Miehen lapsi muuttaa miehen luo

[been there, done that]

Ei mies, eli isä itsekään erityisesti hinkua poikaa luokseen, mutta tilanne on nyt sellainen, että pojan kannalta parempi, että muuttaa jonnekin pois äidin luota. Koska on alaikäinen, ja isä asuu virallisesti yksin, siinäpä ratkaisu. Kyse ei ole siis siitä, että isä olisi toivonut ja pyytänyt poikaa luokseen, vaan olosuhteista. Erosta on jo niin kauan, että tuskin mies enää oli ajatellutkaan, että saisi asua/joutuisi aivan yllättäen asumaan lähes aikuiseksi kasvaneen poikansa kanssa samassa huushollissa. Kyllä se miehenkin arkielämän pasmat sekoittaa. Ei voikaan enää elää ihan huolettomasti, kun kotona odottaa kakru. Mutta kun kyseessä on oma lapsi, veri on vettä sakeampaa.

Niinpä niin...

Se kun on miehelle varsin tyypillistä luistaa eron jälkeen kasvatusvastuusta, mutta sietää miettiä, miksi tilanne on alunperinkään päässyt äidin luona niin pahaksi, että nyt on muutettava isän luokse. Jos isä olisi ollut enemmän läsnä aiemmin pojan elämässä ja siten tietoinen tilanteen tulehtumisesta äidin luona, olisi tilanteen voinut ehkä korjata aiemmin, ilman asumisjärjestelyitä ja onnesi ilkialastomana juoksentelusta toisten kodeissa olisi ollut täydellistä.

 

[eräsperäs]

On se taas niin sydäntä lämmittävää huolenpito lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan että ihan munaskuissa asti kutaa tekee.

Eipä tarvitse miettiä miksi monet purkavat pahaa oloaan koulussa ja maailmalla. Jos lapsille piirretään noin tarkkaan kuva siitä, miten he ovat aikuisten oman elämän tiellä, niin tuskin se kasvattaa nuoren itsetuntoa tai auttaa häntä löytämään paikkaansa elämässä.

Minä olen aina luullut, että sille joka on vanhemmuuden valinnut, siihen omaan elämään kuuluvat myös ne omat lapset. Vähänpä taas tiesin. Ellit opettaa.

 

[Alkup¨]

Ei sinulla myöskään ole mitään oikeutta mennä toisen kotiin sanelemaan mitään ehtoja, vaikka hän majoittaisi siellä kadulta kerättyjä kodittomia. Voit valita vain sen, vierailetko talossa talon tavoilla vai pysytkö kotonasi.

Jos minä majoittaisin kotonani kodittomia ja se ei miesytävää miellyttäisi, tottakai hän saisi asiasta sanoa ja sitten miettisimme ratkaisua yhdessä. Kyllä seurustelu on yhteispeliä, ei vaan sitä että meillä näin - teillä noin.

Tarkoitatko, että pidät tapanasi pyykkäillä miehen kodissa, mutta jatkossa aiot seuloa pyykeistä pois pojan vaatteet? Jos taas et ole pyykkäillyt aiemminkaan miehen kotona, miksi kukaan odottaisi sinun aloittavan sitä nytkään?

Tietysti olen pessyt esim lakanoita, koska niissä itsekin nukun. Joskus satunnaisesti vaatteitakin, kun on kasaantunut. Nyt jätän kyllä vaatepyykit, koska en ala valkkaamaan niistä pojan kalsaretia pois.


Ilman näkijän lahjoja uskallan arvella, että jollet sopeudu tilanteeseen ja anna miehen olla isä lapselleen, vaan aiot edelleen murehtia pyykkejä tai vaikeroida sitä, ettet voi liihotella pakarat paljaana pitkin huoneistoa, tulet huomaamaan, mitä tarkoittaa sanonta 'veri on vettä sakeampaa'.

Kuten jo sanoin, ei mies ole poikaa luokseen itse toivonut, joten kukaties hän itsekin kyllästyy sohvallaan kuukaudesta toiseen makaavaan kloppiin? Tiedän nimittäin, että poika ei kotitöitä tee, ei harrasta mitään, suihkussa käy kerran viikossa, koulu menee miten kuten jne. No, ehkä isän hoidossa miehistyy??

