa/kurssilla/"missään", mutta pidin lapsen hoidossa koska oletin saavani osapäivätöitä pian. No, vaikka ei voi sanoa että heti niitä sain, nyt näyttää siltä että olen pian taas töissä. Eikös tämä ole ihan normali "kehitys" näissä tilanteissa? Vai olisiko työllistymistäni ja lapsen rutiinikeskeistä elämää palvellut mielestäsi se, että hän olisi ollut kotona kanssani 3kk ajan, jonka jälkeen olisi taas palannut päivähoitoon?

 

[---]

No niin kauan kun olet kotona luulisi puolipäiväpaikan riittävän.

 

["äiti"]

Paljonko maksatte kokopäivähoidosta?

En valitettavasti osaa muuten ottaa kantaa tapaukseen. Jokin syyhyn siinä täytyy olla, jos lapsi on päiväkodissa todella hankala. Kemiat ei toimi tms.

 

["vieras"]

Vaikea uskoa ettei teillä ole kotona mitään ongelmia, jos kyseessä on erityislapsi ja päiväkodissa ongelmia on päivittäin.

Päivähoidosta selvästi yritetään kovin auttaa ja tehdä yhteistyötä, lukuisten palaverien muodossa ja kirjojen lainaamisen (miksi otat sen niin negatiivisesti?) Tuskinpa ihan kaikkea tiedät, kun ei tiedä ne hoitajatkaan.

Se on totta että jos olet ilmoittanut lapsen olevan poissa päivystysaikana (olet siis ALLEKIRJOITTANUT SITOUMUKSEN) ei kokopäivähoito yhtäkkiä päivystysaikaan ole selviö. Etenkin kun kyseessä on erityislapsi ja erityistarpeet. Mihin sijoittaa jos ne tutut aikuiset on lomalla? (sen mukaan mitä olet ilmoittanut ettei hoitoa tarvita)

Jos lapsella on ongelmia päivähoidossa, kuvittelisin niiden olevan myös sinun, vanhemman, ongelmia. ?

Jos ei ole saippuaa, ota yhteys koulun siistijään. Oletko kysynyt suoraan hoitajalta onko sanonut ettei tartte pyyhkiä? 4-vuotias käy jo usein itse vessassa, eikä vahdita aina pyyhkiikö vai ei.

 

[ihmettelen harmaana]

No niin kauan kun olet kotona luulisi puolipäiväpaikan riittävän.

Hoitajat ovat itse suositelleet päivän pituudeksi tuota ~ kuutta tuntia, koska tässä ryhmässä olevat lapset ovat herkkiä muutoksille ja päivärytmin kannalta 6h lapsen tuomisesta (tuon siis myöhempään kuin muut ja mm. siksi että aamupalan syömisestä ei useinkaan tullut hoidossa mitään vaan itse pyysivät että tuon lapsen mahd. myöhään) osuu juuri siihen, kun lähtevät ulos = päivän touhut pulkassa.

Älkää nyt jumalauta takertuko näihin lillukanvarsiin, vaan ottakaa kantaa päiväkodin käytökseen mm. työpaikan vastaanottamista koskien!!

 

[Ja]

On hyvä, että menette teskeihin ja sitä kautta asiat alkavat selvitä, lapsi saa diagnoosin mahdolliseti ja voidaan laatia hänelle eritisen tuen suunnitelma. Silloinhan teillä tulee olemaan verkostopalaveri tarhalla ja hyvä ammatillinen osaavuus paikalla.
Onko teillä ryhmässä nyt ertoa? Oletko päässyt hänen kanssaan keskustelemaan? Onko tehty 4 vuotiskysely hoitajan kanssa yhdessä ja viety neuvolaan ja takaisin tarhaan?
Voisit jutella asioista myös lapsen neuvolatätin kanssa.

Lapsesi saa päiväkodissa sosiaalista- ja kasvatuksellista kuntoutusta (mahdollissti lääkinnällisä myöhemmin) ja siksi onkin hyvä että hän siellä käy säännöllisesti.

 

["maiski"]

En tiiä meneekö off topiciksi mut mä oon saanut kans välillä ärsyttäviä kommentteja päiväkodissa, tyyliin "lapset tarvitsevat rajoja", "rutiinit ovat tärkeitä", "eivät ole tainneet kotona tottua syömään puuroa" (syöneet elämänsä 2-3 ekaa vuotta aamuin illoin puuroa!).

