Miehen entiset naisseikkailut mietityttää..

[ahdistunut]

Mulla on todettu vaikea masennus, myös paniikkihäiriö ja siitä seuraa kova ahdistuminen. Käyn terapiassa purkamassa mieltäni säännöllisesti.

Tänään on taas tälläinen kurja päivä, kun mietin ja vatvon mielessäni mieheni menneisyyttä ja varmaan suurentelenkin asioita paljon omassa päässäni todellisuutta pahemmiksi.. En vain yksinkertaisesti voi sille mitään että vertailen itseäni miehen entisiin naisystäviin yms ja koen todella suurta huonommuuden tunnetta. Koen olevani paljon huonompi kuin ne muut naiset.

Itselläni on ollut todella räiskyvä menneisyys miesrintamalla; seksisuhde, yhden illan juttuja, seurustelua.. Minua on miltei kaikissa seurustelusuhteissa petetty juuri näiden pahamaineisten exien kanssa, joten varmaan se vaikuttaa tämän päivän tilanteeseeni ja mietiskelyihini. Minua on myös pahoinpidelty pahasti yhdessä suuhteessa, jossa siitä ja pettämisestä huolimatta olin yli vuoden. Hyväksyin pettämisen ja pahoinpitelyn, ja koin että minulle saa tehdä niin, olen sen arvoinen.

Nykyinen mies ei minua pahoinpitele fyysisesti, henkisesti ehkä lievästi, miten sen nyt sitten ottaa.. Mieheni sanoi joskus aikoinaan tykänneensä vanhemmista naisista ja hänellä on ollut tiettävästi seurustelua ja sekoilua itseään 10-vuotta vanhempienkin naisten kanssa. Tämä ajatus hieman ahdistaa, koska itse olen miestäni nuorempi ja hän on sanonut ettei oikein seurustelumme alkutaipaleella ollut varma minusta ikäni vuoksi... Silti hän seurusteli minua ennen ikäiseni naisen kanssa, josta tuleekin ajatus että mitä niin hyvää tässä edellisessä on ollut että mies on hänen kanssaan viitsinyt olla, mutta minun kohdallani on täytynyt vähän tuumailla. Typerää, tiedän, mutta en voi sille mitään. Asiaa pahentaa että näen aika (liian) usein näitä entisiä naisystäviä mennessäni kotipaikkakunnalleni..
Mies ei meinaa enää jaksaa minua ja ahdistumistani, sekä hänen on vaikea suhtautua masennukseeni "oikealla tavalla". Hän ei ymmärrä miksi en pysty vain sulkemaan ajatuksiani ja olla ajattelematta näitä juttuja. Mä en vain pysty hallitsemaan ajatuksiani. Mies myös saattaa suuttua kipakasti minulle.

Olisi kiva tietää onko kenelläkään muulla tälläistä??? Jos on, niin miten ihmeessä teidän miehet jaksaa?
En tahtois erota, mutta mies alkaa olla jo hermoromahduksen partaalla ja varmaan minäkin jossain sisimmissäni(????)..

 

["höh"]

No, ei kai se sitten auta kuin erota jos et pysty päästämään menneistä irti.
En kyllä ymmärrä miks pitäis vatvoo vanhoja asioita...
Sanontakin on, että sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee.

 

[Suzyanne]

[QUOTE="höh";25213781]No, ei kai se sitten auta kuin erota jos et pysty päästämään menneistä irti.
En kyllä ymmärrä miks pitäis vatvoo vanhoja asioita...
Sanontakin on, että sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee.[/QUOTE]
Sinä et selvästikään ole ollut koskaan masentunut. Ei masennus ole sitä että "vatvotaan vanhoja asioita". Masennukseen kuuluu itsetunnon lasku, ja itsensä vertailu muihin on ihan normaalia tuolloin. Noille masentuneille ajatuksille ei itse mahda mitään, koska ne johtuvat serotoniini-aineenvaihdunnan häiriöistä.

En ole psykiatri tai psykologi, paitsi keittiösellainen, vähän. Mutta jos ei sinulla ap jo ole lääkitystä, ehdottaisin sinulle ahdistusta poistavaa, serotoniinin takaisinoton estävää masennuslääkitystä. (SSRI)

Selektiivinen serotoniinin takaisinoton estäjä – Wikipedia

Itselleni oli noista aikanaan hyötyä, kun oli ahdistusta ja masennusta, ja suurimmalle osalle ne auttavat. Ainakaan minä en tarvinnut edes kovin pitkää kuuria mutta se toki on yksilöllistä.

Tuon lisäksi, puhu, puhu, puhu. Ja lisäksi kirjoita. Kun minä olin vuosia sitten, vaikeassa parisuhteessani masentunut, oli sellainen nettifoorumi kuin Tukiasema. Ei taida enää olla toiminnassa. Se oli masentuneille ja ahdistuneille tarkoitettu, siellä sai pitää mm. blogia ajatuksistaan, sekä antaa ja saada vertaistukea. Itse kirjoittelin siellä todella paljon. Vertaistuki on mielestäni masennuksen hoidossa yhtä tärkeää kuin lääkitys sekä terapia.

Mielestäni lääkityksen käyttöä masennuksen hoidossa ei tulisi hävetä, tai välttää liikaa. Masennuksen aiheuttamat ajatukset kun johtuvat itsestä riippumattomista syistä. Masennus ruokkii itse itseään, enkä tiedä edes että tietääkö kukaan tutkijakaan että kumpi tulee ensin, serotoniini-aineenvaihdunnan häiriö vai ns. automaattiset, masennusta lisäävät, yleensä omaan alemmuudentuntoon liittyvät ajatukset.

Jos tuntuu siltä että tarvitset kuuntelevan korvan, (tai lukevan silmän) niin laita yv:tä. Olen toiminut aikanaan Mieli Maasta Ry. nimisessä yhdistyksessä toisena vetäjänä, kyse oli vertaistuesta. Sitä annan mielelläni masentuneille.