 

[Alkup¨¨]

^Ylläoleva meni aika lukukelvottomaski,mutta siinä on vuoropuhelua btdt:n kanssa. Ehkä saa selvää.

 

[Ap¨]

Niinpä niin...

Se kun on miehelle varsin tyypillistä luistaa eron jälkeen kasvatusvastuusta, mutta sietää miettiä, miksi tilanne on alunperinkään päässyt äidin luona niin pahaksi, että nyt on muutettava isän luokse. Jos isä olisi ollut enemmän läsnä aiemmin pojan elämässä ja siten tietoinen tilanteen tulehtumisesta äidin luona, olisi tilanteen voinut ehkä korjata aiemmin, ilman asumisjärjestelyitä ja onnesi ilkialastomana juoksentelusta toisten kodeissa olisi ollut täydellistä.

Äiti ei halunnut isää kuvioihin, koska halusi ja haluaa itse horoilla rauhassa. Isä olisi ottanut pojan aikoinaan heti eron jälkeen itselleen, mutta äiti kielsi.

 

[eräsperäs]

No on se..

Poika ei voi asua äitinsä luona, eikä häntä halua isäkään. On se vaan niin hauskaa se lastenteko, mutta voi harmi kun niiden lasten pitäis asuakin jossain, ne täytyis ruokkia kolmesti päivässä ja vielä kasvattaa kunnon kansalaisiksikin.

Ihme että tosiaan tuolla huolenpidolla ja rakkaudella mikä tähänkin lapseen on uhrattu, hän on niin kiittämätön ettei edes kotitöitä tee!

 

[no]

Nuorelle pojalle on tärkeää päästä iskän kanssa rassaamaan koneita. Ainoa vain, että 15v poika vaatii jo pientä herättelyä; pari vuotta aiemmin pojan olisi saanut mukaan vaikka mihin. Ei muuta kuin netistä romu mopo talliin ja halvat hitsauskoneet myös ja sitten rakentamaan. pitää hieman katsoa mikä poikaa kiinnostaa, kyllä hän sieltä sohvalta nousee. Niin ja tulee sen pojan mukana pari tyttöäkin)

 

[been there, done that]

Kuten jo sanoin, ei mies ole poikaa luokseen itse toivonut, joten kukaties hän itsekin kyllästyy sohvallaan kuukaudesta toiseen makaavaan kloppiin? Tiedän nimittäin, että poika ei kotitöitä tee, ei harrasta mitään, suihkussa käy kerran viikossa, koulu menee miten kuten jne. No, ehkä isän hoidossa miehistyy??

No kuulostaa siltä, että onkin jo korkea aika saada lapsen elämään joku vastuullinen aikuinen huolehtimaan hänen tarpeistaan ja opettamaan tarpeellisia taitoja elämässä selviytymiseen.

Siinä tietenkin saattaa jäädä toisarvoiseksi 'ongelmat' siitä, että jatkossa viuhahtelut ja pyykkihuolto on kunkin hoidettava omassa kodissaan.

 

[Kleitonia.]

Pelkään vaan,että tämä muutos vaikuttaa meidän suhteeseemme negatiivisesti, sillä mies voi helposti ymmärtää, että vastustan pojan muuttoa ja nousta takajaloilleen. Eihän minulla ole oikeutta sellaiseen, mutta tietenkin jollain lailla haluan saada ääneni kuuluviin? Eli miten kauniisti ilmoitan, että tahdon joskus oleilla hänenkin asunnossaan ilman että poika lojuu sohvalla.

Ei sinulla myöskään ole mitään oikeutta mennä toisen kotiin sanelemaan mitään ehtoja, vaikka hän majoittaisi siellä kadulta kerättyjä kodittomia. Voit valita vain sen, vierailetko talossa talon tavoilla vai pysytkö kotonasi.

Enkä tosiaankaan ala pestä pojan pyykkejä yms. Minun luonani mies ei viihdy kovin hyvin, sillä kotini (siis koti, ei kämppä, kuten joku asian ilmaisi) on pienempi ja mies kaipaa omia harrastusvälineitään omasta kodistaan kuitenkin.

Tarkoitatko, että pidät tapanasi pyykkäillä miehen kodissa, mutta jatkossa aiot seuloa pyykeistä pois pojan vaatteet? Jos taas et ole pyykkäillyt aiemminkaan miehen kotona, miksi kukaan odottaisi sinun aloittavan sitä nytkään?