Että nää mulle ihan uusia juttuja? Eivät taida ymmärtää että kyllä meillä oikeesti yritetään ja tiedetään nuo asiat. Rutiinit ovat niin tiukat, että harvalla varmaan onkaan. Rajoja asetetaan kyllä, mutta mulla oma adhd ja adhd-äidiltäni saama kasvatus vaikuttaa väistämättä omien lasten kasvatukseen, mutta yritän kyllä parhaani. Ottaa välillä niin ankarasti päähän, kun arvostellaan asioista ihan perusteetta!

 

[Pk työntekijä]

Päiväkodin työntekijänä musta kuulostaa siltä, että näin vuoden lopulla työntekijät ovat vain väsyneitä eivätkä käyttäydy kovin ammattimaisesti. Nimenomaan erityislapsi tarvitsee sitä päivähoitoa, sehän on se ensimmäinen tukimuoto mikä tarjotaan ja mistä lähdetään. Yleisimmin ongelma on se, ettei erityislapset välttämättä ole säännöllisesti hoidossa, mikä olisi heille kuitenkin se paras vaihtoehto - se säännöllisyys ja rutiini.

Jos saat töitä, ei kenelläkään ole mitään sanomista - silloin se hoito on vaan järjestyttävä.

Ja jos lapsi on kolmen paikalla, on ongelmat todellisia, vaikkei lausuntoa olisikaan. Tuo mitä ihmettelit - ettei ongelmia ole kotona tai kyläillessä. Monet lapset käyttäytyy aivan eri tavalla ryhmässä kuin muualla. Ryhmässä ongelmat monesti kertaantuu. Ihmettelen vain sitä, että tavallaan syyllistävät sinua, koska ethän sinä voi vaikuttaa siihen miten lapsi käyttäytyy ryhmässä. Eri asia sitten on ne vanhemmat, jotka eivät ymmärrä lapsella olevan ongelmia , kun ei niitä kotonakaan ole. Mutta tästä ei ilmeisestikään kohdallasi ole kyse...?

Voimia!

 

["pk:n täti"]

Kuulostaa tosi kurjalta tilanteelta kaikin puolin. Olis hyvä ehkä varata aika kunnon keskustelulle ja sunkin kertoa, miltä tuntuu. Sanot ihan suoraan, että ois kiva saada positiivistakin palautetta ja kerrot kunnolla vaikka ihan esimerkein teidän rajoista jne.

Sitten siihen, että ongelmia on vaan pk:ssa. Joskus se ihan oikeesti on juuri niin. Ongelmat tulevat esiin ryhmässä. Paikassa, missä on enemmän ihmisiä ja vähemmän joustonvaraa. Ja voisiko olla, että siksi tuovat ongelmia niin kovasti esiin, että sinä painotat, että ongelmia on vain Pk:ssa. Ehkä silloin tulee tunne, että kiellät ongelmien olemassaolon tai syytät siitä päiväkotia. Ja silloin henkilökunnalle tulee tarve kertoa päivittäisistä ongelmista ja kierre on valmis. En tiedä onko näin, mutta tuli vaan mieleen. Joka tapauksessa sunkin tunteet on oikeutettuja ja olen sitä mieltä, että tarvisitte sen keskusteluajan.

Ja mitä tulee siihen päiväkotipaikkaan, sulla on siis subjektiivinen oikeus siihen paikkaan, eikä ole sun ongelma, jos johtaja ei huolehdi resursseista. Oli lapsi sitten kuinka erityinen ja monen paikalla tahansa, on sulla oikeus ihan samoihin tuntimääriin kuin muillakin.

 

[Ja]

"itse pyysivät että tuon lapsen mahd. myöhään) osuu juuri siihen, kun lähtevät ulos = päivän touhut pulkassa".
Jospa juuri tästä syntyykin ongelmia, kun hän ei pääse mukaan jo muiden vauhtiin. toiset ovat valinneet leikkejä ja kaverisuhteitaan jo sile päivälle. jospa lapsesi kokee jäävänsä ulkopuolelle?
Juuri olen integroidussa ryhmässä havainnoinut yhtä lasta, jota vanhemmat eivät saaneet sovittuun aikaan tarhaan. Hän tuli joko kesken leikkien tai ulkoiluun. Hän näi usein yksikseen murjottamaan, oli agressiivinen ja mikään ei kiinnostanut, vastahakoinen koko ajan ym, henkilökunta koetti aina saada häntä mukaan ym...
Silloin kun hän saapui sovittuun aikaan kello 8, niin päivät sujuivat hyvin.

