miehellä masennus/ylivilkkaus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ..__::
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

..__::

Vieras
kenenkään muun miehellä/itsellä? miten kuriin? vaikuttaako lapsiin et isä on hermostunut ja huonolla tuulella? auttaako lääkitys? tai kannattaako ottaa? miten toinen vanhempi jaksaa ku toisesta ei mitään apua missään?
 
oletko nyt aivan varma? Aika kova tuo sinun diagnoosisi? Ettet olisi vaan katkera jostain miehellesi? Hoitaakos se miehesi teillä laskut vai kuka? Mietippä kannattaako nyt kaikkea aina tilata netistä? Ja haukkua täällä miestäsi? Voi tuota mies raukkaa, kun tuollasen vaimon on saanut.
 
mies tietää itsekin ongelmansa.. kaipasin vaan suoria neuvoja miten jaksaa.. ku tää arki tuntuu yksin aika raskaalta.. ja kuunnella/katsoa toisen jatkuvaa pahaa oloa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ilari-mies:
oletko nyt aivan varma? Aika kova tuo sinun diagnoosisi? Ettet olisi vaan katkera jostain miehellesi? Hoitaakos se miehesi teillä laskut vai kuka? Mietippä kannattaako nyt kaikkea aina tilata netistä? Ja haukkua täällä miestäsi? Voi tuota mies raukkaa, kun tuollasen vaimon on saanut.

Justiinsa näin :xmas:
 
Kuullostaa siltä että vois hyvinkin olla psyykkistä, esim maanis-depressiviinen. Ensin jaksoja jollloin levoton ja tekee paljon, aivan ylikierroksilla tätä jaksoa seuraa depressiivinen kausi, masentaa, ärsyttää, kokee kaiken todella vaikeaksi. Onko yhtään tuttuja oireita? Meillä mies sairastaa juuri tätä ja meillä on auttanaut todella hyvin keskusteluapu ja oikea lääkitys. Melkein sinun kannattaa varata se aika sinne lääkäriin koska miehesi todennäköisesti ei sitä tule tekemään.
 
psykiatrille ja varmasti asiat alkanvat siitä rullaamaan.. mut jotenkin tuntuu etten jaksa edes sinne asti.. meillä on 10kk ikäinen lapsi ja olen itse pian 28rv:llä.. alan olemaan todella loppu.. mies sanoo ettei tunne mitään..ei iloa..ei surua.. kaikki on ihan sama.. hermostuu pienestä ja huutaa.. lapsena epäilty ad/hd:ta.. mut ei mitään vahvistusta siihen saanut sillon.. ja ei viihdy kenenkään kanssa.. ainakaan mun tai lapsen.. ei halua/pysty harrastamaan seksiä.. ei kuulemma kiinnosta.. ei pysty halaamaan.. ahdistaa kuulemma.. mitään ei jaksa lapsen kanssa.
 
olen sitä miettinyt mut en voi tehdä sitä miehelleni.. ainakaan ennen ku kaikkea on kokeiltu.. en voi jättää ihmista jota rakastan tilanteeseen joka varmasti johtaa tilanteeseen et jää yksin ja alkaa juomaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tervejärkinen:
ota ero. selvää ja yksinkertaista. piste.

Tulisko sulle hyvä mieli jos sairastuisit masennukseen ja miehesi ottaisi mitään yrittämättä eron?

Olet taas yksi joka ei tiedä oikeasta masennuksesta yhtään mitään.

 
Millon se aika on :wave:
Yritä jaksaa sen aikaa, koska miun mielestä tuo on harvinaista, että mies yrittää kovasti asioita laittaa kuntoon

Koska miä voin melkein luvata, että lääkityksen avulla muuttuu paljon paremmaksi :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
psykiatrille ja varmasti asiat alkanvat siitä rullaamaan.. mut jotenkin tuntuu etten jaksa edes sinne asti.. meillä on 10kk ikäinen lapsi ja olen itse pian 28rv:llä.. alan olemaan todella loppu.. mies sanoo ettei tunne mitään..ei iloa..ei surua.. kaikki on ihan sama.. hermostuu pienestä ja huutaa.. lapsena epäilty ad/hd:ta.. mut ei mitään vahvistusta siihen saanut sillon.. ja ei viihdy kenenkään kanssa.. ainakaan mun tai lapsen.. ei halua/pysty harrastamaan seksiä.. ei kuulemma kiinnosta.. ei pysty halaamaan.. ahdistaa kuulemma.. mitään ei jaksa lapsen kanssa.