Nähtäväksi jää, mikä on tilanne vaikkapa puolen vuoden kuluttua?

Ilman näkijän lahjoja uskallan arvella, että jollet sopeudu tilanteeseen ja anna miehen olla isä lapselleen, vaan aiot edelleen murehtia pyykkejä tai vaikeroida sitä, ettet voi liihotella pakarat paljaana pitkin huoneistoa, tulet huomaamaan, mitä tarkoittaa sanonta 'veri on vettä sakeampaa'.

Olen täysin samaa mieltä BTDT:n kanssa. Kerrankin. =oD

 

[no]

Kuten jo sanoin, ei mies ole poikaa luokseen itse toivonut, joten kukaties hän itsekin kyllästyy sohvallaan kuukaudesta toiseen makaavaan kloppiin? Tiedän nimittäin, että poika ei kotitöitä tee, ei harrasta mitään, suihkussa käy kerran viikossa, koulu menee miten kuten jne. No, ehkä isän hoidossa miehistyy??

No kuulostaa siltä, että onkin jo korkea aika saada lapsen elämään joku vastuullinen aikuinen huolehtimaan hänen tarpeistaan ja opettamaan tarpeellisia taitoja elämässä selviytymiseen.

Siinä tietenkin saattaa jäädä toisarvoiseksi 'ongelmat' siitä, että jatkossa viuhahtelut ja pyykkihuolto on kunkin hoidettava omassa kodissaan.

Tämä on niin totta, antakaa sille pojalle elämä ja tehkää se hyvin. Siitä palkintona on omillaan toimeentuleva nuorimies. Toinen vaihtoehto on tietysti hylätä hänet ja keskustella hänen tekemisistään viranomaisten kanssa.

 

[been there, done that]

Äiti ei halunnut isää kuvioihin, koska halusi ja haluaa itse horoilla rauhassa. Isä olisi ottanut pojan aikoinaan heti eron jälkeen itselleen, mutta äiti kielsi.

Mutta onneksi isällä on nykyään hyvä tukiverkosto ympärillään, joka saa ongelmitta pidettyä vaatteet yllään ja pystyy hoitamaan seksuaaliset tarpeensa vähemmän huomiota herättävästi. Vai mitä se sellainen 'horo' oikein tekee?

Millään tavoin isän nykyistä vastuuta ei vähennä se, että hän ei aikanaan taistellut lapsensa huoltajuuden puolesta, ei siihen pelkkä äidin 'kielto' riitä, tarvittaessa asian voi ratkaista vaikka oikeusteitse.

 

[Kleitonia.]

Kuten jo sanoin, ei mies ole poikaa luokseen itse toivonut, joten kukaties hän itsekin kyllästyy sohvallaan kuukaudesta toiseen makaavaan kloppiin? Tiedän nimittäin, että poika ei kotitöitä tee, ei harrasta mitään, suihkussa käy kerran viikossa, koulu menee miten kuten jne. No, ehkä isän hoidossa miehistyy??

Ex-eukko on horo, kakara haiseva laiskamato, varmasti tyhmäkin. Mies itse varmasti todellinen saalis. . .

Ei mies ole osannut nähtävästi lasta kasvattaa Etä-Iskänä, ehkäpä Lähi-Iskänä onnistuu paremmin. Vaikka ei kakaraa luokseen haluaisikaan.

Lapsen elämä tuntu olevan täysin sekaisin, ja Äippäpuoli on huolissaan nakuilustaan, tai siis sen rajoittamisesta.

Taitaa miehistyminen olla tarpeen sekä Iskälle, että sille "kakaralle". . .

 

[no]

Äiti ei halunnut isää kuvioihin, koska halusi ja haluaa itse horoilla rauhassa. Isä olisi ottanut pojan aikoinaan heti eron jälkeen itselleen, mutta äiti kielsi.

Mutta onneksi isällä on nykyään hyvä tukiverkosto ympärillään, joka saa ongelmitta pidettyä vaatteet yllään ja pystyy hoitamaan seksuaaliset tarpeensa vähemmän huomiota herättävästi. Vai mitä se sellainen 'horo' oikein tekee?