 

[ihmettelen harmaana]

[QUOTE="vieras";23897495]Vaikea uskoa ettei teillä ole kotona mitään ongelmia, jos kyseessä on erityislapsi ja päiväkodissa ongelmia on päivittäin.

Päivähoidosta selvästi yritetään kovin auttaa ja tehdä yhteistyötä, lukuisten palaverien muodossa ja kirjojen lainaamisen (miksi otat sen niin negatiivisesti?) Tuskinpa ihan kaikkea tiedät, kun ei tiedä ne hoitajatkaan.

Se on totta että jos olet ilmoittanut lapsen olevan poissa päivystysaikana (olet siis ALLEKIRJOITTANUT SITOUMUKSEN) ei kokopäivähoito yhtäkkiä päivystysaikaan ole selviö. Etenkin kun kyseessä on erityislapsi ja erityistarpeet. Mihin sijoittaa jos ne tutut aikuiset on lomalla? (sen mukaan mitä olet ilmoittanut ettei hoitoa tarvita)

Jos lapsella on ongelmia päivähoidossa, kuvittelisin niiden olevan myös sinun, vanhemman, ongelmia. ?

Jos ei ole saippuaa, ota yhteys koulun siistijään. Oletko kysynyt suoraan hoitajalta onko sanonut ettei tartte pyyhkiä? 4-vuotias käy jo usein itse vessassa, eikä vahdita aina pyyhkiikö vai ei.[/QUOTE]

Kiitos kannanotosta.

Niin, se on totta että lapsi ei ole ns. ongelmaton mutta päiväkodissa toistuva käytös ei näy missään muualla. Lapsi on ollut vauvasta asti erikoinen tapaus, synnytyksessä oli ongelmia ja epäiltiin happivajettakin. Olen siis tavallaan tottunut tietynlaiseen "outouteen" enkä laske sitä ongelmaksi, ehkä siksi kuulosti siltä että vähättelisin tms.

Kotona meillä menee ihan kivasti, tavallista lapsiperhearkea elämme ydinperheessä. En jaksa uskoa että hermoromahdukseni tms. olisi vaikuttanut lapsen kehitykseen ainakaan niin paljoa, että se näkyisi SI-terapian lähetteenä. Lapsella oli tuolloin isä ensisijaisena hoitajana enkä minäkään ollut täysin toimintakyvytön, vaikka sainkin käskyn pysyä sängyssä ekat viikot...

En tiedä miksi emme ymmärrä hoitajia. Emme kuvittele olevamme oikeassa kaikessa ja meillä on synkannut kivasti edellisessäkin hoitopaikassa, ei ollut näitä ongelmia siellä juurikaan. Samoin tulemme hyvin toimeen lasta tutkineiden tahojen kanssa. Mielestäni hoitajat tekevät työnsä hyvin, mutta viime viikkoina on alkanut tuntua siltä että lapsemme on heille lähinnä iso rasite. Useampana aamuna ovat viivyttäneet lähtemistäni, pistäneet mm. vahtimaan lasta sillä aikaa kun pukevat muita lapsia. Kerran oli jo pakko sanoa, että myöhästyn hammaslääkäristä jossen ehdi bussiin, sitten huokaisivat että "okei...mene sit".

ap

 

[Coffee Break]

Jos tuntuu siltä että pk:n toiminnassa on jotain vinksallaan niin kysele varovaisesti muiden lasten vanhemmilta miten ne kokee asioiden olevan ja/tai mene vakoilemaan esim. miten ulkoilu hoitopaikassa sujuu.

 

["Gemma"]

Osalla kommentoijista näyttää olevan sisälukutaito pahasti hukassa...

Sano niille tädeille et maksat kokopäivähoidosta joten sulla on sitä oikeus myös käyttää.

