miehelle vasektomia? Ollaan 33 ja 25v...

[Koivunkäpy]

meiläl mies kävi 30 vasektomiassa.
lapsiluvin piti pitäytyä kahdessa, mutta vahingon käytyä päädyttiin että varma ehkäysykeino kiitos ja nyt on molemmat steriloitu ja minulle tehtiin myös lämpöpallohoito. :xmas: jotta ei varmana tule enää ketään..

 

[PölyEsteri]

meiläl mies kävi 30 vasektomiassa.
lapsiluvin piti pitäytyä kahdessa, mutta vahingon käytyä päädyttiin että varma ehkäysykeino kiitos ja nyt on molemmat steriloitu ja minulle tehtiin myös lämpöpallohoito. :xmas: jotta ei varmana tule enää ketään..

Minkälainen kokemus teillä on ollut siitä vasektomiasta? Onko tullut jotain komplikaatiota?

 

["vieras"]

Luultavasti teille ei tehtäis vasektomiaa, ainakaan kunnallisella. Mulla tuttujoilla kolme lasta ja molemmat 30 yli niin eivät lääkärit vielä suostuneet. Perustelivat että saattaa mieli muuttua

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="vieras";23976937]Luultavasti teille ei tehtäis vasektomiaa, ainakaan kunnallisella. Mulla tuttujoilla kolme lasta ja molemmat 30 yli niin eivät lääkärit vielä suostuneet. Perustelivat että saattaa mieli muuttua[/QUOTE]

Yksityisellä tehdään mielihyvin, eikä kysellä typeriä.

 

[usko jo]

Minkälainen kokemus teillä on ollut siitä vasektomiasta? Onko tullut jotain komplikaatiota?

Täysin luonnollinen lopputulema ja biologinen väistämättömyys on naisen kiinnostuksen lopahtaminen kastroituun mieheen.

 

["mie"]

Meillä nyt 3v ja 5v lapset ja ikää meillä 34v. Vielä vuosi sitten olin 99,9% varma, että vasektomia olisi se meidän juttu. Osin ihan senkin takia, että oikein mikään ehkäisykeino ei toiminut/sopinut mulle (nyt kuparikierukka jo toisen kerran ja nyt näyttäisi toimivan).

Lisäksi tuolloin noin 1-1,5v sitten oli muutamia tilanteita, joissa tosissani pelkäsin olevani raskaana (lopulta johtui kuitenkin hormoniehkäisyistä) ja se paniikki, mikä siitä pelkästä raskauden AJATUKSESTA tuli, sai miettimään tuota vasektomiaa.

Nyt tuosta on kulunut tosiaan tuo 1,5 vuotta ja tällä hetkellä ajatus edelleenkin se, että meidän lapsiluku on tässä kahdessa, MUTTA nyt ei kuitenkaan enää ole sellaista oloa, että se mahdollinen raskaus ja uusi vauva olisi maailmanloppu. Elämä on rauhoittunut, lapset kasvaneet isommiksi, oma jaksaminen taas kohdillaan, työasiat kunnossa ainakin joksikin vuoksi jne. eli tällä hetkellä ei kuitenkaan olisi maailmanloppu, vaikka ehkäisy pettäisikin.

Tällä meinasin vaan sitä, että vaikka NYT tuntuu joltain, niin se tunne voi muuttua ajan kuluessa. Kuitenkin on äärimmäisen huonoa tuuria, jos ehkäisy pettää (riippuu toki ehkäisystä.)

 

[PölyEsteri]

Täysin luonnollinen lopputulema ja biologinen väistämättömyys on naisen kiinnostuksen lopahtaminen kastroituun mieheen.

Luuletko sinä, että kun jankutat tuota, se toteutuu? Mitä sinä siitä sitten hyötyisit, se on mulle arvoitus. Oikeestaan toivoisinkin, että olisit jankuttamatta tuota minulle joka keskustelussa, koska en aio jättää miestäni missään vaiheessa, eikä kiinnostukseni häneen tule lakkaamaan.

Sterilisaatio ja kastraatio muuten ovat eri asioita.

 

["vieras"]

Niinhän mä laitoin, että KUNNALLISELLA. Mun mielestä ei oo typerää kysellä, kun usealla mieli muuttuu ja sitten yritetään tehdä purkuja.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="vieras";23976984]Niinhän mä laitoin, että KUNNALLISELLA. Mun mielestä ei oo typerää kysellä, kun usealla mieli muuttuu ja sitten yritetään tehdä purkuja.[/QUOTE]

Purkuja ei tehdä kunnallisella, joten se purku ei ole kunnallisten ongelma oikeastaan.

