V
"Vieras"
Vieras
Ymmärrän ahdistuksesi - eiköhän tuossa tilanteessa itsekin olisi aika ahdistunut ja kauniisti sanottuna tympääntynyt. Ei se vainaja tosiaan siellä valvojaisissa ole, vaan laitettuna arkkuun hautajaisia varten siellä, missä nyt yleensäkin ruumiiden hautajaisia odoteltaessa kuuluu olla.
Neljävuotias tai vuoden vanha ei tosiaan pysty sillä tavalla antamaan mitään konkreettista tukea, se on ihan totta. Moni vain haluaa, että lapsiakin on mukana - nukkuivatpa he sitten, tai valvoivat. (Ja kun noin pieniä ovat, niin totta kai tuon ikäiset nukkuu.)
Mutta tehän olette lasten vanhemmat ja te päätätte, miten toimitaan. Ei siinä sen kummempaa. Jos joku nyt vielä teille soittaa asian tiimoilta, niin olkaa vaikka vastaamatta puhelimeen, jos se on mitenkään mahdollista. Tällöin vältytte saamasta mielipahaa siitä, että joku syyttää teitä itsekkyydestä - sillä ette te itsekkäitä ole. Se on vain se ajattelu kuolemantapausten yhteydessä muutenkin sekavaa, ja romanin kuollessa ruukaa niitä paikallaolijoita olla sekä tuttuja että tuntemattomia, "sukulaispuolia" sun kaikenlaisia muitakin, eli se yhteisöllisyys ja suvun (vaikkei tässä tapauksessa sukulaisuudesta kyse olekaan) merkitys on varsinkin näissä tilanteissa erityisen korostunutta.
On kuitenkin kaikenkaikkiaan ikävää, ettei vanhempien sanaa uskota. Lapsethan on kuitenkin nimenomaan TEIDÄN lapsia - ei anopin, eikä anopin miehen sukulaisten. Päätökset teette te - ja anopin pitäisi niitä kunnioittaa. Samoin muiden.
Minusta on luonnollista, että lapset jossain vaiheessa ovat mukana hautajaisissa - siinähän he näkee, että kuoleminenkin kuuluu elämään... Muistan yhden tuttavan, joka oli ensimmäisen kerran hautajaisissa mukana vasta rippikouluiässä, ja hänelle hautajaiset itsessään jo olivat ihan uusi ja tavallaan järkyttäväkin kokemus. Mutta, teidän lapset on niin pieniä, että hautajaisia tai kuolemista ei varmasti muutenkaan ymmärretä vielä samalla tavalla, kuin sitten isompana ja aikuisempana...