 

["kolikon toinen puoli"]

Tää on muuten yleinen ongelma, että vanhemmat eivät ymmärrä sitä kuinka lapsi käyttäytyy eritavalla hoidossa kun kotona. Hoidossa monille lapsille sosiaalisten taitojen opettelu tuottaa hankaluuksia, lapsi saattaa häiriintyä melusta, muista lapsista - ei kestä siirtymätilanteita jne jne

 

[pktäti2]

Yhdyn toisena päiväkodin tätinä tuohon toiseen pk tätöseen ja luulen, että kevätväsymys painaa. Monissa päiväkodeissa resurssit on vedetty tosi tiukalle, ja vaikka ei saisi niin kyllä se vaikuttaa tuohon jaksamiseen. Heillä on syystä tai toisesta ongelmia lapsesi kanssa ja pienillä resursseilla he toivovat että pitäisit lasta kotona =pääsisivät vähän helpommalla. Hyvin monissa paikoissa mm. sijaisia ei saa ottaa koskaan, vaikka tilanne olisi mikä. Hankalaa, eikä pitäisi kaatua asiakkaan niskaan mutta kaatuuhan se usein

Tosiaan jos saat töitä niin mitä siihen voi kukaan mitään sanoa. Hieno juttu! Ja paikan on järjestyttävä, tosin monissa kunnissa on jonoa. Minusta on hyvä, että lapsesi on käynyt pk:ssa sen 3 kk. jonka olet ollut kotona, koska erityislapsille muutokset ovat huonoja. Lisäksi oletan, että päiväkodissa oleminen on myös kuntoutustoimenpide?

Tuo minullekin tuli mieleen, että joskus vanhemmat eivät ole kovin vastaanottavaisia tätien huolelle etenkään, jos kotona ongelmia ei ole. He varmaan toivovat, että yrittäisit löytää ratkaisut ongelmiin yhdessä heidän kanssaan. Sano heille seuraavassa palaverissa, että koet heidän epäilevän sinun sanomisiasi koska sinulle tarjotaan kirjoja ym, ja se ei tunnu hyvältä. Avoimuus on aina hyvästä ja johtaa toivottavasti avoimeen keskusteluun minkä jälkeen teillä voisi olla parempi suhde tukea lasta yhdessä. Niin kuin toinen täti jo kirjoitti, lapset voivat olla hyvin erilaisia ryhmässä ja myös se vaikuttaa, jos lapsellasi on vaikeaa tätien kanssa. Tädit selvästi kokevat lapsesi hankalana, ja se viestii siitä että heidän kommunikointinsa keskenään on hankalaa.

 

[Coffee Break]

Mielestäni hoitajat tekevät työnsä hyvin, mutta viime viikkoina on alkanut tuntua siltä että lapsemme on heille lähinnä iso rasite. Useampana aamuna ovat viivyttäneet lähtemistäni, pistäneet mm. vahtimaan lasta sillä aikaa kun pukevat muita lapsia. Kerran oli jo pakko sanoa, että myöhästyn hammaslääkäristä jossen ehdi bussiin, sitten huokaisivat että "okei...mene sit".

ap

Eihän hoitajat voi sikailla tuollain vanhempaa kohtaan. Onks tää provo?

 

[ihmettelen (harmaana)]

Hei ja kiitos paljon myös muille kommentoiville ihmisille!!

Keskustella pitäisi, juu. Mutta me keskustelimme alle kuukausi sitten ja ongelma on aina se sama: vaikka olemme samaa mieltä keskustelussa, yksimielisiä säännöistä ja tyytyväisiä avoimeen yhteistyöhön, jokin mättää. Aina. Olen ottanut puheeksi ihan suoraankin osan jutuista mutta tänään meni niin oudoksi etten tiedä miten reagoida. Hoitaja naureskeli ensin sille, kun lapsella oli hieman liikaa vaatetta aamulla. Sanoin, että minua pyydettiin jättämään "extrat" päälle koska piha oli varjoisa aamusta. Sitten nauru loppui ja kevensin tunnelmaa sanomalla jotain tyhmää itsestäni. Hoitaja taputteli minua olalle ja höpötti että "minähän jo sanoin sinulle, sinä olet tässä se äiti, tiedät kyllä miten parhaiten tehdä lapsesi kanssa"...että ota tuosta nyt sitten selvää.

Äh. Siitä olen kyllä samaa mieltä, että resurssijutut eivät edes kuulu minulle eikä ole minun ongelmani, mistä ne repäistään. Toivon vaan että syksyllä alkavat selvitykset antaisivat jotain selitystä tuolle lapsen käytökselle ettei tarvitsisi ihan joka iltapäivä kuulla, kuinka lapsi karkasi/riehui/puri toista. Meillä ei käytetä väkivaltaa, joten ei todellakaan johdu käytös siitä!

