Miehen hämmentävä kommentti...

[hämmentynyt...]

Palstalla on nyt samantyyppisiä juttuja ollut enemmänkin, mutta aloitanpa kuitenkin uuden ketjun. Josko saisin palautetta siitä, miten tähän tulisi suhtautua?

Eli olemme aviopari, jolla on kolme lasta. Vauvaa odotamme syntyväksi tammikuulla. Minä olen kotona, ja mies töissä.

Mies tekee usein melkoisen pitkiä työpäiviä, ja olen ollut huolissani meidän molempien jaksamisesta. Minua on huolettanut myös se, osaako mies höllätä töidensä kanssa yhtään sitten, kun vauva tulee. Tiedän kyllä pärjääväni sinänsä, vaikka sama tahti jatkuisi, mutta tietenkään en sitä toivo, koska totta kai välillä huomaan itsessänikin väsymyksen merkkejä (silloin kun miehen työpäivät on pisimmillään ja sama putki jatkuu pidempään.)

Mies on ollut reilun vuoden verran yrittäjä, mutta välttämättä yritys ei moisia työpäiviä vaatisi. Mies on kuitenkin tekevä luonteeltaan, aina ollut todella ahkera ja ehkä hitusen työhullukin. No, mitäpä minä siitä toisaalta valittamaan että toinen haluaa tehdä, hyvähän se on sinänsä

Otin kuitenkin tänään puheeksi nuo huolenaiheeni sekä hänen että minun jaksamisesta, ja toisaalta siitä että lapsetkaan ei ajoittain näe isäänsä juuri lainkaan. Kerroin myös huolistani uuden vauvan tuloon liittyen.

Ei mies siihen oikein sanonut mitään, alkoi vain kertoa ystävästään ja tämän vaimosta. Kyseinen mies menee kuulemma töihin kuudeksi, ja tekee sitten kymmenen tuntia töitä. Tämän jälkeen hän menee kotiinsa, syö ja lähtee yrityksensä (joka on siis eri kuin tuo hänen työpaikkansa) pariin. Siellä hän kuulemma urakoi klo. 23:00 saakka, kunnes lähtee kotiinsa nukkumaan. (No, minäkin tunnen tuon ko. miehen ja tiedän kyllä, että päivät on ihan huimia hänellä.) Mies sitten alkoi korostaa, että tämän "Simon" vaimo ei tuumaa mitään - joten ehkä minunkaan ei pitäisi.

Olin hieman tyrmistynyt. En osaa sanoa, mitä Simon vaimo mielessään ajattelee - voihan se totta kai ollakin, että hänelle tuo kaikki on ihan ok, mutta ehkä minä sitten olen vain erilainen luonteeltani vai lienenkö liian vaativa; minulle se, että oma mieheni tekee päivässä n. 16h töitä, ja tekee sen kuutena päivänä viikosta, on ajoittain hankalaa. En tiedä, kauanko tuo Simo on noita kammottavan pitkiä päiviään tehnyt, ehkä kaikkeen turtuu lopulta...?

Mutta lähinnä haen nyt sitä, että enkö siis saisi pyytää miestä tekemään ajoittain lyhyempää päivää (kun on kerran itse sanonut, ettei yrityksen taloudellinen tilanne sitä vaadi)? Ja pitäisikö minun nyt sitten muuttua samanlaiseksi kuin tuo Simon vaimo? Olenko liian hankala, jos näen ongelmana sen, että perheemme ei juurikaan kokonaisella pääluvullaan ole paikalla, ja se puuttuva osapuoli on aina perheen isä?

 

[Puuhippa]

Ei sopis mulle tuollainen perhe-elämä, mutta joillekkin se sopii. On niitä jotka tykkäävät, että on mies vaikka oikeasti mies ei ole koskaan kotona ja nainen on kotirouvana ja lapset ovat sitten äidin seurana.

 

["Vvvv"]

Kysy mieheltäsi, kumpi on tärkeämpää; työ vai nähdä omien lasten kasvua ja kehitystä ja viettää aikaa heidän kanssaan.

