Meni hermo totaalisesti lapsen kanssa ja survaisin seinälle.

[Saraldo]

Väkivalta on todella tuomittava kasvatuskeino. Se yksi ainoakin kerta mielestäni on liikaa.

Onhan se. Ja väkivalta lisää väkivaltaa. Mutta tuntuu siltä, että näin vastaa vain ne äidit, joiden lapset on alusta saakka olleet pieniä enkeleitä eivätkä koskaan tee mitään, mikä veisi äidin äärirajoille.

Niin ja ne äidit jolla on vaan yksi lapsi.......

Meillä on vain yksi lapsi ja silti menee hermot harva se päivä .

 

[vieras]

Kuulostaa siltä.... että teillä on liian pieni ikäero lapsilla. Tuota se teettää. Äidillä hermo liian kireällä. Lapset taistelevat. Hakekaa apua.

Meillä on paljon isompi ikäero, yli 3v ikäero, ja meilläkin tuo aika oli suoranaista helvettiä kun kuopus lähti liikkeelle. Huusin naama punaisena joka ainoa päivä esikoiselle.
Ei ole mitään diagnoosia kummallakaan, esikoinen on oikein hyvä koulussa jahyvä keskittymään ja nyt kun ovat isompia, ei tarvitse enää huutaa.

 

[vieras]

Väkivalta on todella tuomittava kasvatuskeino. Se yksi ainoakin kerta mielestäni on liikaa.

Onhan se. Ja väkivalta lisää väkivaltaa. Mutta tuntuu siltä, että näin vastaa vain ne äidit, joiden lapset on alusta saakka olleet pieniä enkeleitä eivätkä koskaan tee mitään, mikä veisi äidin äärirajoille.

Niin ja ne äidit jolla on vaan yksi lapsi.......

Meillä on vain yksi lapsi ja silti menee hermot harva se päivä .

Yksi lasta tai monta lasta - väkivalta ei ole kasvatuskeino. Väkivalta on väkivaltaa, ja siihen sovelletaan rikoslakia.

 

[vieras]

Kuulostaa siltä.... että teillä on liian pieni ikäero lapsilla. Tuota se teettää. Äidillä hermo liian kireällä. Lapset taistelevat. Hakekaa apua.

Meillä on paljon isompi ikäero, yli 3v ikäero, ja meilläkin tuo aika oli suoranaista helvettiä kun kuopus lähti liikkeelle. Huusin naama punaisena joka ainoa päivä esikoiselle.
Ei ole mitään diagnoosia kummallakaan, esikoinen on oikein hyvä koulussa jahyvä keskittymään ja nyt kun ovat isompia, ei tarvitse enää huutaa.

Auttoiko sinun mielestäsi tuo pää punaisena huutaminen tilannetta?

 

[vieras]

mut on väkivallalla kasvatettu ja minusta tuntuu pahalta, että jotkut voivat tehdä tuollaista lapselle kuten ap. lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä kaikkea eikä voi vaatia käyttäytymään kuten aikuisen. aikuisen pitäisi näyttää esimerkkiä lapselle miten elämässä käyttäydytään ja ollaan. toki lapsi teki tuossa väärin, mutta keskustelu, anteeksi pyytö (+jäähy) olisi pitänyt riittää.

3,5v on kuitenkin vielä pieni lapsi.

muoks: mitä jos tuo olisi tapahtunut tarhassa, jossa lastenhoitaja survaisee lapsen pihavajan seinään? onko se ok? vai onko lapsen äidillä vain oikeus tuollaiseen tekoon?

eikös ap sanonut, että hän teki väärin eikä hänellä ole oikeutta väkivaltaan? Mutta kun hän on katsos vain ihminen.

 

[vieras]

Kuulostaa siltä.... että teillä on liian pieni ikäero lapsilla. Tuota se teettää. Äidillä hermo liian kireällä. Lapset taistelevat. Hakekaa apua.

Meillä on paljon isompi ikäero, yli 3v ikäero, ja meilläkin tuo aika oli suoranaista helvettiä kun kuopus lähti liikkeelle. Huusin naama punaisena joka ainoa päivä esikoiselle.
Ei ole mitään diagnoosia kummallakaan, esikoinen on oikein hyvä koulussa jahyvä keskittymään ja nyt kun ovat isompia, ei tarvitse enää huutaa.

Auttoiko sinun mielestäsi tuo pää punaisena huutaminen tilannetta?

Ei. Mutta en osannut muutakaan. (heh, ei ollut aikaa käydä keskustelupalstoilla, olisi kai pitänyt, olisin kuullut ajoissa siitä äänen hiljentämisestä ym)

 

[hmmm...]

Mutta sen teit väärin kun anteeksi pyysit.

Miksi?