Ps. Pakko tunnustaa, että joskus tekisi mieli sanoa hoitajille suorat sanat. Jotenkin tuovat niin paljon julki ongelmia hoitotilanteissa kun taas minusta se riippuu heistä, miten reagoivat eikä kuulu minulle enää hakutilanteessa. Esim. kun kertoivat että lapsi läikytteli tahallaan maitoa pitkin pöytiä, melkein möläytin suustani "ja miksei häntä poistettu pöydästä sillä sekunnilla?". Mitä minun pitäisi sanoa? "Jaa"? En usko että 3 tuntia vanhan jutun käsittely hyödyttää siinä tilanteessa paljoakaan.

Ps. Harkitsen soittamista eltolle, hänen kanssaan tulemme hyvin juttuun ja hän alunperin ehdottikin tutkimuksia, tiettyyn terapiaan hakemista jne. Kiitos neuvoista!

ap

 

[pktäti2]

Voisithan sinä esim. tuollaisessa maidon läikyttelytapauksessa kysyäkin hoitajilta, mitä he tekivät ja miksi eivät esim. poistaneet lasta pöydästä. Keltolle soittaminen on mielestäni hyvä idea jos hänen kanssaan synkkaa, ehkä voisit pyytää keskustelua hoitohenkilökunnan kanssa kelton johdolla? Olisi hyvä saada sinulle luottamusta hoitajiin, koska yksi tärkeimpiä asioita onnistuneessa päivähoitosuhteessa on keskinäinen luottamus vanhempien ja hoitajien välillä.

Joskus itsellänikin tulee perheitä, joiden kanssa koen että puhumme vähän eri kieltä. Silloin sen suhteen luomisessa pitää (pk tädin) tehdä enemmän töitä, mutta se että sen tekee on lapsen etu. Ehkä tässä tapauksessa pyrkisin saamaan suhteet kuntoon itse, vaikka mielestäni vika kuulostaa olevan pääasiassa päiväkodin hoitajissa. Se olisi kuitenkin lapsen etu. Ja uskomatonta, jos sinut on laitettu vahtimaan omaa lastasi pk:ssa, aika törkeää käytöstä hoitajilta (hammaslääkärijuttu).

 

[ihmettelen (harmaana)]

Yhdyn toisena päiväkodin tätinä tuohon toiseen pk tätöseen ja luulen, että kevätväsymys painaa. Monissa päiväkodeissa resurssit on vedetty tosi tiukalle, ja vaikka ei saisi niin kyllä se vaikuttaa tuohon jaksamiseen. Heillä on syystä tai toisesta ongelmia lapsesi kanssa ja pienillä resursseilla he toivovat että pitäisit lasta kotona =pääsisivät vähän helpommalla. Hyvin monissa paikoissa mm. sijaisia ei saa ottaa koskaan, vaikka tilanne olisi mikä. Hankalaa, eikä pitäisi kaatua asiakkaan niskaan mutta kaatuuhan se usein

Tosiaan jos saat töitä niin mitä siihen voi kukaan mitään sanoa. Hieno juttu! Ja paikan on järjestyttävä, tosin monissa kunnissa on jonoa. Minusta on hyvä, että lapsesi on käynyt pk:ssa sen 3 kk. jonka olet ollut kotona, koska erityislapsille muutokset ovat huonoja. Lisäksi oletan, että päiväkodissa oleminen on myös kuntoutustoimenpide?

Tuo minullekin tuli mieleen, että joskus vanhemmat eivät ole kovin vastaanottavaisia tätien huolelle etenkään, jos kotona ongelmia ei ole. He varmaan toivovat, että yrittäisit löytää ratkaisut ongelmiin yhdessä heidän kanssaan. Sano heille seuraavassa palaverissa, että koet heidän epäilevän sinun sanomisiasi koska sinulle tarjotaan kirjoja ym, ja se ei tunnu hyvältä. Avoimuus on aina hyvästä ja johtaa toivottavasti avoimeen keskusteluun minkä jälkeen teillä voisi olla parempi suhde tukea lasta yhdessä. Niin kuin toinen täti jo kirjoitti, lapset voivat olla hyvin erilaisia ryhmässä ja myös se vaikuttaa, jos lapsellasi on vaikeaa tätien kanssa. Tädit selvästi kokevat lapsesi hankalana, ja se viestii siitä että heidän kommunikointinsa keskenään on hankalaa.

