miehen harrastus on mennyt ihan överiksi ja perhe kärsii.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eroko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eroko?

Vieras
kahtena iltana viikossa treenit, noin kerran viikossa peli/ottelu ja muina iltoina salilla tai sitten oman jaoksensa palavereissa yms kun oli mennyt ottamaan jonkun puheenjohtajan pestin...

alkuun olin tosi onnellinen miehen harrastuksesta, kannustin ja tsemppasin, kävin katsomassa otteluita ja mua ei haitannut yhtään.

mutta nykyään mies viettää perheen kanssa / kotona n.1 illan viikosta ja musta se on ihan liian vähän!!

tänään lapsi sanoi, että "isin pitäis viettää meidän kanssa enemmän aikaa!" katsoin miestä, joka naurahti ja totes, että "ai äitikö sulle ton lauseen syötti?"

siis voi jumankauta!! ei tollasta sanota lapselle? mä olen todellakin sanonut lasten kuullen ehkä kolmesti, että voisit vähän enemmän olla meidän kanssa, mutta muuten en ole kritisoinut eikä olla asiasta tapeltu.

miehen mielestä mä oon kamala nipo ja mun mielestä mies on itsekäs. se ei ole tehnyt esim.mun kanssa kaksin mitään VUOTEEN vaikka mahdollisuuksia olis ollut. oon ehdottanut lenkkiä, leffaa, ravintolaa, mut ei jaksa ei kerkee.

mies on lisäksi yrittäjä jonka pahin "työnarkomaaniaika" on mennyt ohi, mutta harrastuksen takia tekee sitten viikonloppuna päivisin töitä kun ei enää iltaisin ehdi!

mä harkitsen jo eroa kun mies ei edes halua yrittää nähdä tätä asiaa perheen kannalta.

olenko mä kamala nipo tosiaan?!

tänään kysyin, et mitäs jos mä elvyttäisin mulle rakkaan hevosharrastuksen ja mun pitäis käydä tallilla joka ilta? mihis lapset laitetaan? mies ei sanonut oikeen mitään, mutta sen verran tunnen sitä, että vaikka alottaisin, niin saisin sit myös hoitaa lapsenvahdin, mieshän ei jousta.
 
[QUOTE="vieras";25050384]Sä olet miehesi valinnut ja sen vielä harratukseen höynäyttänyt. Voi voi.

Elvytä hevosharrastuksesi ja antakaa lapset pois?[/QUOTE]

no mutta sinähän sen sanoit, miten mä en ite tota ajatellu? kiitos hei!
 
Meillä ei todellakaan kumpikaan vanhemmista viettäisi tuohon tahtiin iltoja poissa kotoa. Jos tähän maailmaan on lapsia tehnyt, niin silloin niiden kanssa myös vietetään aikaa ja eletään normaalia elämää, eikä heittäydytä perheen ulkojäseneksi, joka tulee ja menee mielensä mukaan. Jos iltamenoja haluaa pitää, sama siivu kuuluu molemmille vanhemmille. Siitä voi sitten miettiä, haluaako todella hoitaa lapsia kolmena iltana viikossa yksinään, jos on pakko kolmesti päästä treeneihin.
 
plääh... minusta äidille kuuluu samat harraste"oikeudet" kuin isällekin.

Meillä itse olen kotona erityishoitovapaalla hoitamassa kolmevuotiasta lasta (+ esikoinen). Ja kyllä tasan saan käydä välillä lenkillä, kaupungilla, uimassa. Ihan oman jaksamiseni vuoksi! Meillä mies tosin viihtyy päinvastoin kotona, joten en osaa kuvitella meitä samanlaiseen tilanteeseen..

Mut kissa pöydälle!!!!!
 
Et ole nipo. Meillä tuollaisesta nousisi iso meteli, koska harrastus ei saa viedä noin paljoa aikaa perheeltä. Mun mies harrastaa myös paljon, mutta sovittelee lenkkinsä meidän aikatauluihin ja esim. juoksee työmatkoja. Ja mulla on myös mahdollisuus käydä jumpalla illalla tai viikonloppuna.
 
Olisiko ihan aika mennä pariterapiaan. Kun on lapsi suhtten ei kannata kaatua tuohon ja lisäksi miehesi tuntuu unohtaneen kokonaan että lapsella kuuluu olla kaksi vanhempaa. Itse ainakin olen tarkka siitä että mies on viisi iltaa kotona viikossa. Ensinnäkin se on tärkeää lapsille että saavat olla isän kanssa ja lisäksi se on tärkeää minulle että en tule höperöksi yksin kotona kolmen lapsen kanssa. Kaksi iltaa viikossa viettä harrastuksen parissa. Välillä harmittelee että ei ehdi enempää, mutta lohdutan sillä että kyllä ne lapsetkin kasvaa ja sitten meillä on molemmilla enemmän aikaa omille jutuille.

