H
hämmentynyt...
Vieras
Palstalla on nyt samantyyppisiä juttuja ollut enemmänkin, mutta aloitanpa kuitenkin uuden ketjun. Josko saisin palautetta siitä, miten tähän tulisi suhtautua?
Eli olemme aviopari, jolla on kolme lasta. Vauvaa odotamme syntyväksi tammikuulla. Minä olen kotona, ja mies töissä.
Mies tekee usein melkoisen pitkiä työpäiviä, ja olen ollut huolissani meidän molempien jaksamisesta. Minua on huolettanut myös se, osaako mies höllätä töidensä kanssa yhtään sitten, kun vauva tulee. Tiedän kyllä pärjääväni sinänsä, vaikka sama tahti jatkuisi, mutta tietenkään en sitä toivo, koska totta kai välillä huomaan itsessänikin väsymyksen merkkejä (silloin kun miehen työpäivät on pisimmillään ja sama putki jatkuu pidempään.)
Mies on ollut reilun vuoden verran yrittäjä, mutta välttämättä yritys ei moisia työpäiviä vaatisi. Mies on kuitenkin tekevä luonteeltaan, aina ollut todella ahkera ja ehkä hitusen työhullukin. No, mitäpä minä siitä toisaalta valittamaan että toinen haluaa tehdä, hyvähän se on sinänsä
Otin kuitenkin tänään puheeksi nuo huolenaiheeni sekä hänen että minun jaksamisesta, ja toisaalta siitä että lapsetkaan ei ajoittain näe isäänsä juuri lainkaan. Kerroin myös huolistani uuden vauvan tuloon liittyen.
Ei mies siihen oikein sanonut mitään, alkoi vain kertoa ystävästään ja tämän vaimosta. Kyseinen mies menee kuulemma töihin kuudeksi, ja tekee sitten kymmenen tuntia töitä. Tämän jälkeen hän menee kotiinsa, syö ja lähtee yrityksensä (joka on siis eri kuin tuo hänen työpaikkansa) pariin. Siellä hän kuulemma urakoi klo. 23:00 saakka, kunnes lähtee kotiinsa nukkumaan. (No, minäkin tunnen tuon ko. miehen ja tiedän kyllä, että päivät on ihan huimia hänellä.) Mies sitten alkoi korostaa, että tämän "Simon" vaimo ei tuumaa mitään - joten ehkä minunkaan ei pitäisi.
Olin hieman tyrmistynyt. En osaa sanoa, mitä Simon vaimo mielessään ajattelee - voihan se totta kai ollakin, että hänelle tuo kaikki on ihan ok, mutta ehkä minä sitten olen vain erilainen luonteeltani vai lienenkö liian vaativa; minulle se, että oma mieheni tekee päivässä n. 16h töitä, ja tekee sen kuutena päivänä viikosta, on ajoittain hankalaa. En tiedä, kauanko tuo Simo on noita kammottavan pitkiä päiviään tehnyt, ehkä kaikkeen turtuu lopulta...?
Mutta lähinnä haen nyt sitä, että enkö siis saisi pyytää miestä tekemään ajoittain lyhyempää päivää (kun on kerran itse sanonut, ettei yrityksen taloudellinen tilanne sitä vaadi)? Ja pitäisikö minun nyt sitten muuttua samanlaiseksi kuin tuo Simon vaimo? Olenko liian hankala, jos näen ongelmana sen, että perheemme ei juurikaan kokonaisella pääluvullaan ole paikalla, ja se puuttuva osapuoli on aina perheen isä?
Eli olemme aviopari, jolla on kolme lasta. Vauvaa odotamme syntyväksi tammikuulla. Minä olen kotona, ja mies töissä.
Mies tekee usein melkoisen pitkiä työpäiviä, ja olen ollut huolissani meidän molempien jaksamisesta. Minua on huolettanut myös se, osaako mies höllätä töidensä kanssa yhtään sitten, kun vauva tulee. Tiedän kyllä pärjääväni sinänsä, vaikka sama tahti jatkuisi, mutta tietenkään en sitä toivo, koska totta kai välillä huomaan itsessänikin väsymyksen merkkejä (silloin kun miehen työpäivät on pisimmillään ja sama putki jatkuu pidempään.)
Mies on ollut reilun vuoden verran yrittäjä, mutta välttämättä yritys ei moisia työpäiviä vaatisi. Mies on kuitenkin tekevä luonteeltaan, aina ollut todella ahkera ja ehkä hitusen työhullukin. No, mitäpä minä siitä toisaalta valittamaan että toinen haluaa tehdä, hyvähän se on sinänsä
Otin kuitenkin tänään puheeksi nuo huolenaiheeni sekä hänen että minun jaksamisesta, ja toisaalta siitä että lapsetkaan ei ajoittain näe isäänsä juuri lainkaan. Kerroin myös huolistani uuden vauvan tuloon liittyen.
Ei mies siihen oikein sanonut mitään, alkoi vain kertoa ystävästään ja tämän vaimosta. Kyseinen mies menee kuulemma töihin kuudeksi, ja tekee sitten kymmenen tuntia töitä. Tämän jälkeen hän menee kotiinsa, syö ja lähtee yrityksensä (joka on siis eri kuin tuo hänen työpaikkansa) pariin. Siellä hän kuulemma urakoi klo. 23:00 saakka, kunnes lähtee kotiinsa nukkumaan. (No, minäkin tunnen tuon ko. miehen ja tiedän kyllä, että päivät on ihan huimia hänellä.) Mies sitten alkoi korostaa, että tämän "Simon" vaimo ei tuumaa mitään - joten ehkä minunkaan ei pitäisi.
Olin hieman tyrmistynyt. En osaa sanoa, mitä Simon vaimo mielessään ajattelee - voihan se totta kai ollakin, että hänelle tuo kaikki on ihan ok, mutta ehkä minä sitten olen vain erilainen luonteeltani vai lienenkö liian vaativa; minulle se, että oma mieheni tekee päivässä n. 16h töitä, ja tekee sen kuutena päivänä viikosta, on ajoittain hankalaa. En tiedä, kauanko tuo Simo on noita kammottavan pitkiä päiviään tehnyt, ehkä kaikkeen turtuu lopulta...?
Mutta lähinnä haen nyt sitä, että enkö siis saisi pyytää miestä tekemään ajoittain lyhyempää päivää (kun on kerran itse sanonut, ettei yrityksen taloudellinen tilanne sitä vaadi)? Ja pitäisikö minun nyt sitten muuttua samanlaiseksi kuin tuo Simon vaimo? Olenko liian hankala, jos näen ongelmana sen, että perheemme ei juurikaan kokonaisella pääluvullaan ole paikalla, ja se puuttuva osapuoli on aina perheen isä?