Millään tavoin isän nykyistä vastuuta ei vähennä se, että hän ei aikanaan taistellut lapsensa huoltajuuden puolesta, ei siihen pelkkä äidin 'kielto' riitä, tarvittaessa asian voi ratkaista vaikka oikeusteitse.

Huoltajuutta emme voi enää ratkaista, mutta mielestäni poikia erotetaan liikaa isistään eroprosesseissa. Pojalle on tärkeää olla isän seurassa ja saada miehenmalli (jos sitä on saatavilla)

 

[been there, done that]

Huoltajuutta emme voi enää ratkaista, mutta mielestäni poikia erotetaan liikaa isistään eroprosesseissa. Pojalle on tärkeää olla isän seurassa ja saada miehenmalli (jos sitä on saatavilla)

No ei niitä huoltajuuksia nyt elleiltä tulla kyselemään muutenkaan, mutta tämänkin keskustelun avauksessa mainitun lapsen huoltajuus voidaan yhä ratkaista tai muuttaa oikeusteitse, jos asia sitä vaatii.

 

[Huono lähtökohta pojalle]

Kuten jo sanoin, ei mies ole poikaa luokseen itse toivonut, joten kukaties hän itsekin kyllästyy sohvallaan kuukaudesta toiseen makaavaan kloppiin? Tiedän nimittäin, että poika ei kotitöitä tee, ei harrasta mitään, suihkussa käy kerran viikossa, koulu menee miten kuten jne. No, ehkä isän hoidossa miehistyy??

Ex-eukko on horo, kakara haiseva laiskamato, varmasti tyhmäkin. Mies itse varmasti todellinen saalis. . .

Ei mies ole osannut nähtävästi lasta kasvattaa Etä-Iskänä, ehkäpä Lähi-Iskänä onnistuu paremmin. Vaikka ei kakaraa luokseen haluaisikaan.

Lapsen elämä tuntu olevan täysin sekaisin, ja Äippäpuoli on huolissaan nakuilustaan, tai siis sen rajoittamisesta.

Taitaa miehistyminen olla tarpeen sekä Iskälle, että sille "kakaralle". . .

Jos pojalla on jo ongelmia, hän kyllä kaipaa komennon lisäksi myös tukea ja aikaa varmasti paljon enemmän kuin ilman aikuisten järjestämiä ongelmia kasvamaan päässyt, rauhallisemman murrosiän viettäjä. Silloin on kyllä tosi harmi, jos 'äitipuolen' asenne on noin kehittynyt, silloinhan miehellä on kaksi murrosikäistä paimennettavaa.

Varmaan ap:lle ihan hyvä kasvaa elämässä tämä tilanne, mutta toivottavasti ei enää pahenna pojan elämäntilannetta entisestään. Noissa tilanteissa tarvitaan tueksi joustavia, kypsiä aikuisia, jotka paitsi kasvattavat, myös osaavat tukea. Muuten vaikea vaihe ei päätykään onnelliseen ratkaisuun ja kasvamiseen, vaan uusien harmien puhkeamiseen. Kasvun paikka siis ap:lle ainakin, jos maailman rajat menevät pojan kalsareiden erottelussa pois omasta pyykkiosuudesta.

 

[Saman kokenut, lapsellinen]

Minusta tässä keskustelussa on menty monissa kohdissa ihan asian viereen. Luulen ymmärtäväni ap:n pulman. Poika ei tässä ole varsinaisesti suurin ongelma vaan kovasti muuttuva elämäntilanne. Yhteenmuuttaminen on jo sinänsä iso askel ja jos siihen sitten vielä yritetään ympätä teinipoika kaupanpäälle, voi pakokauhu iskeä ja aiheellisesti.

Miksi ihmeessä sen uuden puolison pitäisi olla ainoa "sopeutuja"? Isä haluaa elää ja olla omassa entisessä kodissaan, omalla tavallaan, omilla ehdoillaan, omien tavaroidensa keskellä. Uuden puolison pitäisi sitten istua tähän valmiiseen muottiin mitään vaatimatta ja muuttamatta ja vastaanottaen kaiken?

