Menojen jakaminen uusperheessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "anu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No, tästä olisi varmaan kannattanut keskustella ennenkuin se vauva hankittiin.. Sinä olisit voinut sanoa että, ei, sinulla ei ole vraa hankkia kuudetta lasta kun sinulla on viisi muuta elätettävänä.
Nyt voisit ehkä sanoa miehellesi että sinulla ei ole varaa hoitaa vauvaa kotona. Mene sitten töihin ja mies jää vauvan kanssa kotiin. Tai jos mies haluaa että sinä olet vauvan kanssa kotona hän joutuu tietysti maksamaan suuremman osan menoista. Ja tämä tietysti pätee oli niitä muita lapsia tai ei.
 
Onneksi ei ole tuollaista ongelmaa. Yhteinen koti, yhteiset tulot ja menot. Mitähän miehesi kuvitteli ryhtyessään sun kanssa lapsentekopuhiin? Unohdat vanhat lapset ja rupeat rakentamaan uutta pesää miehen kanssa teidän uudelle pikku perheelle?
Järjetöntä. Jos jäätte sängyn, jäätte rahat.
 
Meillä menee niin että minä maksan ruuat viikolla ja mies viikonloppuisin. Oli lapsia kotona tai ei. Sähkö, netti, vuokra yms. laskut maksetaan puoliksi. Minä vastaan lasteni tarvikkeiden ostosta. Mies maksaa autoon menevät kulut, yhteiseen lapseen menevät kulut ja isommat kodin hankinnat. Hänellä 3x paremmat tulot kuin minulla joka olen vauvan kanssa kotona. Tässä järjestelyssä ei ole mitään valitettavaa.
 
En osaa mitään suoraa jakoa ehdottaa, se on oma sopimuksenne. Itse lähtisin vastaavassa tilanteessa tienaamaan omaa menopuolikastani, ja mies saisi jäädä vanhempainvapaalle kituuttamaan.

Meillä on myös uusperhe. Kuluja ei oikeastaan jaeta mitenkään. Se maksaa, kummalla rahaa on, tai kumpi kaupassa käy. Laskujen ja asumisen suhteen sama homma. Jos jommalla kummalla käy raha vähiin, siirtelemme ees ja taas, emmekä koskaan laske meneekö tasan.

Mies ei luojan kiitos ole koskaan myöskään laskenut minun lapsieni kuluja. Päin vastoin, saattaa käydä ostamassa pojille harrastuskamoja, tai maksella muita juttuja enemmän, jos minulla jossain kuussa on heille enemmän hankittavaa.

Yritin tässä nyt antaa näkemystä miten uusperhe myös voi toimia. En tiedä onnistuiko. :) Tsemppiä arkeen, ja nauti vauva-ajasta.
 
Ei sen niin väliä, että kuka maksaa mitäkin, mutta lopputuloksen pitää olla reilu. Se, mikä on reilua kenenkin mielestä, on taas asia aivan erikseen.

Mun mielestäni raha on asia, jota moisessa tilanteessa ei kuuluisi edes ajatella. Jos ollaan ja elellään perheenä, ei silloin jaotella rahoja "minun ja sinun"-lokeroihin, vaan ne ovat yhteisiä. Tietenkin.

Tietyllä tapaa sitä voidaan pitää epäreiluna, jos ap:n uusi mies "joutuu" elättämään ap:n edellisen liiton lapsia. Mutta ehkä ennemminkin näen ongelmana sen, jos miehen lähtökohtainen ajatus pitäisi sisällään sen, ettei hän ole valmis laittamaan rahaa kiinni avopuolisonsa lapsiin...siis lapsiin, joiden kanssa hän asuu. Lapsiin, jotka ovat hänen rakkaan avopuolisonsa rakkaita lapsia. Lapsiin, joihin miehellä tulisi mielestäni olla tiivis ja lämmin, välittävä suhde. Lapsiin, jotka ovat hänen lapsensa sisaruksia.