Lapsi on erityisryhmässä nimenomaan neuvolapsykologin suosituksesta, eli ei ole mikään subjektiivinen hoito-oikeus taustalla. Minustakin oli oikea ratkaisu pitää rutiineista riippuvainen lapsi hoidossa, kiitos tuesta!

Ymmärrän että siirtymätilanteet ovat mahdottomia osalle lapsista ja etenkin meidän lapsen kohdalla on näin. Kotonakin niissä on ongelmia mutta asteikolla 1-10 ehkä 4-5? Kun taas päivähoidossa täysi 10. Kerran tilanne meni niin pahaksi että lapsi ei päässyt retkelle riehumisensa takia (mikä ihan ok, mutta lukekaa loppuun..) ja niinpä siis hoitaja jäi hänen kanssaan askartelemaan ym. pariksi tunniksi. Tuntuu oudolta, että ensin puhutaan tiukoista rajoista ja seuraavana päivänä rajojen rikkomiseen riittää 4-vuotiaan voimakas tahto? Retkelle lähtemiset ryhmässä ovat olleet lapselle aina vaikeita mutta antaako tuo oikean viestin, tuo että "pelätään" lapsen reaktiota ja siksi jätetään reissu välistä..? Tämän tempauksen jälkeen olen huomannut lapsessa lisääntynyttä uhmaa ja usein saan sanoa hänelle päivittäin, ettei mikään määrä kovaa ääntä muuta päätöstäni esim. kaupassa käymisestä mihinkään. Ensin lapsi itkee ja raivoaa, mutta sitten rauhoittuu. En ole varma, mikä kuvio on päiväkodissa, vaikka melko yksityiskohtaisesti saankin kuulla päivän ongelmatilanteista viidesti viikossa.

Sekin minua askarruttaa, että lapsella epäiltävä häiriö(/häiriöt) on sellainen, jossa olisi tärkeää oppia omatoimiseksi jo heikon itsetunnonkin kannalta. Kotona olemme tähän kannustaneet ja lapsi osaa mm. pukea kaiken pienimpiä nappeja lukuunottamatta. Päiväkodin lainaamassa kirjassa pidetään omatoimisuuteen "opettamista" positiivisena asiana- mutta hoitajat olivat sitä mieltä että vaadimme liikaa ja tästä tulikin sanomista viime keskustelussa. Pää on joskus pyörällä, kun ei tajua (ainakaan näillä älynlahjoilla! ) mitä he nyt haluaisivat että tekisimme...miehenikään ei muuten käsitä, mutta miehelle hoitajat eivät puhu tämmöisiä yhtä avoimesti.

 

["Vilukissa"]

Siis...lapsesi on eritysryhmässä...ja olet keskustellut ryhmän kanssa...ja harkitset yhteydenottoa elton kanssa?? Eikö tuossa erityisryhmässä sitten ole omaa eltoa???? Eikö ryhmän kanssa käydyissä keskusteluissa ole ollut eltoa paikalla?? Tämä on mielestäni todella outoa, sillä erityisryhmässä on aina töissä vähintään yksi elto, parhaimmassa tapauksessa kaksi....ja todellakin keskusteluissa pitää olla mukana ain amyös elto!

Mitä tulee pk:ssa oleviin ongelmiin.... Mikäli lapsesi on aistiherkkä, niin useimmiten suurimpiin ongelmiin törmätäänkin juuri kodin ulkopuolella, missä aistiärsytyksiä on tarjolla yllin kyllin. Kotona tilanne voi olla normalisoitunut, ts. lapsesi tietää tutut koti- rutiinit, tuntee tutut ihmiset yms...pk:ssahan elinympäristö on aivan toinen, joten lapsenne käytöskin voi olla aivan toista.

Yhteisen sävelen löytäminen on tärkeää. Syyttelyt molemmin puolin eivät auta tilanteen kehittymistä mihinkään, pahimmassa tapauksessa unohdetaan /sivuutetaan se oleellisin eli lapsi. Moniammatillinen ryhmä pitäisi kokoontua yhdessä teidän vanhempien kanssa keskustelemaan lapsen asioista, toivottavasti näin käy kun saatte diagnoosin...

Ja mitä tulee resurssipulaan, niin se ei todellakaan kuulu teille eikä ole teidän vika mutta valitettavasti koskettaa teitä. Vallankin jos ko. ryhmässä vielä on alkanut juosta jo kesälomatkin, niin toisaalta ymmärrän siitä aiheutuvia käytännönongelmia, helppoa ei ole painaa töitä eritysryhmässä, mikäli se toimii vajaalla miehityksellä...toivottavasti tilanne on eri syksyllä.

