V
Väärässä?
Vieras
Tällainen ongelma...
Mieheni naispuoleinen ystävä, olkoon Paula, on alusta asti aiheuttanut ongelmia suhteessamme.
- Aloimme seurustella: Paula oli yhtäkkiä huomattavasti useammin vonkaamassa mieheni seuraa, mutta ei ollut innostunut ideasta nähdä meitä molempia, vaan vain mieheni. Miehenikin alkoi ihmetellä jatkuvia yhteydenottoja.
- Tuli joulu. Mieheni mukaan heillä ei koskaan ole ollut kaveripiirissä tapana ostaa joululahjoja, mutta, kappas vaan, Paula oli ostanut miehelleni kaksi söpöä mukia. Myös tätä mieheni ihmetteli.
- Aloin olla hyvin ärsyyntynyt tästä Paulasta ja miehenikin myönsi oudon käytöksen. Paula ei puhunut minulle mitään, vaikka mieheni kehotuksesta yritin tutustua häneen. Laitettiin kaikki ujouden piikkiin.
- Paula tuli käymään yhteisessä kodissamme, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Miehelleni hän kyllä sirkutti kuin pikkulintu, mutta minua hän ei voinut edes tervehtiä.
- Olen puhunut tästä miehelleni useat kerrat ja hän väittää Paulan pitävän minusta ja haluavan tutustua paremmin.
- Mieheni on myös kertonut meidän yksityisasioistamme Paulalle. Hän oli kuulemma yhä luotettava ja hyvä ystävä.
- Mainitsematta on myös jäänyt tapaamiset Paulan kanssa. Myöhemmin hän on vahingossa (?) niistä lipsauttanut.
- Olen hyvin mustasukkainen (myönnän), mutta olenko vainoharhainen, jos väitän Paulan yrittäneen iskeä miestäni ja rikkoa suhdettamme. Tätä jatkui puoli vuotta kunnes hermostuin ja käskin mieheni valita välillämme. En halua olla törkeä, mutta haluan Paulan ulos elämästäni ja jos ainoa keino on erota, niin... Mieheni valitsi minut, mutta kuten arvata saattaa asia on jäänyt hiertämään välillemme, ja nyt osaksi tästä syystä olemme eroamassa.
Mies syyttää minua turhasta mustasukkaisuudesta ja minä olen pettynyt, ettei mies puolustanut suhdettamme tätä kodinrikkojahirmua vastaan eikä näe millainen ihminen tämä Paula oikeasti on. Luotettavako? Tuskin!
- Luotan mieheeni, ettei hän ole kiinnostunut Paulasta, mutta en voi sietää ajatusta, että tämä manipuloiva ihminen pääsee käsiksi mieheeni ja sitä kautta suhteeseemme.
- Olen antanut tämän vaivata itseäni ihan liikaa, mutta pakotietä ei enää ole. Vihaan Paulaa! Haluan hänestä eroon! Näyttää vain siltä, että joudun tämän vuoksi luopumaan myös miehestäni... Ehkä näin on paras.
- Kuitenkin rakastan miestäni, enkä haluisi Paulan ""voittavan"". Olen vain väsynyt käymään tätä psykologista sotaa miehestäni. Kertokaa mielipiteitänne...
Mieheni naispuoleinen ystävä, olkoon Paula, on alusta asti aiheuttanut ongelmia suhteessamme.
- Aloimme seurustella: Paula oli yhtäkkiä huomattavasti useammin vonkaamassa mieheni seuraa, mutta ei ollut innostunut ideasta nähdä meitä molempia, vaan vain mieheni. Miehenikin alkoi ihmetellä jatkuvia yhteydenottoja.
- Tuli joulu. Mieheni mukaan heillä ei koskaan ole ollut kaveripiirissä tapana ostaa joululahjoja, mutta, kappas vaan, Paula oli ostanut miehelleni kaksi söpöä mukia. Myös tätä mieheni ihmetteli.
- Aloin olla hyvin ärsyyntynyt tästä Paulasta ja miehenikin myönsi oudon käytöksen. Paula ei puhunut minulle mitään, vaikka mieheni kehotuksesta yritin tutustua häneen. Laitettiin kaikki ujouden piikkiin.
- Paula tuli käymään yhteisessä kodissamme, eikä ollut huomaavinaankaan minua. Miehelleni hän kyllä sirkutti kuin pikkulintu, mutta minua hän ei voinut edes tervehtiä.
- Olen puhunut tästä miehelleni useat kerrat ja hän väittää Paulan pitävän minusta ja haluavan tutustua paremmin.
- Mieheni on myös kertonut meidän yksityisasioistamme Paulalle. Hän oli kuulemma yhä luotettava ja hyvä ystävä.
- Mainitsematta on myös jäänyt tapaamiset Paulan kanssa. Myöhemmin hän on vahingossa (?) niistä lipsauttanut.
- Olen hyvin mustasukkainen (myönnän), mutta olenko vainoharhainen, jos väitän Paulan yrittäneen iskeä miestäni ja rikkoa suhdettamme. Tätä jatkui puoli vuotta kunnes hermostuin ja käskin mieheni valita välillämme. En halua olla törkeä, mutta haluan Paulan ulos elämästäni ja jos ainoa keino on erota, niin... Mieheni valitsi minut, mutta kuten arvata saattaa asia on jäänyt hiertämään välillemme, ja nyt osaksi tästä syystä olemme eroamassa.
Mies syyttää minua turhasta mustasukkaisuudesta ja minä olen pettynyt, ettei mies puolustanut suhdettamme tätä kodinrikkojahirmua vastaan eikä näe millainen ihminen tämä Paula oikeasti on. Luotettavako? Tuskin!
- Luotan mieheeni, ettei hän ole kiinnostunut Paulasta, mutta en voi sietää ajatusta, että tämä manipuloiva ihminen pääsee käsiksi mieheeni ja sitä kautta suhteeseemme.
- Olen antanut tämän vaivata itseäni ihan liikaa, mutta pakotietä ei enää ole. Vihaan Paulaa! Haluan hänestä eroon! Näyttää vain siltä, että joudun tämän vuoksi luopumaan myös miehestäni... Ehkä näin on paras.
- Kuitenkin rakastan miestäni, enkä haluisi Paulan ""voittavan"". Olen vain väsynyt käymään tätä psykologista sotaa miehestäni. Kertokaa mielipiteitänne...