Koska lapsi teki ensin väärin. Jos monta kertaa takana, pitää rajat jo olla selvillä.Ei tuo ainoa kerta ole ollut, jos saan arvata.

 

[meah]

Miten te, joilla enemmän kuin kaksi lasta? Onko se toinenkin lapsi yhtä mustasukkainen kiusanhenki sille kolmoselle?

Meillä on ilmennyt mustasukkaisuutta yleensäkin ihan olemattoman vähän. Lapsia on kolme.
Nyt alkaa noilla isommilla olla keskinäistä tappelua leikkien yhteydessä, tyttömäistä läpsimistä ja nipistelyä välillä.
Mutta se loppuu tiukalla sanomisella ja sillä, että pistän hetkeksi touhuamaan erikseen.

Mä en lähde ap:n päälle heittelemään kiviä tai tuomiota jakamaan.
En ole joutunut vastaavaan tilanteeseen (vielä ainakaan) koskaan, enkä voi vannoa, että itse toimisin tasan oikein.
Kuristamiseen asti vielä ehkä, mutta karkuun juokseminen, hiekan heittely ja nauraminen kun rangaistuksella uhataan... Jollainhan se on silloin tehtävä selväksi, ettei tuollainen käy. Lapset kokeilee rajojaan, ja jotkut kokeilee ihan äärirajoille asti.
Eikä tuollaisessa tilanteessa oikein ole aikaa jäädä miettimäänkään.

En mä tiedä, mitä itse tekisin, enkä siksi lähde tuomitsemaankaan.

 

[vieras]

On ristiriitaista, että palstalla pyörii samanaikaisesti keskustelu "Baby P", jossa surraan vanhempiensa pahoinpitelyn johdosta kuollutta lasta, ja ketju, jossa ymmärretään lapsensa seinälle paiskannutta äitiä.

Ymmärrän, että asioissa on aste-ero. Kysymys kuuluu, mikä on oikea vaihe puuttua tilanteeseen?

 

[uhmaikäisen äiti]

Mutta sen teit väärin kun anteeksi pyysit.

Miksi?

Koska lapsi teki ensin väärin. Jos monta kertaa takana, pitää rajat jo olla selvillä.Ei tuo ainoa kerta ole ollut, jos saan arvata.

No kerroppas miten ne rajat saa pysymään lapsen mielessä? puhuminen, jäähypenkki, lelun evääminen on jo kokeiltu.

 

[vieras]

Mutta sen teit väärin kun anteeksi pyysit.

Miksi?

Koska lapsi teki ensin väärin. Jos monta kertaa takana, pitää rajat jo olla selvillä.Ei tuo ainoa kerta ole ollut, jos saan arvata.

No kerroppas miten ne rajat saa pysymään lapsen mielessä? puhuminen, jäähypenkki, lelun evääminen on jo kokeiltu.

Nämä on ne keinot, aikuiselta vaaditaan määrätietoisuutta, johdonmukaisuutta ja kestävyyttä.

 

[Kiin]

On ristiriitaista, että palstalla pyörii samanaikaisesti keskustelu "Baby P", jossa surraan vanhempiensa pahoinpitelyn johdosta kuollutta lasta, ja ketju, jossa ymmärretään lapsensa seinälle paiskannutta äitiä.

Ymmärrän, että asioissa on aste-ero. Kysymys kuuluu, mikä on oikea vaihe puuttua tilanteeseen?

BabyP:n ja tän jutun välillä on vissi ero!! BabyP _kidutettiin_ tarkoituksella hengiltä, ap reagoi pelästyksissään ja vihoissaan liian voimakkaasti.

 

[...]

On ristiriitaista, että palstalla pyörii samanaikaisesti keskustelu "Baby P", jossa surraan vanhempiensa pahoinpitelyn johdosta kuollutta lasta, ja ketju, jossa ymmärretään lapsensa seinälle paiskannutta äitiä.

Ymmärrän, että asioissa on aste-ero. Kysymys kuuluu, mikä on oikea vaihe puuttua tilanteeseen?

ihanko tosissas sanot noin? Ihanko tosissas vertaat ap:tä siihen lasta tahallaan kiduttaneeseen pariskuntaan?

Mä en sanoisi tätä edes "teoksi", vaan joksikin, mitä vaan tapahtu kun oli hengenvaarallinen tilanne. Ihan ymmärrettävää että tollaseen reagoi noin voimakkaasti. Tämä "babyP:n" "äiti" olisi tuskin tehnyt tämmösessä tapauksessa mitään, koska ei välittäisi. Ap:n reaktio tuli huolesta.

Ja mun mielestä sinänsä hyvä, että lapsi varmasti tajusi mitä teki kun äiti reagoi noin voimakkaasti. Enkä usko että yksittäistapaus opettaa lasta käyttämään väkivaltaa. Uskon, että ap:n lapsi ei kurista toiste ja se on hyvä.

