N
Nyyti
Vieras
Miehellä on suht aikaavievä liikunnallinen harrastus, jossa on nyt asettanut aika haastavan tavoitteen itselleen. Se edellyttää treenaamista n. 10h/vko muutaman kuukauden ajan, jonka jälkeen viikonlopun mittainen kisamatka. Tämä on sovittu yhdessä ja olen tähän suostunut ja sitoutunut, eikä se ole ongelma ollenkaan. Tilanne vaan on sellanen, että mies on ma-pe töissä tai työmatkalla 11h/vrk ja minä kotona kolmen (9v., 7v ja 1v) lapsen kanssa. Lapsilla on allergioita, astmaa, yökastelua ja muuta lisätyötä teettävää vaivaa, talo on iso ja puulämmitteinen (puoli mottia halkoja pesään joka 2.pvä näilläkin keleillä) ja olen aika työllistynyt tässä kodin- ja lastenhoidossa. Kaikki taloustyöt ja asioinnit hoidan yksin, enkä ole miestä niillä vaivannut. Oman terveyteni takia joudun myös käymään kontrolleissa ja tutkimuksissa aika usein (astma, epilepsia, migreeni ja nyt reumaepäily).
Lisäksi joka 2.vkl meille tulee miehen lapset (12v., 9v., 7v ja 5v) hänen edellisestä liitostaan. Viikonloput on myös siis aika työteliäitä, mies 2-3h harrastuksessaan molempina päivinä ja minä hoidan tämän katraan. Tänäänkin tein vkl ruuat etukäteen, että pääsisin viikonloppuna helpommalla, mutta tänään en sitten juuri muuta ehtinytkään...
Itse harrastan sen verran, että käyn muijaporukassa pelaamassa 1krt/vko 1,5h, josta ajasta puolet lapset on mukana kentänlaidalla, kunnes mies vapautuu omasta harrastuksestaan ja hakee heidät. Lenkeillä yms. käyn aina lasten kanssa, joten mun harrastukset ei juurikaan herraa rasita.
Tämä siis taustaksi... Sitten asiaan.. Kun tuntuu, ettei mies tähänkään ole tyytyväinen!!! Ehdotti juuri viikonlopuksi harrastukseensa liittyvää kisamatkaa, josta siis ei oltu etukäteen puhuttu ja sovittu ja joka ei ole se varsinainen "päämäärä" hänen harjoittelussaan, olisi vain halunnut päästä testaamaan kuntonsa ennen vars. kisaa, joka on kesäkuussa. Kun minä en innostunut ajatuksesta, hän sitten kiukkusi yhden illan. Tai toinen esimerkki viime viikolta: olin torstaina selvinnyt lääkäri-neuvola-apteekki-kauppa -reissusta, vauva ränännyt koko päivän hampaitaan, olin tehnyt ruuat ja leiponut viikonlopun leivät sekä imuroinut talon, kun mies tuli töistä, lähti 2h lenkille ja tuli kotiin iltakahdeksalta. Minä pyysin laittamaan iltavellit yksivuotiaallemme jotta olisin päässyt itse hetkeksi huokaisemaan, ja mies kehtasi valittaa, kun ei edes suihkussa pääse käymään lenkkinsä jälkeen...!!! Silloin minä räjähdin, että olisin onnellinen, jos pääsisin edes p.skalle kerran päivässä ihan rauhassa!!! ja että kai tässä minäkin tällaisen päivän jälkeen suihkuun kaipaan, puhumattakaan, etten ole syönyt koko päivänä!!!
MIKSI miehet on noin h..vetin itsekkäitä??? Täällä on aina kämppä siistinä ja lämmitettynä, lapset hoidettuna ja ruoka valmiina kun mies tulee, miehen liikuntavaatteet aina pestyinä ja valmiina kaapissa odottamassa, kaupassa käytynä ja usein vielä tuoreet leivät tai sämpylät pöydässä ja tämä kehtaa vaatia lisää!!! (siis ylim. kisamatkoja jne.) Miksi mikään ei voi riittää...???
Lisäksi joka 2.vkl meille tulee miehen lapset (12v., 9v., 7v ja 5v) hänen edellisestä liitostaan. Viikonloput on myös siis aika työteliäitä, mies 2-3h harrastuksessaan molempina päivinä ja minä hoidan tämän katraan. Tänäänkin tein vkl ruuat etukäteen, että pääsisin viikonloppuna helpommalla, mutta tänään en sitten juuri muuta ehtinytkään...
Itse harrastan sen verran, että käyn muijaporukassa pelaamassa 1krt/vko 1,5h, josta ajasta puolet lapset on mukana kentänlaidalla, kunnes mies vapautuu omasta harrastuksestaan ja hakee heidät. Lenkeillä yms. käyn aina lasten kanssa, joten mun harrastukset ei juurikaan herraa rasita.
Tämä siis taustaksi... Sitten asiaan.. Kun tuntuu, ettei mies tähänkään ole tyytyväinen!!! Ehdotti juuri viikonlopuksi harrastukseensa liittyvää kisamatkaa, josta siis ei oltu etukäteen puhuttu ja sovittu ja joka ei ole se varsinainen "päämäärä" hänen harjoittelussaan, olisi vain halunnut päästä testaamaan kuntonsa ennen vars. kisaa, joka on kesäkuussa. Kun minä en innostunut ajatuksesta, hän sitten kiukkusi yhden illan. Tai toinen esimerkki viime viikolta: olin torstaina selvinnyt lääkäri-neuvola-apteekki-kauppa -reissusta, vauva ränännyt koko päivän hampaitaan, olin tehnyt ruuat ja leiponut viikonlopun leivät sekä imuroinut talon, kun mies tuli töistä, lähti 2h lenkille ja tuli kotiin iltakahdeksalta. Minä pyysin laittamaan iltavellit yksivuotiaallemme jotta olisin päässyt itse hetkeksi huokaisemaan, ja mies kehtasi valittaa, kun ei edes suihkussa pääse käymään lenkkinsä jälkeen...!!! Silloin minä räjähdin, että olisin onnellinen, jos pääsisin edes p.skalle kerran päivässä ihan rauhassa!!! ja että kai tässä minäkin tällaisen päivän jälkeen suihkuun kaipaan, puhumattakaan, etten ole syönyt koko päivänä!!!
MIKSI miehet on noin h..vetin itsekkäitä??? Täällä on aina kämppä siistinä ja lämmitettynä, lapset hoidettuna ja ruoka valmiina kun mies tulee, miehen liikuntavaatteet aina pestyinä ja valmiina kaapissa odottamassa, kaupassa käytynä ja usein vielä tuoreet leivät tai sämpylät pöydässä ja tämä kehtaa vaatia lisää!!! (siis ylim. kisamatkoja jne.) Miksi mikään ei voi riittää...???