 

[ap.]

Ei sopis mulle tuollainen perhe-elämä, mutta joillekkin se sopii. On niitä jotka tykkäävät, että on mies vaikka oikeasti mies ei ole koskaan kotona ja nainen on kotirouvana ja lapset ovat sitten äidin seurana.

Kiitos viestistä.

Mukava kuulla, etten ole mitenkään kummallinen. Miehen kommentista tuli vähän sellainen olo, että tunnen/ajattelen jotenkin väärin... vaikka toki hänelle ihan nätisti asiani esitin, mitäs noista riitelemään tai nalkuttamaan.

Musta tosiaan tuntuu ajoittain siltä, kuin olisin yksinhuoltaja. Joka paikkaan saa mennä yksin lasten kanssa, asiat hoitaa yksinään, jne. Totta kai mies joskus osallistuu johonkin, mutta se on aika harvoin se. Lapsiakin tuntuu isänsä poissaolo harmittavan, kovasti kyselevät isänsä perään että miksi se isi nyt taas lähti töihin. Tietenkin koetan vastata miehen kannalta edullisesti, mutta piilossa kiristelen hampaitani.

En kyllä oikein tiedä, mikä tähän auttaisi. Enhän mä voi pakottaa miestä muuttamaan itseään, mutta mielestäni hän voisi miettiä näitä asioita minun/meidän perheen/meidän parisuhteenkin kannalta. Minä kaipaan miestäni jakamaan kanssani elämää, lapset isäänsä...

En sitten tiedä, voisinko jotenkin muuttaa omia asenteitani - ehkä, mutta toisaalta mieskin voisi tulla asiassa jotenkin vastaan.

 

[Puuhippa]

No omaa asenetta voit muuttaa, mutta lapsen et :|

 

[ap.]

[QUOTE="Vvvv";30066464]Kysy mieheltäsi, kumpi on tärkeämpää; työ vai nähdä omien lasten kasvua ja kehitystä ja viettää aikaa heidän kanssaan.[/QUOTE]

Mies on sanonut, että perhe on hänelle kaikista tärkein. Tämänpäiväisessä keskustelussamme kuitenkin kertoi, että viettää mielestään ihan riittävästi aikaa mm. lasten kanssa. Tietenkin on hyvä, että viettää edes sen vähän mitä nyt viettää, mutta itse en ole varma tuosta riittävyydestä. Hienovaraisesti sanoin, että voishan sitä yhdessäoloa (hänellä ja lapsilla, tai ylipäätään koko perheellä) olla ehkä enemmänkin.

Enkö sitten osaa sanoa asiaani miehelle riittävän selvästi, kun ei tuo tunnu tajuavan, mitä ajan takaa. Oikeasti pelkään myös meidän tulevaisuuden puolesta; ainakaan nyt en osaa kuvitella eläväni tällä tavalla vuosikausia, vuosikymmeniä...

 

[ap.]

No omaa asenetta voit muuttaa, mutta lapsen et :|

Sepä se.. :/

Kirpaisee, kun lapset pettyneenä kysyy, että miksei isi tullut mukaan? Ihan siis näissä arkisissa asioissa; kauppareissu, ulkoilua, pelaamista, jne.

 

["Vilma"]

No ei se yrittäminen aina edes tarkoita, että ihmisen pitää niska limassa painaa duunia lähestulkoon kellon ympäri ja ilman lomia. Mikä järki? Meillä mies on yrittäjä ja on sitten ilmeisesti osannut hinnoitella työnsä niin, että hänelle riittää lyhyemmätkin päivät. Ei tuo taida tehdä edes 8h päivässä ja ei todellakaan viikonloppuisin tee muuta kuin viettää aikaa perheen parissa. Mulle ei oikein ole valjennut, että mitä järkeä siinä yrittämisessä on, jos siihen työhön pitää uhrata kaikki aikansa kun vähemmällä ei muka leipäänsä tienaa...