Niinkuin tuolla jo sanottiinkin selvästi, se koti ei ole ap:n koti vaan miehen ja pojan.
Kertokaapa minulle miten voi elää tasapainoista ja onnellista elämään jatkuvasti jonkun TOISEN kodissa?
Meillä tilanne on niin paha, että äitinsä on uskotellut pojalle, että minulla ei ole oikeutta vaatia tältä mitään. Ei oman huoneen tai omien jälkien siivousta, ei mitään. Kovin on viihtyisää ja sopuisaa elo. Tai nyt on kun en noteeraa poikaa enää mitenkään.

Ainoa mahdollisuus näissä uusperheissä on se, että hankitaan uusi yhteinen, oma koti, jossa kummallakin vanhemmalla on samanlaiset oikeudet ja lapset ovat lapsia ja kumpikin aikuinen saa heitä kasvattaa. Ja että vanhemmilla on joskus lapsetontakin aikaa. Onhan sitä avioliitossakin, kun lapset viedään mummolle tms.

Joskus tuntuu, että täällä (siis teoriassa, myös no) kohdellaan erolapsia kuin he sekoaisivat ja hajoaisivat palasiksi, jos heiltä jotain vaatii ja joku asia muuttuu.

Ap, älä muuta sinne TOISTEN kotiin.

 

[muorilo]

Aloittajan kirjoituksesta paistaa varsin voimakas itsekkyys ja itsekeskeisyys.

Jos miehellä/naisella on edellisestä suhteesta lapsi(a) ON aivan selvää, että uudella "puolisolla" on jo suhteeseen tullessaan tiedossa ko. asia.

Niinpä ei paljoa kannattaisi kuvitella muuta kuin, että vanhemmalla on velvollisuudet lastansa kohtaan uudenkin suhteen aikana.
Jos muuta luulee, niin sellainen tulokas on varustettu vajavaisella ajattelutaidolla.
Aina eronkin jälkeen isä on isä ja äiti on äiti lapsilleen, sitä eivät mitkään uudet "puolisot" muuksi muuta.

Vastuuntuntoinen vanhempi laittaa aina lapsensa muiden edelle.
Aloittaja sanoo, ettei mies muka itsekkään ole halunnut poikaansa luokseen.
Ehkä ei odottanut juuri nyt näin käyvän, mutta ihminen, joka on joskus lapsia maailmaan tietentahtoen hankkinut tietää olevansa niistä myös oikeasti vastuussa, siksi kunnes lapset ovat aikuisia.
Useimmat vanhemmat yleensä myös rakastavat lapsiansa ylikaiken.
Tuon ymmärtäkööt myös itsekkäätkin uusrakkaudet.

Nimittäin totuus ON, että ne lapset ovat osa sitä miestä ja hänen talouttaan ja jos aikoo riidoitta onnistua pitämään "paikkansa" miehen rinnalla, on ehdoitta hyväksyttävä myös lapset ja lasten tarpeet täydestä sydämestään.

Mies on ilmeisesti varsin kunnollinen ja vastuunsa tunteva isä ja kunnia siitä hänelle.
Oli syy mikätahansa, josta syystä pojan pitää muuttaa isänsä hoiviin, se aloittajan on syytä hyväksyä arvostelematta enempää isää kuin poikaakaan.
Aloittaja mene kasvattamaan sosiaalisuuttasi ja vastuullisuuttasi aikuisena ihmisenä, unohda kerrankin itsekeskeisyytesi, maailman ei pidäkkään pyöriä sinun napasi ympärillä.

 

[a-täti]

"Aloittaja mene kasvattamaan sosiaalisuuttasi ja vastuullisuuttasi aikuisena ihmisenä, unohda kerrankin itsekeskeisyytesi, maailman ei pidäkkään pyöriä sinun napasi ympärillä."

Ajattelet kuin allekirjoittanut. En edelleenkään näe mitään syytä sotkeutua tähän keskusteluun. Olen oppinut asian kantapään kautta avioeron kautta.
Ah tätä miehettömän elämän ihanuutta. Onneksi eronneille miehille riittää ottajia.

 

[been there, done that]

Aloittaja sanoo, ettei mies muka itsekkään ole halunnut poikaansa luokseen.
Ehkä ei odottanut juuri nyt näin käyvän, mutta ihminen, joka on joskus lapsia maailmaan tietentahtoen hankkinut tietää olevansa niistä myös oikeasti vastuussa, siksi kunnes lapset ovat aikuisia.
Useimmat vanhemmat yleensä myös rakastavat lapsiansa ylikaiken.

