Kiitos viestistäsi!
Meillä on tosiaan ollut useampi palaveri tässä vuoden aikana ja vaikka lapsi on edistynyt selkeästi (= ryhmä on tehnyt hänelle hyvää), hoitajia emme edelleenkään täysin ymmärrä. Nyt kesää kohden on alkanut olemaan sellaisia pieniä "varpailleastumisia" hoitajien puolelta (väsymystä?) ja tuntuu että saan olla jatkuvasti puolustuskannalla. Esim. eräänä aamuna vein lasta pihalle, mutta hänelle piti pukea heijastusliivi. Hoitaja yritti, mutta asiasta ei tullut mitään: lapsi vaan rimpuili ja huusi kahta kauheammin (hoitaja siis yritti lähinnä puhua nätisti ja maanitella, tämä tapa ei koskaan ole toiminut lapseen), repi liivin melkein rikki ("heiii...ei noin saa tehdä...äläs nyt..."). Minua tilanne ärsytti, ja vaikka en yleensä puutukaan tämmöisiin, nyt otin jo maassa makaavan liivin käsiini + puin sen lapselle. Lapsi aloitti tyypillisen "mutku en halua sitä, EN HALUA!!"-kiukuttelunsa ja yritti riisua pukemani liivin, jolloin nappasin häntä kädestä ja selitin, miksi liivi laitetaan ja käskin lopettamaan sen repimisen. Minusta asia oli sillä selvä, mutta hoitaja tokaisi minulle kylmästi "älä viitsi" ja avasi lapselle portin sisäpihalle. Lapsi mökötti hetken portinpielessä mutta pyyhki sitten silmänsä ja ryntäsi leikkimään, asia oli sillä selvä.
En koskaan selvittänyt tuota välikohtausta sen tarkemmin, mutta olisin kyllä tahtonut ennen kys. hoitajan kesälomaa tietää, miksi oli väärin tehdä kuten tein. Hän ei selvästikään pärjännyt tilanteessa ja olenkin ohjeistanut että lasta saa ja pitääkin käskeä, sillä tietyssä mielentilassa olevana hän ei "kuule" mitään ja mitä kauemmin tilanteen antaa pitkittyä, sitä vaikeampaa sitä on saada hoidetuksi myöhemminkään. Hoitajat ovat tietenkin kasvatusasioissa asiantuntijoita, mutta onhan tässä itsekin tultu huomattua tehokkaammat ja vähemmän tehokkaat keinot, näin vanhempana.