 

["milla"]

Olisin tokaissut että jos Simo hakkaa vaimoaan niin pitäisikö minunkin hyväksyä hakkaava mies koska Simon vaimoa ei hakkaaminen haittaa? Tietenkään ei. Se mikä sopii jollekin toiselle ei välttämättä sovi minulle. Itse en olisi kuvaamaasi suhteeseen edes päätynyt koska ei sovi mulle se että mies ei ole ikinä kotona lasten kanssa vaikka miten olisi töissä. En myöskään itse olisi kotirouvana koska itsekin haluan tehdä töitä, jolloin miehen täytyisi myös välillä hakea ja hoitaa lapsia kun olen poissa.

 

[bbiers]

Raha kelpaa, mutta ei se, että sitä hankitaan. Ärsyttää, että toinen hankkii perheelle kaiken toimeentulon ja toinen vaan valittaa.

 

["Vilma"]

Ja mun mielestä sä voisit ihan rehellisesti sanoa miehellesi mitä ajattelet. Ei sinun tarvitse olla ja ajatella kuin "Simon" vaimo. Tuo tilanne tulee hiertämään teidän perhettä yhä enemmän ja enemmän ja mä näen tuossa lopulta olevan edessä vain loppuunpalamisen ja parisuhteen kariutumisen. Miksi teille tulee vielä lisää lapsia tuohon tilanteeseen? Miksi ette ota laskinta käteen ja tee hiukan laskelmia, että mikä on se riittävä määrä työtä tai voisiko elintasosta hiukan tinkiä jos sillä saisitte enemmän perheen yhteistä aikaa? Vai onko lopuupeleissä kuitenkin niin, että mies ei jaksa arkea perheen parissa kuin pieniä määriä kerrallaan, ja pakenee sinne töihin...?

 

[hopps]

Molempien työssä käymisessä on myös se hyvä puoli, että kummankin on otettava vastuuta kodista ja lapsista. Huomasin itsekin, että mies passivoitui, kun olin kolme vuotta kotona. Sun miehes tekee pitkää päivää, koska se on mahdollista. Ei ehkä ajattele sitä miten äkkiä lapset kasvaa.

 

[dddd]

Ihan yksi lysti mitä jonkun muun vaimo sanoo tai jättää sanomatta. Kyseessä on nyt teidän perhe, eikä sitä pidä verrata muihin. Miehen pitää sisäistää nyt, mikä on teidän perheen hyvinvoinnin kannalta tärkeää.

 

[vierasss]

Raha kelpaa, mutta ei se, että sitä hankitaan. Ärsyttää, että toinen hankkii perheelle kaiken toimeentulon ja toinen vaan valittaa.

Miten niin "vaan valittaa"? Ja miten niin rahan hankinta ei kelpaa? Älä vääristele asioita ja ymmärrä tahallasi väärin. Se on ärsyttävää.

En ole ap, mutta luulen, että ap arvostaa miehensä työn tekoa. Rajansa kuitenkin kaikella, varsinkin kun kerran taloudellisesti ei ole pakollista tehdä noin paljon töitä, niin miksi tehdä sitä perheen kustannuksella silloin. Juu, miehellä on yritys, sen eteen on tehtävä töitä, mutta miehellä on myös perhe, myös perheestä tulee pitää huolta, muullakin tavalla kuin taloudellisesti.

Itse en olisi tyytyväinen jos mies ei olisi käytännössä juuri koskaan kotona, läsnä, paikalla arjessa. Sehän on kuin olisi yksinhuoltaja.

Minusta ap:lla on täysi oikeus vaatia perheen isää ja puolisoa viettämään aikaa myös perheen kanssa.

 

[gooook]

Miksi hankkiuduit jälleen raskaaksi? Tai toisin muotoiltuna, miksi halusitte väkisin sen neljännen, kun nytkin on vaikea jaksaa?

Oikeasti luulen että mies ei vain halua olla kotona, jos kotona olisi mukavaa ja kiva olla, niin ei se töissä väkisin aikaa kuluttaisi.