Ihan kuin meillä jokunen vuosi sitten. Työuupumuksesta johtuva masennus. Vaatii itseltään ihan liikaa. Tyyliin "en voinut jättää väitöskirjaa ellei arvosana olisi ollut vitonen.."
Sai lääkkeet, pitkän sairasloman, jonkun aikaa apua mielenterveystoimistosta, sittemmin sai hyvän hoitosuhteen mielenterveyskeskukseen (erikoislääkäripalvelut siellä) ja nyt kaikki alkaa taas olla voitonpuolella. Nyt 3,5vuotta ekoista lääkityksistä.

Vaatii paljon sulta. Äläkä ota kaikkea itseesi mitä mies sanoo. Masentuneella on harvoin kykyä empaattisuuteen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
aika on parin viikon päästä.. eli pian.. mut tuntuu et tuntikin on pitkä aika.. saati et hoidot saattaa kestää monta kuukautta

Yritä jaksaa sen aikaa- tosin jos miehes saa lääkityksen, niin siinä saattaa vielä muutama viikko kulua, ennenkuin alkaa auttamaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja samperi:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
aika on parin viikon päästä.. eli pian.. mut tuntuu et tuntikin on pitkä aika.. saati et hoidot saattaa kestää monta kuukautta

Yritä jaksaa sen aikaa- tosin jos miehes saa lääkityksen, niin siinä saattaa vielä muutama viikko kulua, ennenkuin alkaa auttamaan
täällä ei lääkityskään tunnu paljoa auttavan :( miehen jutut on kyllä vähän muuttuneet, mutta edelleenkään ei poistu kotoa eikä tee mitään :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
vai yritänkö vaan olla mahdollisimman paljon tieltä pois ja välttää näin riitoja?

Siun pitää sanoa miehelles, että nyt loppuu riitely-varsinkin lapsen kuullen

Ja teet sen niin, että miehes sen ymmärtää-nalkuta vaikka

Kyllä hän varmasti sen verran pystyy tekemään
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
haluaa vaan tehdä omiaa.. heti jos pitää jotain yhdessä niin hermostuu.. kauppaan ei voi mennä koska alkaa siellä heti hermostumaan.. ei osaa hillitä itseään

Ai itku :/
No onneks nytten on sentään menossa sinne keskusteluun

Yritä vaan jaksaa, koska siä taidat miestäs oikeesti rakastaa

Kokeile pysäyttää se miehes hetkeks ja sanoa, et ei näin
Jos vaan mitenkään onnistuu
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
haluaa vaan tehdä omiaa.. heti jos pitää jotain yhdessä niin hermostuu.. kauppaan ei voi mennä koska alkaa siellä heti hermostumaan.. ei osaa hillitä itseään

Kirjoitin tuossa ylempänä miehen työuupumuksesta ja sen myötä tulleesta vakavasta masennuksesta.. Meillä ei ollut mitään toivoakaan mennä yhdessä kauppaan vielä kahta vuotta lääkityksen aloittamisen jälkeenkään! Masennus on tosi raskas sairaus mutta ei se mies sitä pahuuttaan tee.
Se ei vaan pysty olla siellä muitten ihmisten seassa. Hermostuu, eikä pidä ihmisistä.

 
mun miehellä myös masennus ja työuupumus, lääkkeet auttoi mut on ollu raskasta mulle, ei vieläkää ole täysin tasapainoinen, ja tuntuu että mun pitäis olla kokoajan iloinen ja piristää häntä, alkaa omat voimat loppua mutta rakkaus on sitä että kestetään myötä ja vastoinkäymiset, ja tämän lupauksen teemme virallisesti kesällä.
 
Näinhän se on.. Sitä ei ulkopuoliset edes usko millaista se arki on. Itsetuhoisuusjaksot oli pahimpia kun ei uskaltanut itse kunnolla töihin mennä ja toista jättää. Me tehtiinkin usein aamuisin sopimus, että hän odottaa hengissä kotona kun minä tulen töistä. Siis ihan noilla sanoilla.

Mieheni ei onnekis käytä viinaa tai muita päihteitä ja hänellä on lähes kokoajan ollut kova halu parantua ja sairauden tunto on pysynyt.
 

Similar threads

Yhteistyössä