Mutta - älä jää miettimään ja hautomaan tilanteita ja asioita, vaan ota ne avoimesti puheeksi heti. Silloin se palvelee teitä kaikkia. Voimia ja kaikkea hyvää teille.

 

[jaahas]

Häirikkölasten vanhemmilla on aina se asenne, että "ei kuulu minulle". Kenelle sitten? Kyllä se kasvatus kotoa lähtee. Hoitoon mennään kun osataan olla ihmisiksi.

 

[ihmettelen(harmaana)]

Voisithan sinä esim. tuollaisessa maidon läikyttelytapauksessa kysyäkin hoitajilta, mitä he tekivät ja miksi eivät esim. poistaneet lasta pöydästä. Keltolle soittaminen on mielestäni hyvä idea jos hänen kanssaan synkkaa, ehkä voisit pyytää keskustelua hoitohenkilökunnan kanssa kelton johdolla? Olisi hyvä saada sinulle luottamusta hoitajiin, koska yksi tärkeimpiä asioita onnistuneessa päivähoitosuhteessa on keskinäinen luottamus vanhempien ja hoitajien välillä.

Joskus itsellänikin tulee perheitä, joiden kanssa koen että puhumme vähän eri kieltä. Silloin sen suhteen luomisessa pitää (pk tädin) tehdä enemmän töitä, mutta se että sen tekee on lapsen etu. Ehkä tässä tapauksessa pyrkisin saamaan suhteet kuntoon itse, vaikka mielestäni vika kuulostaa olevan pääasiassa päiväkodin hoitajissa. Se olisi kuitenkin lapsen etu. Ja uskomatonta, jos sinut on laitettu vahtimaan omaa lastasi pk:ssa, aika törkeää käytöstä hoitajilta (hammaslääkärijuttu).

Kiitos viestistäsi!

Meillä on tosiaan ollut useampi palaveri tässä vuoden aikana ja vaikka lapsi on edistynyt selkeästi (= ryhmä on tehnyt hänelle hyvää), hoitajia emme edelleenkään täysin ymmärrä. Nyt kesää kohden on alkanut olemaan sellaisia pieniä "varpailleastumisia" hoitajien puolelta (väsymystä?) ja tuntuu että saan olla jatkuvasti puolustuskannalla. Esim. eräänä aamuna vein lasta pihalle, mutta hänelle piti pukea heijastusliivi. Hoitaja yritti, mutta asiasta ei tullut mitään: lapsi vaan rimpuili ja huusi kahta kauheammin (hoitaja siis yritti lähinnä puhua nätisti ja maanitella, tämä tapa ei koskaan ole toiminut lapseen), repi liivin melkein rikki ("heiii...ei noin saa tehdä...äläs nyt..."). Minua tilanne ärsytti, ja vaikka en yleensä puutukaan tämmöisiin, nyt otin jo maassa makaavan liivin käsiini + puin sen lapselle. Lapsi aloitti tyypillisen "mutku en halua sitä, EN HALUA!!"-kiukuttelunsa ja yritti riisua pukemani liivin, jolloin nappasin häntä kädestä ja selitin, miksi liivi laitetaan ja käskin lopettamaan sen repimisen. Minusta asia oli sillä selvä, mutta hoitaja tokaisi minulle kylmästi "älä viitsi" ja avasi lapselle portin sisäpihalle. Lapsi mökötti hetken portinpielessä mutta pyyhki sitten silmänsä ja ryntäsi leikkimään, asia oli sillä selvä.

En koskaan selvittänyt tuota välikohtausta sen tarkemmin, mutta olisin kyllä tahtonut ennen kys. hoitajan kesälomaa tietää, miksi oli väärin tehdä kuten tein. Hän ei selvästikään pärjännyt tilanteessa ja olenkin ohjeistanut että lasta saa ja pitääkin käskeä, sillä tietyssä mielentilassa olevana hän ei "kuule" mitään ja mitä kauemmin tilanteen antaa pitkittyä, sitä vaikeampaa sitä on saada hoidetuksi myöhemminkään. Hoitajat ovat tietenkin kasvatusasioissa asiantuntijoita, mutta onhan tässä itsekin tultu huomattua tehokkaammat ja vähemmän tehokkaat keinot, näin vanhempana.