Mies on ilmeisesti jo vuosia ollut vastuussa perheenne rahallisesta elättämisestä? Joten ei voi syyttää ukkoa siitä että nyt on tottunut painamaan paljon hommia.

 

[hhhggh]

Aloittaja loisii miehen rahoilla ja vielä ihmettelee miksi uhri välttelee kotia.....

 

[jokuv]

Mä
voisin todeta miehelle, että mullakin on "kaveri", jonka mies teki
pitkää päivää ja kävi kotona vain nukkumassa. Viimein "kaveri" sai
tarpeekseen ja otti eron miehestään, kun oli ihan sama elää yksin lasten
kanssa kuin niin, että mies kävi vain kotona kääntymässä. Ja voisin
lisätä, että kun kaverikin on tyytyväinen ratkaisuunsa,se voisi sopia
omaan elämäänkin - jos kerta kavereiden elämää lähdetään meidän
perhe-elämään vertaamaan.

 

[vierass]

Miksi se neljäs lapsi tuottaisi perheelle isän, mitä kolme ensimmäistä eivät ole saaneet aikaan, joku ihmelapsi tulossa vai?

 

["xyz"]

Toisen jääminen aina yksin lasten kanssa on merkittävä syy avioerokriiseihin. Se on selvää, sillä sen mitä mies tekee tai jättää tekemättä lapsille, sen hän tekee tai jättää tekemättä vaimolleen. Toisen yksin jättäminen liiaksi yksin lasten kanssa on parisuhteen petos. Se on lapsille joka tapauksessa aina hylkääminen, sillä lapsi ei voi erotella onko poissaolon syy työ, haluttomussa olla läsnä vai jokin muu. Tunnetasolla se on aina hylkääminen. - Kuulostaa siltä, että elätte miehen ehdoilla. Ehto on se, että hän voi toteuttaa pakonomaista työntekoaan kykenemättä ajattelemaan millaiista tasapainoa elämä todellisuudessa vaatii. Ei ole harvinaista, että työnarkomaani havahtuu liian myöhään eli silloin, kun lapset ovat kasvaneet eikä emotionaalista yhteyttä heihin ole. Sen rakentaminen jäi tekemättä.

Miestäsi et voi muuttaa. Hän kypsyy jos kypsyy tai sitten ei. Voit muuttaa omaa elämääsi. Se tarkoittaa, että toimit omien voimiesi ja lastesi ehdoilla. Ei siis voi olla automaatio, että koti on kunnossa ja ruoka miehelle pöydässä. Jos ei ole niin ei ole, ja voit mainita, ettet ole pystynyt tähän, se oli tällä kertaa liikaa. Voit myös mainita, että aikasi on rajallinen, ja odotat hänen arvioivan ajankäyttönsä perheen tarpeiden mukaan. Jos niin ei tapahdu, et voi venyä kuitenkaan enempään.

Tuo kommentti tarkoittaa, ettei miehesi ole emotionaalisella tasolla ymmärtänyt tarpeitasi eikä kykene vastaamaan niihin. Hän ei siis ole saavuttanut täyttä aikuisen empatiakykyä. Oma jostakin kumpuava työnarkomania vaatii ylläpitoa. Mikä on sen syy, voi vain arvailla. Yleensä se nousee omasta lapsuushistoriasta, ja sen työstäminen voi olla mahdotonta, koska silloin joutuu kokemaan ahdistusta ja muita vaikeita tunteita. Keinoksi jää vanhan ylläpitäminen. Siitä luopuminen horjuttaisi turvallisuudentunnetta, jota kova työnteko pönkittää.

Jos omia tarpeitaan ei kuuntele, sitä jaksaa aikansa, mutta keski-iässä voi malja alkaa mennä jo yli. Elämän ruuhkavuodet on eletty ilman omien tarpeiden kuulluksi tulemista ja toisen tukea. Siinä vaiheessa alkaa riitaisuus, katkeruus, pettymys ja vieraantuminen.