 

[vieras]

On ristiriitaista, että palstalla pyörii samanaikaisesti keskustelu "Baby P", jossa surraan vanhempiensa pahoinpitelyn johdosta kuollutta lasta, ja ketju, jossa ymmärretään lapsensa seinälle paiskannutta äitiä.

Ymmärrän, että asioissa on aste-ero. Kysymys kuuluu, mikä on oikea vaihe puuttua tilanteeseen?

BabyP:n ja tän jutun välillä on vissi ero!! BabyP _kidutettiin_ tarkoituksella hengiltä, ap reagoi pelästyksissään ja vihoissaan liian voimakkaasti.

Noh. Silloin, kun alkaa reagoida vihaansa hallitsemattomalla väkivallalla liian voimakkaasti, on oikea hetki viimeistään alkaa hakea apua. Apua pitää hakea ennen kuin on liian myöhäistä. On vääränlaista tukea sanoa toiselle, että teillä on kaikki OK, jollei ole.

 

[hmmm...]

Mutta sen teit väärin kun anteeksi pyysit.

Miksi?

Koska lapsi teki ensin väärin. Jos monta kertaa takana, pitää rajat jo olla selvillä.Ei tuo ainoa kerta ole ollut, jos saan arvata.

No kerroppas miten ne rajat saa pysymään lapsen mielessä? puhuminen, jäähypenkki, lelun evääminen on jo kokeiltu.

En tiedä, minulla on vakavasti käytöshäiriöinen lapsi. Ei minulla ole antaa eväitä, olen pahoillani.

Oikeasti käytöshäiriöinen lapsi ei välitä rajoista. Hän tietää ne, tunnistaa ja osaa myös kertoa missä tekee väärin. Mutta hän ei vain välitä.
Nuo mitä kerroit, tepsii normaaliin lapseen, ei todella käytöshäiriöiseen.
En myöskään tiedä minkä takia tulee käytöshäiriöinen lapsi. Meidän neljästä lapsesta tämä ainoa on vakavasti käytöshäiriöinen, ja kyllä siitä pienestä pitäen huomasi merkkejä.

 

[Sprite]

On ristiriitaista, että palstalla pyörii samanaikaisesti keskustelu "Baby P", jossa surraan vanhempiensa pahoinpitelyn johdosta kuollutta lasta, ja ketju, jossa ymmärretään lapsensa seinälle paiskannutta äitiä.

Ymmärrän, että asioissa on aste-ero. Kysymys kuuluu, mikä on oikea vaihe puuttua tilanteeseen?

BabyP:n ja tän jutun välillä on vissi ero!! BabyP _kidutettiin_ tarkoituksella hengiltä, ap reagoi pelästyksissään ja vihoissaan liian voimakkaasti.

Noh. Silloin, kun alkaa reagoida vihaansa hallitsemattomalla väkivallalla liian voimakkaasti, on oikea hetki viimeistään alkaa hakea apua. Apua pitää hakea ennen kuin on liian myöhäistä. On vääränlaista tukea sanoa toiselle, että teillä on kaikki OK, jollei ole.

Ollanpa siellä nyt niiin täydellistä.

En usko että ap vihaansa reagoi. Kyse oli varmaan enemmänkin shokkireaktiosta tilanteessa joka säikäytti pahanpäiväisesti, kun reagoimisesta vihaan hallitsemattomalla väkivallalla.

Baby P:tä ei tähän keskusteluun tarvitse ottaa mukaan, kun ei näillä kahdella tapauksella ole mitään tekemistä keskenään.

 

[Kiin]

On ristiriitaista, että palstalla pyörii samanaikaisesti keskustelu "Baby P", jossa surraan vanhempiensa pahoinpitelyn johdosta kuollutta lasta, ja ketju, jossa ymmärretään lapsensa seinälle paiskannutta äitiä.

Ymmärrän, että asioissa on aste-ero. Kysymys kuuluu, mikä on oikea vaihe puuttua tilanteeseen?

BabyP:n ja tän jutun välillä on vissi ero!! BabyP _kidutettiin_ tarkoituksella hengiltä, ap reagoi pelästyksissään ja vihoissaan liian voimakkaasti.

Noh. Silloin, kun alkaa reagoida vihaansa hallitsemattomalla väkivallalla liian voimakkaasti, on oikea hetki viimeistään alkaa hakea apua. Apua pitää hakea ennen kuin on liian myöhäistä. On vääränlaista tukea sanoa toiselle, että teillä on kaikki OK, jollei ole.

En sanonut, että ap:n käytös olisi ollut oikein. Kyseenalaistan vaan todella voimakkaasti siun BabyP:n ja ap:n tapauksen vertaamisen yksi yhteen.

