P
plaah
Vieras
Olemme olleet yhdessä nyt kaksi ja puoli vuotta, asuneet yhdessä kaksi vuotta.
Nyt rupeaa minun ymmärrys riittämään.
Kerrottakoon, että nykyinen mieheni oli eronnut entisestä vaimostaan 4kk ennen kuin tapasimme, joten en ole varattua miestä iskenyt. He asuivat erillään (mies asui silloin heidän yhteisesti omistamassa asunnossa, sitä ei oltu vielä saatu myytyä ja hänen vaimonsa asui jo omassa vuokra-asunnossaan).
Kuitenkin kun ex-vaimo kuuli minusta, muuttikin hän yllättäen takaisin siihen myymättömään asuntoon heidän yhteisen lapsen kanssa, varasi parisuhdeterapiaan ajan ja yksinkertaisesti pimahti. Soittelu oli jatkuvaa, noin 100 puhelua vuorokaudessa, varmasti tuhannet ja tuhannet tekstiviestit, jossa haukuttiin minua moraalittomaksi huoraksi, kun kehtasin hänen lapseltaan viedä isän, itsemurha uhkauksia, uhkauksia tehdä myös lapselle jotain, jos mies ei halua palata entisen vaimonsa luokse.
Alkuun mies ei saanut tavata heidän yhteistä lastaan lainkaan, sitten lopulta niin, että mies meni entisen vaimonsa kotiin tapaamaan lasta, varsinkaan minä en saanut olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Nyt tämä asetelma on kuitenkin kääntynyt niin, että lapsi asuu meidän kanssamme reilun puolet kuukaudesta, kesällä oli pariinkin otteeseen yhtä mittaa kolmekin viikkoa meillä ja meidän kanssa mökillä.
Kun entisen vaimo alunperin kuuli minusta, hän soitteli miehen kaverit, ystävät, tuttavat, sukulaiset läpi ja esitti uhria, jolta joku hirveä ämmä on vienyt miehen.
Todellisuudessa ero johtui siitä, että mieheni entinen vaimo oli äärettömän väkivaltainen. Hän puri, raapi, potki, heitteli tavaroilla ja hakkasi. Mies oli muutaman kerran jopa sairaslomalla töistään, koska naama oli niin pahassa kunnossa, kun siihen oli lyöty mm. silitysraudalla.
Olen niin loppu tämän terrorisoinnin kanssa. Entinen vaimo vetää edelleen marttyyriroolia. Kelpaan kyllä hänen lastaan hoitamaan, jopa enemmän kuin hän itse, mutta tekstiviestiterrori jatkuu, edelleen ystävät ja sukulaiset saavat kuulla siitä, miten hirveä olen. Jos olisin niin kauhea, kuin hän antaa kaikkien ymmärtää, niin miten hän voi antaa lapsensa minulle hoitoon??
Tämä on johtanut siihen, ettemme ole miehen ystävien kanssa juuri missään tekemisissä, tai ainakaan heidän puolisoidensa kanssa. Mies tapaa satunnaisesti näitä ns. ystäviään, mutta kertaakaan meitä ei ole yhdessä kutsuttu esimerkiksi vaikka häihin, vaan mieheni on saanut kutsun ainoastaan itselleen, sillä hänen ystäviensä vaimot ovat mieheni entisen vaimon ystäviä. Jotenkin surullista miehenkin puolesta. Onneksi sukulaiset ovat olleet avarakatseisia ja halunneet tutustua minuun ja olemme oikein läheisissä väleissä.
MIetin vaan taas tänä aamuna, kun ensimmäisenä herättyäni luin tekstiviestin mieheni entiseltä vaimolta, että jos olisin tiennyt silloin 2.5v sitten, mihin ryhdyn, niin en kyllä olisi mukaan uskaltanut lähteä. Hohhoijaa!
Nyt rupeaa minun ymmärrys riittämään.
Kerrottakoon, että nykyinen mieheni oli eronnut entisestä vaimostaan 4kk ennen kuin tapasimme, joten en ole varattua miestä iskenyt. He asuivat erillään (mies asui silloin heidän yhteisesti omistamassa asunnossa, sitä ei oltu vielä saatu myytyä ja hänen vaimonsa asui jo omassa vuokra-asunnossaan).
Kuitenkin kun ex-vaimo kuuli minusta, muuttikin hän yllättäen takaisin siihen myymättömään asuntoon heidän yhteisen lapsen kanssa, varasi parisuhdeterapiaan ajan ja yksinkertaisesti pimahti. Soittelu oli jatkuvaa, noin 100 puhelua vuorokaudessa, varmasti tuhannet ja tuhannet tekstiviestit, jossa haukuttiin minua moraalittomaksi huoraksi, kun kehtasin hänen lapseltaan viedä isän, itsemurha uhkauksia, uhkauksia tehdä myös lapselle jotain, jos mies ei halua palata entisen vaimonsa luokse.
Alkuun mies ei saanut tavata heidän yhteistä lastaan lainkaan, sitten lopulta niin, että mies meni entisen vaimonsa kotiin tapaamaan lasta, varsinkaan minä en saanut olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Nyt tämä asetelma on kuitenkin kääntynyt niin, että lapsi asuu meidän kanssamme reilun puolet kuukaudesta, kesällä oli pariinkin otteeseen yhtä mittaa kolmekin viikkoa meillä ja meidän kanssa mökillä.
Kun entisen vaimo alunperin kuuli minusta, hän soitteli miehen kaverit, ystävät, tuttavat, sukulaiset läpi ja esitti uhria, jolta joku hirveä ämmä on vienyt miehen.
Todellisuudessa ero johtui siitä, että mieheni entinen vaimo oli äärettömän väkivaltainen. Hän puri, raapi, potki, heitteli tavaroilla ja hakkasi. Mies oli muutaman kerran jopa sairaslomalla töistään, koska naama oli niin pahassa kunnossa, kun siihen oli lyöty mm. silitysraudalla.
Olen niin loppu tämän terrorisoinnin kanssa. Entinen vaimo vetää edelleen marttyyriroolia. Kelpaan kyllä hänen lastaan hoitamaan, jopa enemmän kuin hän itse, mutta tekstiviestiterrori jatkuu, edelleen ystävät ja sukulaiset saavat kuulla siitä, miten hirveä olen. Jos olisin niin kauhea, kuin hän antaa kaikkien ymmärtää, niin miten hän voi antaa lapsensa minulle hoitoon??
Tämä on johtanut siihen, ettemme ole miehen ystävien kanssa juuri missään tekemisissä, tai ainakaan heidän puolisoidensa kanssa. Mies tapaa satunnaisesti näitä ns. ystäviään, mutta kertaakaan meitä ei ole yhdessä kutsuttu esimerkiksi vaikka häihin, vaan mieheni on saanut kutsun ainoastaan itselleen, sillä hänen ystäviensä vaimot ovat mieheni entisen vaimon ystäviä. Jotenkin surullista miehenkin puolesta. Onneksi sukulaiset ovat olleet avarakatseisia ja halunneet tutustua minuun ja olemme oikein läheisissä väleissä.
MIetin vaan taas tänä aamuna, kun ensimmäisenä herättyäni luin tekstiviestin mieheni entiseltä vaimolta, että jos olisin tiennyt silloin 2.5v sitten, mihin ryhdyn, niin en kyllä olisi mukaan uskaltanut lähteä. Hohhoijaa!