Jos ei ole valmis osallistumaan oman perheensä (ja siihen perheeseen kuuluu tuossa kohtaa myös ne naisen lapset) elatukseen, ei ehkä kannata sitten elää perheenä, vaan ihan yksin. Tuolloin ei ainakaan ole sitä vaaraa, että joutuisi elättämään ketään muuta, kuin vain itsensä.
 
Vauva on aivan pieni joten töihin en voi vielä palata. Mutta kiitos. Todella paljon.

Minustakin se, että minun "lapsiviikoilla" jokainen oluttölkkikin pitää minun ostaa, koska on "lapsiviikko", tuntuu surulliselta. Ja tosiaan, saatan juoda tölkin, mies sitten kuusi. Oli mikä viikko tahansa. Mutta se ei tähän nyt kuulu.

Käyn kaupassa myös "ei-lapsiviikoilla". Jos vaipat loppuu tai mikä vaan muu, niin tietysti käyn kaupat. Olenhan kotona päivisin. Mutta tämä maksamisten jako tuntuu väsyttävältä, olisin ihan valmis siihen että se maksaa joka kaupassa käy. En varmasti jäisi kakkokseksi maksamisessa.
 
Ja tuo minun tyttöjeni elättäminen. Asunto toki pitää olla hyväpohjainen, muuntelukelpoinen neliö ja ruokaa kaapissa, mutta en ymmärrä miksi kaikki ruuat/kauppalaskut pitäisi jakaa selityksellä "en elätä lapsia jotka eivät ole minun"...

Eläminen on kovin hankalaa näin, eihän kaapit ole tyhjiäkään aina kun viikko vaihtuu.
 
Ei kannata muuttaa yhteen. Molemmille oma asunto ja silti yhteinen elämä. Toisen luonahan voi olla niin paljon kun haluaa. Mies tuohon kuvioon on naiselle kallis juttu. Naisen tulot ja tuet laskee niin paljon, ettei uuden miehen ymmärrys ja rahat riitä kompensoimaan.

Voihan siellä miehen asunnossa majailla teini?
 
Jäin vielä pohtimaan tuota raha-asiaa ap:n kohdalla.

Sinä saat siis elarit ja lapsilisät lapsista, sekä vanhempainpäivärahaa. Et voi mennä töihin, koska hoidat sinun ja miehesi yhteistä vauvaa, joka on vielä niin pieni, ettei häntä voi hoitoon laittaa. Sinä saat siis "vauvan vuoksi" vähemmän rahaa, eikö niin?

Miksi mies ei sitten korvaa sinulle ansiomenetystä, jonka joudut kokemaan lapsen vuoksi, joka on myös hänen, eikä siis vain sinun? Sinun tulosi putosivat vauvan vuoksi ja nyt elelet sitten entistäkin tiukemmin, vyötä kiristäen. Kun samaan aikaan mies elää kuten ennnenkin. Reilua?

Jos kerran kaikki pitää miettiä rahan kautta, kun se raha on maailman tärkein asia, niin miksi sitä rahaa nyt ei sitten kuitenkaan ajatella tässä kohtaa muiden, kuin miehen kannalta katsottuna?

Jos ja kun minä hoidan lapsia kotona perheemme yhteisestä päätöksestä (mieheni on sitä mieltä, että lapset hoidetaan kotona 3v ikään saakka ja piste) on mieheni velvollinen tukemaan minua taloudellisesti siten, että pystyn lapset miehen toiveen mukaan kotona hoitamaan.
Jos mies rupeaisi kiristämään lompakkonsa nyörejä, minä kehottaisin häntä etsimään lapsille jonkun muun hoitajan. Halvemmalla hän tuskin kuitenkaan tulisi pääsemään, joten aika tyhmä mies saisi olla, jos moisella tavalla toimisi.
 
Mutta olisi kohtuullista ottaa laskelmissa sekin huomioon, että nainen menettää jonkin verran tuloja muuttaessaan yhteen uuden miehen kanssa. Koska miehen palkka vaikuttaa esim. naisen saamiin lapsilisiin.