Varaat vaan ajan pariterapiaan. Et edes kerro etukäteen. Lyöt ajan hänelle käteen ja sanot että tulee tai ei niin sinä ainakin menet koska olet niin onneton että pian suhde kaatuu ja et halua luovuttaa lastentakia ja että rakastat häntä.

Ollaan mun miehen kanssa aikanaan käyty ja siitä oli paljon apua kun on ulkopuolinen katsomassa tilannetta ja kertomassa miksi toinen tuntee jollakin tavalla ja että hänellä on niihin tunteisiin oikeus.
 
No, mun mielestä asiaa ei ainakaan paranna se, jos alat itse elvytellä jokailtaista poissaoloa vaativaa harrastustasi, mutta tuskinpa tätä aioitkaan. Ihan hyvä yritys herätellä miestä, mutta ilmeisesti ei sitten kuitenkaan auttanut.

Kuulostaa kurjalta, enkä kyllä itse rupeaisi tuollaiseen. Siis katsomaan, että toinen mennä viuhtoo milloin missäkin (vaikkakin tervehenkisissä harrastuksissa) eikä ole koskaan kotona. Kyllä sitä yhteistäkin aikaa tarvitaan, runsaasti, enemmän kuin yksi ilta viikossa. Lapset tarvii isäänsä ja sinä miestäsi. Te tarvitte perheenä sitä yhteistä aikaa, samoin sinä miehen kanssa kahdenkeskeistä aikaa.

Nosta kissa pöydälle, ja juttele asiasta ihan vakavissasi sitten, kun olette kahden.
 
Meillä ei todellakaan kumpikaan vanhemmista viettäisi tuohon tahtiin iltoja poissa kotoa. Jos tähän maailmaan on lapsia tehnyt, niin silloin niiden kanssa myös vietetään aikaa ja eletään normaalia elämää, eikä heittäydytä perheen ulkojäseneksi, joka tulee ja menee mielensä mukaan. Jos iltamenoja haluaa pitää, sama siivu kuuluu molemmille vanhemmille. Siitä voi sitten miettiä, haluaako todella hoitaa lapsia kolmena iltana viikossa yksinään, jos on pakko kolmesti päästä treeneihin.

just näin. valitettavasti se pitäää miettiä ennen lapsia, että onko siihen vastuuseen ja duuniin valmis.
 
Miten pitkiä reenejä sun miehes joukkueella oikein on, jos ei ehdi sen lisäks olla kotona ollenkaan?

Mun mies treenaa välillä päivittäin, mutta kyllä se ehtii silti olla meidän kanssa vaikka kuinka paljon. :) En ikinä voisi pyytää miestäni luopumaan harrastuksestaan saati suuttua siitä, että hän treenaa...
 
Ero on aina ainoa oikea ratkaisu! Heivaa se työssäkäyvä, aktiivinen ja kuntoileva äijäreppana pihalle, potkaise lähtiäisiksi munille, ota ero ja ota tilalle kunnon suomalainen työtön sohvaperuna joka on kotona kaiket päivät ja illat!
 
Ero on aina ainoa oikea ratkaisu! Heivaa se työssäkäyvä, aktiivinen ja kuntoileva äijäreppana pihalle, potkaise lähtiäisiksi munille, ota ero ja ota tilalle kunnon suomalainen työtön sohvaperuna joka on kotona kaiket päivät ja illat!

Tässähän meillä on paras mies kritisoimaan sitä, että naiset näkee asiat aina vaan naisten kannalta. :D

Ite ei kyllä edes yritä olla tasapuolinen (toisin kuin valtaosa naisista).
 
Mun mies treenaa 5 kertaa viikossa...eli perheelle jää 2 päivää. Mä tosin treenaan niinä päivinä ja yleensä meillä on kerran viikossa treenit samana päivänä vielä tuohon päälle.

Enkä mä ajatellut ottaa eroa. Eikä mieskään.

Mies on lasten kanssa lähes koko kotonaoloaikansa ja viikonloppuisin siis monta tuntia. Jos tilanne tässä suhteessa olisi eri, laittaisin miehen kova kovaa vastaan ja vaatisin muutosta.
 
Meillä ollaan tasapuolisesti kotona, molemmat saa harrastaa, mutta eniten harrastetaan koko perheen voimin. Viikonloput vietetään lähes aina koko perheellä. En jaksais, jos miehellä olis perheen ainoa harrastus.
Voisitteko mennä koko perheellä sinne kuntosalille? tai lenkkeilemään. Lapselle juoksurattaat tai pyörä alle.
 
Ero on aina ainoa oikea ratkaisu! Heivaa se työssäkäyvä, aktiivinen ja kuntoileva äijäreppana pihalle, potkaise lähtiäisiksi munille, ota ero ja ota tilalle kunnon suomalainen työtön sohvaperuna joka on kotona kaiket päivät ja illat!