 

[...]

On ristiriitaista, että palstalla pyörii samanaikaisesti keskustelu "Baby P", jossa surraan vanhempiensa pahoinpitelyn johdosta kuollutta lasta, ja ketju, jossa ymmärretään lapsensa seinälle paiskannutta äitiä.

Ymmärrän, että asioissa on aste-ero. Kysymys kuuluu, mikä on oikea vaihe puuttua tilanteeseen?

BabyP:n ja tän jutun välillä on vissi ero!! BabyP _kidutettiin_ tarkoituksella hengiltä, ap reagoi pelästyksissään ja vihoissaan liian voimakkaasti.

Noh. Silloin, kun alkaa reagoida vihaansa hallitsemattomalla väkivallalla liian voimakkaasti, on oikea hetki viimeistään alkaa hakea apua. Apua pitää hakea ennen kuin on liian myöhäistä. On vääränlaista tukea sanoa toiselle, että teillä on kaikki OK, jollei ole.

Mitä ihmeen vihaa?! Ja mitä hallitsematonta väkivaltaa?! Tuolle lapselle mahdollisesti voisi hakea apua jos on useinkin väkivaltainen, mutta että tälle äidille?! En tajua mitä sun päässä pyörii...

 

[mä]

kyllä ootan kauhulla et vauva syntyy, toi esikoinen on sitten kaksvee. On niin hirmusesti mussa kiinni kun täällä lähinnä kahden ollaan... Onkohan meilläki sitte tämmösiä tappeluita... Miten sitä esikoisen mustasukkasuutta sais ehkästyä? Varsinki sillon ku imettää?

 

[tiina]

Ei tule tuomiota täältäkään, raju tilanne, raju reaktio mutta hyvä kun selvititte asiaa.

 

[tiina]

Mutta sen teit väärin kun anteeksi pyysit.

Miksi?

Koska lapsi teki ensin väärin. Jos monta kertaa takana, pitää rajat jo olla selvillä.Ei tuo ainoa kerta ole ollut, jos saan arvata.

Höpö höpö, vaikka lapsi teki "ensin väärin", ei se tarkoita sitä että hänelle saa tehdä väärin. Todella hyvä että äiti pyysi anteeksi "käsiksi käymistään" koska hänhän yritti juuri viestittää lapselleen että sellainen on väärin.
Ihme logiikka sinulla.

 

[niin]

Eihän tuo nyt ole varsinaista väkivaltaa. Tässä tapauksessa oppii sekä äiti ja lapsi. Ja lapsi huomasi varmasti minkä reaktion sai aikaan äidissä, eikä varmaan toiste kokeile. En ymmärrä miten ne puheella lapsiaan kasvattavat tämänkin tilanteen selvittävät. Ehkä olen tyhmä. Mutta hyvä että kävitte läpi tilanteen. Ja toki en nyt suosittele mitään "väkivaltaa". Kyllä tahalteen hakkaamisella ja tuolla on ero.

 

[ap]

Kiitos kommenteista, olipa mielenkiintoisia kantoja osalla. (esim. äiti teki väärin kun pyysi anteeksi)

Tuo tilanne oli ainoa kerta kun 3,5v on ketään mennyt kuristamaan. Ja oli ainoa kerta kun minä olen noin voimakkaasti reagoinut. Normaalisti meillä käytetään kasvatuskeinoina jäähyä ja anteeksipyytämisiä, sekä perusteellisia selvittelyjä mikä meni väärin, miksi niin ei saa tehdä ja miten pitäisi toimia.

Ja jollekulle vastaan, että jos lastentarhantäti survaisisi lapsen seinää vasten, niin olisin hänelle yhtä vihainen kuin itselleni olen.

Ja jos kuka tahansa muukin tulisi ihan yllättäen kuristamaan lastani (olisi sitten tuo kaksivuotias tai joku muista), niin hetkeäkään miettimättä kävisin raivolla puolustamaan lapseni henkeä.

 

[leijona76]

Mutta sen teit väärin kun anteeksi pyysit.

Miksi?

Koska lapsi teki ensin väärin. Jos monta kertaa takana, pitää rajat jo olla selvillä.Ei tuo ainoa kerta ole ollut, jos saan arvata.

Höpö höpö, vaikka lapsi teki "ensin väärin", ei se tarkoita sitä että hänelle saa tehdä väärin. Todella hyvä että äiti pyysi anteeksi "käsiksi käymistään" koska hänhän yritti juuri viestittää lapselleen että sellainen on väärin.
Ihme logiikka sinulla.

Näin, tuossa osoitettiin että teosta seuraa reaktio, mutta satuttaa ei saa ja anteeksi pyyntö paikallaan.