 

[Arwen Undomiel]

[QUOTE="vieras";23976937]Luultavasti teille ei tehtäis vasektomiaa, ainakaan kunnallisella. Mulla tuttujoilla kolme lasta ja molemmat 30 yli niin eivät lääkärit vielä suostuneet. Perustelivat että saattaa mieli muuttua[/QUOTE]

Käytiin jo kerran lääkärillä ja sanoi että kirjottaa kyllä luvan, mä olen niin tiukka täti että kyllä lääkärikin hiljeni kun lakoi mussuttamaan mahdollisista haluista.

Halu on eri asia kuin fysiologinen tarve. Mä haluan viettää hyvää elämää mun perheen kanssa, enkä kaipaa lisä lapsia ja mieheni on samaa mieltä.

 

[Arwen Undomiel]

[QUOTE="mie";23976957]Meillä nyt 3v ja 5v lapset ja ikää meillä 34v. Vielä vuosi sitten olin 99,9% varma, että vasektomia olisi se meidän juttu. Osin ihan senkin takia, että oikein mikään ehkäisykeino ei toiminut/sopinut mulle (nyt kuparikierukka jo toisen kerran ja nyt näyttäisi toimivan).

Lisäksi tuolloin noin 1-1,5v sitten oli muutamia tilanteita, joissa tosissani pelkäsin olevani raskaana (lopulta johtui kuitenkin hormoniehkäisyistä) ja se paniikki, mikä siitä pelkästä raskauden AJATUKSESTA tuli, sai miettimään tuota vasektomiaa.

Nyt tuosta on kulunut tosiaan tuo 1,5 vuotta ja tällä hetkellä ajatus edelleenkin se, että meidän lapsiluku on tässä kahdessa, MUTTA nyt ei kuitenkaan enää ole sellaista oloa, että se mahdollinen raskaus ja uusi vauva olisi maailmanloppu. Elämä on rauhoittunut, lapset kasvaneet isommiksi, oma jaksaminen taas kohdillaan, työasiat kunnossa ainakin joksikin vuoksi jne. eli tällä hetkellä ei kuitenkaan olisi maailmanloppu, vaikka ehkäisy pettäisikin.

Tällä meinasin vaan sitä, että vaikka NYT tuntuu joltain, niin se tunne voi muuttua ajan kuluessa. Kuitenkin on äärimmäisen huonoa tuuria, jos ehkäisy pettää (riippuu toki ehkäisystä.)[/QUOTE]

Tämä on ihan totta ja tiedostan että varmasti parin vuoden päästä jaksaminen olisikin eri kunnossa mutta kun en halua lisää lapsia. Kun oikein järjellä ajattelen niin en halua, enkä halua haluta ikinä enää, siinä ei olisi mitään järkeä.

Olen niin lapsirakas että kyllä vauvat kutkuttaa vatsanpohjaa jo nytkin mutta kyllä mä osaan väistää sen tunteen ja nauttia muiden vauvoista senkin edestä.

 

[endie2]

ja toisaalta.kai se tärkein päätös on lopulta miehen käsissä.hänhän sinne toimenpiteeseen on menossa .

 

[PölyEsteri]

Mä olen ajatellut, että jos vauvakuume yllättää, niin saahan mun veli just kohta jälkeläisiä ja sitten omat lapsetkin kasvaa ja niidenkin lapsia pitää hoitaa. Me ei kumpikaan enää haluta lapsia, ei, vaikka toinen lapsista kuolisi, eikä, vaikka toinen meistä kuolisi. Eikä, vaikka ero tulisi. Ei Sitten milläään ilveellä. Olen erittäin kielteinen, mitä aborttiin tulee, joten sellaista en voisi tehdä ikinä. Seksi on kaikenaikaa tiedostettu riski, että vauva sattaa tulla. Joillain pettää hormonikierukkakin.

 

[PölyEsteri]

ja toisaalta.kai se tärkein päätös on lopulta miehen käsissä.hänhän sinne toimenpiteeseen on menossa .

Miehen pitäisi itse olla siihen erittäin halukas.

 

[Arwen Undomiel]

Miehen pitäisi itse olla siihen erittäin halukas.

Mies on erittäin halukas, mutta hänen mielestään se on ehdottomasti meidän yhteinen päätös loppuun asti.