Näin juuri, lapsestaan on vastuussa myös niissä tilanteissa, jolloin yhteiselämä lapsen toisen vanhemman kanssa ei enää suju.
Useimmat vanhemmat varmasti rakastavat lapsiaan, mutta pelkkä kaukaa rakastaminen ei riitä, tarvitaan tekoja.

Nimittäin totuus ON, että ne lapset ovat osa sitä miestä ja hänen talouttaan ja jos aikoo riidoitta onnistua pitämään "paikkansa" miehen rinnalla, on ehdoitta hyväksyttävä myös lapset ja lasten tarpeet täydestä sydämestään.

Ei ole. Täysin riidatta voi myös todeta, ettei ole valmis jakamaan arkea ja vastuuta lapsesta, joka ei ole oma tai täysin riidatta voi myös jatkaa suhdetta, uudenlaisin tavoin, lapsen tarpeet huomioiden.
Myöskään täysin ehdoitta ei ole hyväksyttävä mitään kenenkään taholta, eikä laitettava sydäntään peliin kenenkään vieraan lapsen puolesta, lapsen tarpeet on kuitenkin huomioitava ensisijaisesti. Koska tämä ei ole kaikille automaatio, on jouduttu säätämään lastensuojelulaki ja erilaisia lapsen oikeuksia.

Mies on ilmeisesti varsin kunnollinen ja vastuunsa tunteva isä ja kunnia siitä hänelle.
Oli syy mikätahansa, josta syystä pojan pitää muuttaa isänsä hoiviin, se aloittajan on syytä hyväksyä arvostelematta enempää isää kuin poikaakaan.

No jaa, isän vastuuntunnosta voidaan olla montaa mieltä, mutta olkoon nyt edes viimeinen tilaisuus hänelle ottaa vastuuta lapsestaan, kun se ei ole vielä tähän mennessä sujunut. Kummaltakaan vanhemmalta, jos kuvaukset pojan elämisestä ja olemisesta on todenmukaista.

Ja tilaisuus todellakin on viimeinen, lapsihan on lähellä täysi-ikäisyyttä ja todennäköisesti tavoittamattomissa enää sen jälkeen vanhempiensa huolenpidolle. Eväät pojan elämälle kuulostavat tähän mennessä aika heikolta, isä on ilmeisen kyvytön valitsemaan itselleen naista, josta olisi vastuunkantajaksi ja -jakajaksi. Tälläkään kertaa.

 

[muorilo]

Tänään, 16:56
been there, done that
"...isä on ilmeisen kyvytön valitsemaan itselleen naista, josta olisi vastuunkantajaksi ja -jakajaksi. Tälläkään kertaa. "


Niinpä. Aloittaja nainenhan on niin täynnä itseään, että laidoilta yli pursuu.

Eikös olisi oivallista jos isä olisi vuosien varrella kasvanut aikuisenakin, oppinut vastuuta, että hän itsekin voi lapsestaa huolta pitää ilman, että asiaan tarvittaisiin lastensuojeluviranomaisia tai muitakaan oikeusinstanssaja.

Jospa isä kuitenkin haluaa lapsestaan kasvavan kunniallisen kansalaisen ja tahtoo ehkä siksi pojan muuttavan luokseen, ettei tämä joutuisi aivan hunningolle.

Toivottavasti aloittaja nainen ei tuhoa isän ja lapsen mahdollisuuksia omalla itsekkyydellään.

 

[Ap¨]

Minua syytetään täällä nyt joka suunnasta vastuuttomaksi, itsekkääksi, itsekeskeiseksi ja kaikin puolin kurjaksi omaan napaan tuijottajaksi, joka ei ymmärrä,että eronneen miehen ottaessaan pitää ottaa koko paketti lapsineen kaikkineen jne.

Minä olen seurustellut yli vuoden eronneen miehen kanssa, jonka lapsi on asunut äitinsä kanssa liki kymmenen vuotta. Tämä oli se paketti, jonka otin vastaan. Miksi olen nyt aivan kauhea nainen, jos kehtaan esittää hämmennykseni siitä, että miehen luo nyt muuttaakin teinipoika? Se ei ollut se paketti, jonka otin vastaan. Halusin vain miehen, vaikka poikaakin oli kiva tavata pari kertaa kuussa viikonloppuisin. Tietenkin hän kuului koko ajan kuvioihin, muttei joka päivä vakituisesti. Näin toivoin asioiden jatkuvan. Onko se väärin, onko? On täysin eri asia alkaa tapailla miestä, jonka lapsi jo asuu alunperinkin hänen luonaan. Se on silloin sellainen paketti. Tässä on kyse muusta.