Mä en ensimmäisenä harkitsisi eroa, mutta jos aiot noudattaa ylläolevaa neuvoa, ota sen työttömän sohvaperunan sijaan kuitenkin töissä käyvä, kuntoileva ja aktiivinen mies, joka haluaa nähdä sinua hereilläoloaikaan enemmän kuin pari tuntia viikossa :) Mulla on sellainen ja suosittelen muillekin!

No mut joo, mä koittaisin ensin kunnon keskustelua (Ilman syyttelyä, ja älä sano, että haluat miehen jäävän pois harrastuksista vaan sano, että haluat viettää joskus hänen kanssaan aikaa ja että sulla ja lapsilla on ikävä yhteisiä hetkiä. Mies päätelköön itse, mistä sen ajan repii.) ja jos mies ei kuuntele, kirjoittaisin ehkä kirjeen. Jos ette saa asialle yhdessä mitään tehtyä, niin sitten ulkopuolista apua (aluksi voi mennä vaikka perheneuvolaan).

Toi hevosharrastuksen esille tuominen oli kyllä aika hyvä, luulisi että olisi saanut miehen vähän ajattelemaan... Mä olisin varmaan kysynyt, että saanko ottaa itselleni poikaystävän joka viettää mun kanssa aikaa kun mies ei kerran ehdi koskaan mun kanssa olla.

Mun mielestä eroa ei kannata miettiä, kun ainoa iso ongelma on tuo ajankäyttö, vaan sille pitäisi ensin tosissaan koittaa tehdä jotain.
 
Miten pitkiä reenejä sun miehes joukkueella oikein on, jos ei ehdi sen lisäks olla kotona ollenkaan?

Olishan se ihanaa, jos mies pääsisi töistä klo 16, olisi kotona klo 16.15 ja kipaisisi tunniksi-puoleksitoista treenaamaan joko heti töiden jälkeen tai illalla lasten nukahdettua. Taitaa vaan useassa perheessä mennä niin, että kotona ollaan lähempänä viittä tai kuutta, treenimatkoihinkin menee aikaa ja lapset on saatava unille kahdeksaan mennessä. Milläs tuohon yhtälöön tunget lasten ja isän yhteisen ajan?

Meillä ei lapsetkaan saa harrastaa lätkää tai muuta vastaavaa, joka jo nuorena vie tuntikausia viikossa ja määrittää liikaa perheen ajankäyttöä. Jos muu perhe ei pompi lapsenkaan harrastusten tahtiin, niin ei taatusti myöskään hedonistisen vanhemman pillin mukaan.Se rajattoman itsensä toteuttamisen juna meni jo silloin ennen lapsia.
 
Tekstisi olisi voinut tulla suoraan minun kynästäni. Minäkin vietän urheiluharrastuksen vuoksi illat yksin kolmen lapsen kanssa. Tämän lisäksi mies käy joka viikonloppu baarissa. Ei ryyppää, mutta menee silti. En epäile mistään pettämisjutuista, mutta se nyt tästä vielä puuttuisi. Hulluksi tässä tulee muutenkin. Mies valittaa, kun en hoida iltaopintojani loppuun, muttei tajua, että vaikka hän luentojen ajan olisikin lasten kanssa, ei se mihinkään riitä. En saa opintoihin liittyviä tehtäviä ja tentteihin lukemista tehdyksi, kun pyöritän yksin huushollia ja päivät olen töissä.

Tsemppiä! En taida osata juuri auttaa, kun oon samassa veneessä. Mutta luulen, että parisuhdeterapia auttaisi kumpiakin, teitä ja meitä.
 
meillä mies harrastaa kanssa. päivät on viikolla töissä mutta viionloput rymyää metsissä. illat sitten viikolla rassaa viikonloppuna tulleita vikoja. erona vain on se että sillä on viikonloppuisin lapset mukana upottamassa autoa suohon tai mitä ne nyt siellä tekeekään. lapset 2v ja 4v, ovat aivan innossaan kun saavat rymytä isin kanssa autolla.
 
Mä olen harrastaja perheen lapsi. Aina oli jompi kumpi menossa, isä tai äiti. Pitäähän sitä olla aktiivinen. Vaan lapsen silmin se ei kyllä kovin kivaa ole. Aikataulutettu elämä...

Muksut on oikeasti kerran pieniöä - höllätkää vähän niistä omista jutuista. Ei kaikkea tartte lopettaa, mutta jos oma harrastus vie suuren määrän aikaa perheeltä, työn lisäks, niin kyllä herää kysymys mikä elämässä on tärkeää? Sekö että näkee jälkikasvua 1/2h per päivä?

Voihan olla että osa miehistä karkaa vaan kotoa vastuuta ja työtä (kenties Justiinaakin). Onhan paljon helpompi harrastaa kavereiden kanssa kuin vaihtaa kakkavaippoja tai keitellä puuroja. Puhumattakaan että tarttis päivässä puoliskoa katsella usean tunnin verran. Olkoonkin kuinka rakas harrastus vaan, ihmiset mun käsitykseni mukaan kuuluis olla vielä rakkaampia.
 

Yhteistyössä