Ja mulla on samat fiilikset kuin sulla PölyEsteri ihan täysin.

 

[yes]

Jos mies on varma, ettei hän missään tilanteessa halua enää lapsia, ja jos sinäkin olet varma, ettet haluaa enää lapsia, niin vasektomia on ok.

Meillä miehelle tehtiin vasektomia 29-vuotiaana julkisella puolella. Kolme lasta on. Meille tämä on olut hyvä ratkaisu, eikä olla kaduttu. Ollaan jo yli 40-v.

 

[PölyEsteri]

Mies on erittäin halukas, mutta hänen mielestään se on ehdottomasti meidän yhteinen päätös loppuun asti.

Ja mulla on samat fiilikset kuin sulla PölyEsteri ihan täysin.

Kyllä mä uskon, että tulevaisuutta varten voi tehdä päätöksiä, jotka olis lopullisia. Mä voisin itsekin mennä sterilisaatioon, ellen olisi kuullut, että naiselle voi tulla jotain vuotohäiriöitä siitä.

Ja jännä juttu, mun mies myös sanoi, että haluaa, että mä olen varma asiasta, ennenkuin menee mihinkään leikkaukseen. Mä olin ajatellut päinvastoiun, etten vaan painosta häntä.

 

[Koivunkäpy]

Minkälainen kokemus teillä on ollut siitä vasektomiasta? Onko tullut jotain komplikaatiota?

Hyvä kokemus, kassit oli viikon verran erittäin arat ja alamaha (siellä sijaitsee jotku kiinnikkeet mitä oli venytetty) oli vähän kipee parisen viikkoa. ei komplikaatioita.

 

[^vierailija^]

Me ei kumpikaan enää haluta lapsia, ei, vaikka toinen lapsista kuolisi, eikä, vaikka toinen meistä kuolisi. Eikä, vaikka ero tulisi. Ei Sitten milläään ilveellä.

Jossittelua:
Jos nuoreen perheeseeni kuuluisi minä, mies ja vaikka 2 lasta (ihanneperhe, eiks niin?). Noh, mies on työmatkalla (tai baarissa) ja talo syttyy tuleen ja myö muut kuollaan. Mies suree varmasti aikansa, mutta eikö hän tosiaankaan haluaisi kokeilla uudelleen perheen perustamista? Jos itse pääsisin taivaasta käsin päättämään, niin totta h**vetis sen pitäis yrittää uudelleen! En kai haluais että oma mies ois joku nahjus joka ei ees perillisiä saa?

Muttamutta, tällasta nyt tapahtuu vaa elokuvissa
Ja aika OT:ta tää kaikki, mutta itseäni vain ärsyttää toi "minä en kyllä ikinä...!"-ajattelu

 

[yes]

Muttamutta, tällasta nyt tapahtuu vaa elokuvissa
Ja aika OT:ta tää kaikki, mutta itseäni vain ärsyttää toi "minä en kyllä ikinä...!"-ajattelu

Minun mieheni oli 100 % varma, ettei missään tapauksessa halua lapsia.
Ja tarvitseeko lasten olla biologisesti omia? Jos löytää mukavan yh-äidin, niin siinä saa lapset mukana vaivattomasti.

 

[Arwen Undomiel]

Jossittelua:
Jos nuoreen perheeseeni kuuluisi minä, mies ja vaikka 2 lasta (ihanneperhe, eiks niin?). Noh, mies on työmatkalla (tai baarissa) ja talo syttyy tuleen ja myö muut kuollaan. Mies suree varmasti aikansa, mutta eikö hän tosiaankaan haluaisi kokeilla uudelleen perheen perustamista? Jos itse pääsisin taivaasta käsin päättämään, niin totta h**vetis sen pitäis yrittää uudelleen! En kai haluais että oma mies ois joku nahjus joka ei ees perillisiä saa?

Muttamutta, tällasta nyt tapahtuu vaa elokuvissa
Ja aika OT:ta tää kaikki, mutta itseäni vain ärsyttää toi "minä en kyllä ikinä...!"-ajattelu

Mun mieheni ei varmaan ede olisi hankkinut lapsia ellen minä olisi niin kovasti halunnut. Hän on sanonut että jos me erotaan niin hän ei suostu hankkimaan lapsia enää kenenkään kanssa.