Öööööööö? Ihmettelen vähän miten kukaan muu ei tarttunut tähän, mutta eihän lapsilisiin mitkään tulot vaikuta millään tavalla.

Mutta itse aiheeseen liittyen, tosi perseestä kyllä tuo miehen asenne, että "en elätä muiden lapsia." Todella lyhytkatseista. Meillä ainakin rahat on yhteiset, sieltä otetaan missä on jotain otettavaa. Eli itse kun hoidan pitkälti perheen laskujen maksut ja kauppareissut niin sitä tiliä käytän missä tiedän olevan rahaa. Ja se on ollut alusta asti ihan itsestäänselvyys. Vähän kummeksun sellaisia tuttavapariskuntiakin jotka vahtii pennin tarkkaan kuka maksaa mitäkin. Mistä ihmeestä siinäkin sitten on kysymys? Eroon valmistautumisesta? Ettei sitten erotessa vituta kun tuli maksettua toisen (tai sen lasten) elämistä? En ymmärrä...
 
Öööööööö? Ihmettelen vähän miten kukaan muu ei tarttunut tähän, mutta eihän lapsilisiin mitkään tulot vaikuta millään tavalla.

Mutta itse aiheeseen liittyen, tosi perseestä kyllä tuo miehen asenne, että "en elätä muiden lapsia." Todella lyhytkatseista. Meillä ainakin rahat on yhteiset, sieltä otetaan missä on jotain otettavaa. Eli itse kun hoidan pitkälti perheen laskujen maksut ja kauppareissut niin sitä tiliä käytän missä tiedän olevan rahaa. Ja se on ollut alusta asti ihan itsestäänselvyys. Vähän kummeksun sellaisia tuttavapariskuntiakin jotka vahtii pennin tarkkaan kuka maksaa mitäkin. Mistä ihmeestä siinäkin sitten on kysymys? Eroon valmistautumisesta? Ettei sitten erotessa vituta kun tuli maksettua toisen (tai sen lasten) elämistä? En ymmärrä...

Palkka ei vaikuta lapsilisiin, mutta yhteenmuutto vaikuttaa.

Lapsilisän yh-korotus on muistaakseni 50€ per lapsi. Ap:lla oli vissiin 5 isompaa lasta, jolloin hän sai lapsilisää 250€ enemmän silloin, kun hän ei asunut nykyisen miehensä kanssa yhdessä.
 
Eli Sä maksat myös teidän yhteisen lapsen kaikki kulut? Ja miehen ruoat joka toinen viikko? Kyllä joku kohtuus pitää olla myös siinä, että hoidat yhteistä lastanne kotona, jonka takia menetät tuloja. Kyllä tuo tuntuu vähän kohtuuttomalta, jos oikein ymmärsin. Enkä mä kyllä ihan ymmärrä, että yhteinen perhe, jossa toinen joutuu laskemaan joka sentin, että saa ruokaa ja toisella on rahaa vaikka muille jakaa. Ja edelleenkään ap ei saa elatusmaksuja.
 
Ootteko muuttaneet yhteen vasta kun yhteinen lapsenne syntyi? Vai miten asiat hoitui ennen teidän yhteistä lasta - maksoiko mies mitään ei-biolasten kuluista?

Musta on mahdoton ajatus että pariskunnalla on eri elintaso. Ei oo mun maitoa ja sun mehua vaan kaiken pitäisi olla yhteistä. Mä oon hoitant lapsia (2) monta vuotta kotona ja mies on itsestäänselvyytenä maksanut munkin osuuden lainanlyhennyksestä hoitovapaan aikana jne. Perhe on vähän kuin yhteinen yritys. Meillä toki erona se, että lapset ovat biologisestikin yhteisiä kaikki mutta ois musta kamalaa jos mulla ois ed. suhteen lapsia ja mies heidän ruokansa kieltäytyisi maksamasta.