Näin ei tarvitse käydä, jos molemmat ajoissa ymmärtävät, että puolisoiden tärkein elämänmittainen tehtävä on keskinäisen suhteen vaaliminen ja toistensa tukeminen ja auttaminen kasvamaan mahdollsimman täysin omaksi itsekseen. Sellaisen suhteen varassa myös lapset ovat henkisesti "turvassa".

 

[höynäyttäjä]

Miten saisin yhteyden Simon vaimoon?

 

[vieras-]

[QUOTE="Vvvv";30066464]Kysy mieheltäsi, kumpi on tärkeämpää; työ vai nähdä omien lasten kasvua ja kehitystä ja viettää aikaa heidän kanssaan.[/QUOTE]

Pelkällä lasten kasvun, kehityksen seuraamisella ja ajanvietolla ei makseta asumista, ruokaa eikä muitakaan laskuja. Karu tosiasia joka täytyy vain hyväksyä.

 

["Kerttu"]

Varmasti ei ole yksiselitteisiä vastauksia. On hyvä, että mies pitää työstään, työ vetää puoleensa sellaisella imulla, että siitä on ehkä vaikea irrottautua. Ja ehkä hän kuvittelee, että työnjako on nyt selkeällä tolalla: nainen on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia. Mutta luonnollisestikin sekä sekä lapset että lasten äiti kaipaavat yhteistä aikaa. Minun vaikutelma sinusta ap on, että olet tosi hyvä äiti, joka jaksaa hoitaa asiat tehokkaasti itsekin. Ja että jaksat hienovaraisesti ottaa asian esille on hienoa.
Tietystikin mies oli mielestäni tahditon, kun vetosi "Simon vaimoon", joka ei miestään kaipaa. Oma mieheni, joka on kuitenkin rakas ja kunnollinen, saattaisi tölväistä jotain aivan samoin. Itse olisin huutanut kurkku suorana tästä ja uhannut avioerolla, mutta ihailen jaksavuuttasi tässä asiassa.

 

[viera.s]

Tekevää ihmistä saattaa turhauttaa sellainen päämäärätön hengailu tai mukana roikkuminen, vaikka näkee ja tietää että hänen läsnäolonsa ei ole oikeastaan tarpeen ja toisaalta hänellä olisi yrityksessään sellaisia töitä, joita kukaan muu ei voi tehdä (ainakaan ilman lisäkuluja). Sinä olet oppinut pärjäämään hyvin lasten kanssa, mikä on toisaalta hienoa, mutta toisaalta mies saattaa kokea olonsa tarpeettomaksi noissa tilanteissa.

Siispä sellainen kyllä minä pärjään, mutta olishan se kiva että viettäisit enemmän aikaa perheen kanssa -tyylinen esittämistapa ei välttämätttä ole ollenkaan hyvä tyyli. Kerro ennemmin, milloin ja miten miestä tarvitaan perheessä. Perheen yhteisen ajan turvaamiseksi konkreettiset ehdotukset voisivat olla parempia kuin ylimalkainen valitus. Siis sano miehelle, että voisitko tehdä lyhyempiä päiviä ensi viikolla, vaan ehdota, että voisitteko tiistaina lähteä perheen kanssa retkelle miehen työpäivän jälkeen, torstaina haluaisit kyläillä (yksin tai vauvan kanssa) kaverisi luona, voisiko siis mies hoitaa silloin (isommat) lapset, perjantaina pitäisi mennä kauppaan etkä pysty neljän lapsen kanssa sitä tekemään, pääseehän mies mukaan jne. En tarkoita, että kaikki nämä kerralla esitettäisiin, vaan aina kun sinulle tulee mieleen asioita, joissa miestä oikeasti tarvitaan, pyydät reippaasti että hän tekee silloin lyhyemmän päivän.

Muistathan myös olla kiinnostunut miehen asioista, eli siis siistä yrityksestä. Miehelle on varmasti tärkeää, että sinä olet siitä kiinnostunut ja hänen panostaan arvostat.