Kaikista vänkäyksistä huolimatta mielipiteeni vahvistuu koko aika siihen suuntaan että tämä olis just meidän juttu. Kaikenlisäksi olen aina haaveillut apua tarvitsevien lasten auttamisesta joten sijoituslapsi vois olla just meidän juttu sitten kun tytöt on vähän isompia.

 

["memmu"]

Onneksi suomessa ei ihan kaikkea tyhmää saa tehdä mitä ihminen keksii. Mulla kaveri 22 vuotiaana oli ihan sata varma ettei ikimaailmassa halua lapsia ei, ei, ei ja ei... sitä sitten kuunneltiin useempi vuosi ja naimisiinkin meni tuossa 25v tienoilla ja oli edelleen samaa mieltä. Ei lapsia... n. 5 vuotta sitten se muuttui "JOS joskus lapsia niin ehdottomasti vaan yksi, IHAN AIVAN SALETTI EHOTTOMASTI VAAN YKSI"... noh, vuosi sitten se oli... "kyllä me on aateltu nyt lapsi hankkia" ja nyt on 33v yhden lapsen äiti...synnytyksestä kuukaus ja nyt puhutaan "kun se kakkonen tulee"... eli niin se mieli muuttuu... noilla ikälukemilla ja vähänkin epävarmana EI vasektomiaa! Nää on sitten just näitä... "miten pääsee purkuun" "onnistuuko purku" "sittenkin vielä yksi".... muitakin ehkäisykeinoja on...ja jos se kierukka pettää niin OIKEESTIKKO se sun miehes sitten sieltä parvekkeelta hyppää, TUSKIN!

 

["eee"]

Ihmettelen ap vain sitä, miksi olet niin kovin ehdoton abortin suhteen, jos kerta et lapsia lisää halua, ennestäänkin on jo hankalat lapset ja kolmas lapsi ajaisi sinut ja miehesi eroon?

 

[kmkm]

Onko järjetöntä miehen mennä vasektomiaan tässä vaiheessa?

Meillä on kaksi pient lasta 1,5v ja pian 3v ja tuntuu siltä että lapsiluku on täynnä mutta totuushan on että meillä on helposti vielä 10v aikaa hankkia iltatähti.

Sitten kuitenkin tulee eteen kysymys että kumpi pahempi epätoivottu raskaus ja suunnitelmat aivan pyllylleen vaiko ei enää sitä mahdollisesti toivottua iltatähteä?

Mies on ehdottomasti sitä mieltä että lapsiluku on tässä mutta pelkää että mitä jos minä pyörränkin päätökseni ja vaikka vaihdan toiseen mieheen siksi että haluan vielä lapsen!

Mulla on nyt kierukka ja olen siihen muuten tyytyväinen mutta pelkään että se pettää ja tulen raskaaksi, aborttiin en suostu ja mies sanoi että jos tulisin nyt raskaaksi niin hyppäisi parvekkeelta

No meillä oli 2 lasta kans lapsiluku täysi. Sitten tulinkin raskaaksi ehkäisystä huolimatta ja suunnitelmat meni ihan pyllylleen, olin just saanu uuden työpaikan ja sitä rataa. Nyt meillä on sitte 3 lasta ja mies kävi vasektomiassa nyt keväällä. Mutta mitä siihen kolmanteen lapseen, vaikka munkin mies oli kokolailla samalla asenteella kuin sunkin niin silti kun se kuuli raskaudesta niin oli ihan onnessaan (???!!!) ja nuorimmainen on koko perheen silmäterä. Meillä tosin on enemmän ikää kuin teillä, mä olin kuopuksen syntyessä 35v ja mies 40v.

 

["Ellamaaria"]

Mä olen 25, mies 26 ja aivan samat ajatukset. Luultavasti muutaman vuoden päästä mies meneekin toimenpiteeseen, nyt uskon, ettei sitä kuitenkaan saa. Siihen asti laitan vaikka viistoista kierukkaa, kondomit ja ties mitkä, vaikka pidättäydyn Meidän lapsiluku on 2. Ja mies sanoi, et koska vauva-aika on niin rankkaa, hän ei halua sitä tulevaisuudessa mun eikä kenenkään muunkaan kanssa. Enkä minäkään. Kiitos, kun lapset kasvaa, niin sit me nautitaan.

Olinpas suora.

Ainiin, ja kaverit on luvanneet, et jos joskus puhun vauvakuumeesta, vetäisevät nuijalla päähän ja pistävät jätesäkkiin. Ihania ystäviä