H
huooh
Vieras
Aina välillä huomaan kelaavani menneisyyttäni, etenkin ensimmäistä pidempää suhdettani.. Ensimmäisetn vuodet oli onnea ja sopuisaa eloa. Kolmannen vuoden lopussa tuli särö, kun epäilin miehen pettäneen kaverini kanssa. Molemmat kiistivät. Rakastin miestä ja olisin halunnut luottaa, mutta jotenkin aavistin, että totuus on toinen.
Erosimme.
Puoli vuotta vierähti ilman, että olisimme olleet tekemisissä. Tapasimme sattumalta kaupungilla ja päädyimme minun luokseni. Toiset puoli vuotta meni enemmän ja vähemmän yhteyttä pitäen. Lopulta mies paljasti haluavansa aloittaa kanssani alusta. Jahkailin, mutta viimein suostuin kokeilemaan uudelleen..
Typerä päätös, yhteiselo oli kamalaa.. Kumpikaan ei tahtonut tehdä kompromisseja, molemmat mentiin oman pään mukaan, molemmilla omat kaverit ja ne entiset yhteiset kaverit ei enää olleet yhteisiä. Mies oli mustasukkainen, syyttä.
Ehdotin eroa 2 kk:n jälkeen, mies tahtoi vielä jatkaa. Katkeruutta kai, kostonhimoa, heräsin väärän miehen vierestä. Tajusin selvästi heti ensimmäisen kerran väärän miehen vierestä herätessäni, että en rakasta kumppaniani. En kokenut tekeväni mitään väärää.
Kerroin miehelle tahtovani lähteä tallaamaan omaa polkuani, ilman häntä. Mies yritti edelleen saada minua jatkamaan yhteiseloa, väitti tunteettomuuteni olevan ohimenevää. Lopulta paljastin heränneeni väärästä sängystä, tajunneeni silloin, etten häntä rakasta ja hänen kanssaan tahdo elämääni jakaa.
Tämä on pyörinyt viimeisen vuoden päässäni ja olenkin tajunnut, että jotain minussa särkyi, kun epäilin miestä pettämisestä ja hän kielsi. En sen jälkeen luottanut häneen ollenkaan...
Näin 11 vuotta myöhemmin voin myöntää, että suostuin alkamaan uudelleen vain kostaakseni. Kostaakseni sen kivun, jota miehen takia koin... Typerää.
Miksikö tämä kaikki on päässäni pyörinyt? Tapasin tämän miehen sattumalta ja menimme kahville kuulumisia vaihtamaan. Mies sanoi lopuksi, että häntä on kaikki nämä vuodet vaivannut se, ettei hän ollut rehellinen. Mies myönsi pettäneensä kaverini kanssa, kuten epäilinkin (kaverista tuli ex-kaveri jo silloin heti epäiltyäni). Jotenkin tuo tunnustus sai vanhan haavan auki ja menneet kummittelemaan.. Olen tämän miehen kanssa pitänyt yhteyttä tapaamisemme jälkeen. Hän väittää edelleen rakastavansa ja tahtoisi korjata kailen pahan ja aloittaa alusta.. Minä en siihen kykene, koska en luota häneen edelleenkään.
Muutaman kerran olen törmännyt tähän ex-kaveriin, ollut kuin en häntä tuntisi. Viimeksi, kun hänet näin, en voinut hillitä itseäni, vaan sihahdin hänelle: "Valehteleva h**ra!" Ja sain vastaukseksi: "Anna anteeksi?" Juu, en anna anteeksi, enkä unohda.
Erosimme.
Puoli vuotta vierähti ilman, että olisimme olleet tekemisissä. Tapasimme sattumalta kaupungilla ja päädyimme minun luokseni. Toiset puoli vuotta meni enemmän ja vähemmän yhteyttä pitäen. Lopulta mies paljasti haluavansa aloittaa kanssani alusta. Jahkailin, mutta viimein suostuin kokeilemaan uudelleen..
Typerä päätös, yhteiselo oli kamalaa.. Kumpikaan ei tahtonut tehdä kompromisseja, molemmat mentiin oman pään mukaan, molemmilla omat kaverit ja ne entiset yhteiset kaverit ei enää olleet yhteisiä. Mies oli mustasukkainen, syyttä.
Ehdotin eroa 2 kk:n jälkeen, mies tahtoi vielä jatkaa. Katkeruutta kai, kostonhimoa, heräsin väärän miehen vierestä. Tajusin selvästi heti ensimmäisen kerran väärän miehen vierestä herätessäni, että en rakasta kumppaniani. En kokenut tekeväni mitään väärää.
Kerroin miehelle tahtovani lähteä tallaamaan omaa polkuani, ilman häntä. Mies yritti edelleen saada minua jatkamaan yhteiseloa, väitti tunteettomuuteni olevan ohimenevää. Lopulta paljastin heränneeni väärästä sängystä, tajunneeni silloin, etten häntä rakasta ja hänen kanssaan tahdo elämääni jakaa.
Tämä on pyörinyt viimeisen vuoden päässäni ja olenkin tajunnut, että jotain minussa särkyi, kun epäilin miestä pettämisestä ja hän kielsi. En sen jälkeen luottanut häneen ollenkaan...
Näin 11 vuotta myöhemmin voin myöntää, että suostuin alkamaan uudelleen vain kostaakseni. Kostaakseni sen kivun, jota miehen takia koin... Typerää.
Miksikö tämä kaikki on päässäni pyörinyt? Tapasin tämän miehen sattumalta ja menimme kahville kuulumisia vaihtamaan. Mies sanoi lopuksi, että häntä on kaikki nämä vuodet vaivannut se, ettei hän ollut rehellinen. Mies myönsi pettäneensä kaverini kanssa, kuten epäilinkin (kaverista tuli ex-kaveri jo silloin heti epäiltyäni). Jotenkin tuo tunnustus sai vanhan haavan auki ja menneet kummittelemaan.. Olen tämän miehen kanssa pitänyt yhteyttä tapaamisemme jälkeen. Hän väittää edelleen rakastavansa ja tahtoisi korjata kailen pahan ja aloittaa alusta.. Minä en siihen kykene, koska en luota häneen edelleenkään.
Muutaman kerran olen törmännyt tähän ex-kaveriin, ollut kuin en häntä tuntisi. Viimeksi, kun hänet näin, en voinut hillitä itseäni, vaan sihahdin hänelle: "Valehteleva h**ra!" Ja sain vastaukseksi: "Anna anteeksi?" Juu, en anna anteeksi, enkä unohda.