Musta on reilua että maksat suuremman osuuden ruuasta koska tuot enemmän suita (hölmösti sanottu, en kannata lasten eriarvoistamista yhtään mutta miestäsi ei voi pakottaa heidän kulujaan maksamaa) mutta toisaalta mietityttää miksi ihmeessä olet suhteessa miehen kanssa joka ei halua olla osa sinun perhettäsi? Ei ole olemassa teidän perhettä ilman niitä aikaisemmman liiton lapsia. Miten törmäsitte tähän ongelmaan vasta nyt?
 
Minusta mies olisi tuossa tilanteessa velvollinen olemaan vuorostaan kotona.

No ihan kummin vain. Mutta mä en näe sitä järkevänä ratkaisuna, että ensin mä olen kotona ja kituutan, kun mies samalla tienaa ja kohta mies on kotona ja kituuttaa, kun mä tienaan.

Järkevintä on mielestäni tukea taloudellisesti sitä vanhempaa, joka on kotona, jotta hänen ei tarvitse kituuttaa. Toki tuossa kotona olossakin voidaan silti vuorotella.
 
Jokainen ratkaisee parhaaksi katsomallaan tavalla. Jos tuntuu epäoikeudenmukaiselta, eikä puoliso huomioi kumppaninsa mielipidettä, niin silloin suhde on aika huonolla tolalla.
 
[QUOTE="anu";30254041]Vauva on aivan pieni joten töihin en voi vielä palata. Mutta kiitos. Todella paljon.

Minustakin se, että minun "lapsiviikoilla" jokainen oluttölkkikin pitää minun ostaa, koska on "lapsiviikko", tuntuu surulliselta. Ja tosiaan, saatan juoda tölkin, mies sitten kuusi. Oli mikä viikko tahansa. Mutta se ei tähän nyt kuulu.

Käyn kaupassa myös "ei-lapsiviikoilla". Jos vaipat loppuu tai mikä vaan muu, niin tietysti käyn kaupat. Olenhan kotona päivisin. Mutta tämä maksamisten jako tuntuu väsyttävältä, olisin ihan valmis siihen että se maksaa joka kaupassa käy. En varmasti jäisi kakkokseksi maksamisessa.[/QUOTE]

Siis häh? Ei sun tietenkään kuulu ostaa mitään oluita toiselle.
 
Tässä pohdinnassa on ollut yhteen muutto, mutta alkaa jo alkuun olemaan vaikeaa kun kulujen jakoa mietitään. Naisella kolme kouluikäistä lasta jotka kokoajan äidillään. Miehellä yksi lapsi joka käy harvoin koulun/ pitkän välimatkan takia. Mies käy töissä eikä palkka päätä huimaava ole. Nainen ei käy töissä eikä taida niin haluakaan olla vaikka lapset jo koulu ikäisiä. Pattitilanne siis toisin sanoen kuinka pitäisi kulut jakaa jos saman katon alle muuttaa
 
Miten olisi oikeudenmukaista jakaa talouden menot tässä tilanteessa?

Eli naisella on viisi lasta edellisestä liitosta, vanhin lähes täysi-ikäinen. Nyt on lisäksi yksi yhteinen lapsi uuden miehen kanssa, jonka kanssa asuu yhdessä.

Nainen on kotona hoitamassa yhteistä lasta, joka siis vauva. Edellisen liiton lapset ovat joka toisen viikon isällään ja joka toisen viikon äidillään.

Miten mielestänne tulisi jakaa asumismenot (vastike, lainanlyhennykset, sähkö, vesi jne), ruokalaskut yms? Edellisen liiton lasten vaate- ja harrastuskulut yms jaetaan heidän vanhempiensa kesken, mutta ruokalasku esim. on tässä hankalampi. Mies on hyvätuloinen, nainen hieman keskituloista huonompipalkkainen, tällä hetkellä sitäkin pienemmällä tulolla kun kotona hoitamassa vauvaa.

Kiitos etukäteen.
Menot puoliksi. Helppoa ja yksinkertaista.

Pillun omistaminen tai paskempi duuni eivät anna mitään etuoikeuksia ja vapaalippuja elämässä. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää. Tasa-arvoa on rääytty vuosikymmenet. Tämä on nyt sitä. Menot puo-lik-si. Piste.
 

Yhteistyössä