Mutta eihän elämä mene aina niinkuin on suunnitellut. Minun on totuttava uuteen tilanteeseen, tai sitten nostettava kytkintä. Sen tottakai ymmärrän. Annan arvoa miehelle, joka ottaa pojan luokseen todennäköisesti pelastaakseen tämän joutumasta hunningolle. Tiedän, ettei se yhteiselo tule kitkatta sujumaan, mutta mies haluaa suojella lastaan. Ymmärrän, ettei minulta siinä mitään kysellä.

Mutta miksi hitossa en saa edes näin nurkan takana huokailla tapahtunutta? En todellakaan aio miehelle sanoa mitään pahaa vaan aion kannustaa tätä, ja aina paikalla ollessani käyttäytyä fiksusti ja reippaasti poikaa kohtaan. En nyt vaan olisi halunnut moista käännettä elämään, kun jo odottelin, milloin pääsee muuttamaan poikaa omaan boksiin ja me aikuiset yhteisen katon alle. Ilman tällaista välietappia.

Kiitos "Saman kokenut, lapsellinen," että parhaiten ymmärrät, mistä on kyse.

 

[Ap¨]

Niinpä. Aloittaja nainenhan on niin täynnä itseään, että laidoilta yli pursuu.

Tälle ei voi kuin huokaista. Jos tuntisit minut henkilökohtaisesti... voi voi. Täällä palstoilla on niin helppo tuomita toinen ihminen muutaman lauseen perusteella. Itse tunnut nauttivan muiden moittimisesta täysin rinnoin. Samoja tekstejä toisissakin ketjuissa. Toivottavasti itse elät kuten opetat ja olet virheitä vailla.

 

[a-täti]

Niinpä. Aloittaja nainenhan on niin täynnä itseään, että laidoilta yli pursuu.

Tälle ei voi kuin huokaista. Jos tuntisit minut henkilökohtaisesti... voi voi. Täällä palstoilla on niin helppo tuomita toinen ihminen muutaman lauseen perusteella. Itse tunnut nauttivan muiden moittimisesta täysin rinnoin. Samoja tekstejä toisissakin ketjuissa. Toivottavasti itse elät kuten opetat ja olet virheitä vailla.

Puhut ap. elämän paketista. En minäkään voi tietää etukäteen millaisia paketteja elämä minulle lähettää. Toivottavasti ei sentään sellaisia haisevia paketteja. Niitäkin jotkut lähettävät inhokeilleen.

Kävelin aamulla töihin ja tien varressa oli loka-auto imemässä sitä ihteään kadun alla olevasta
viemäristä. Todella etova haju. Laitoin villatakin hihan nenän suojaksi laihoin tuloksin.

Elämässä on ikäviä ja epämieluisia asioita. Sen takia olen pysytellyt miehistä erossa.
Ei tässä iässä enää saa lapsivapaita miehiä. Jos saa niin sitten niissä on muita "valuvikoja."
Ellit 50+ palstalla terapoi itseään netissä nimimerkki Eroottinen Eero. Hänkin avautuu pikkuhiljaa asioistaan. Mutta ei elleissä kannata itsestään liikaa kertoa.

Kyllä näistä jutuista on minullekin ollut apua. Kiitos siitä taas kerran palstalaisille.
Mutta mieltään ei kannata pahoittaa elleissä vaikka olisi kuinka apua vailla ja hätää kärsimässä.

En pidä tuosta hungingolle joutumis höpötyksestä. Olisihan minäkin voinut joutua hungingolle.
Missä lie koko paikka. Surffailin netissä ja kävin www.dn.se sivulla. Tukholman satamassa on palanut alus ja sitten luin jutun natsiajan bordelleista. Hirveää tutkimustietoa.

Kyllä ellit/ulkosuomalaiset palstalla ollaan oikeassa. Suomessa on ihan hyvä elää. Eihän meidän
suomalaisten luonne ole kaksinen ja kieli on omituinen, mutta kyllä täällä on paljon hyviä puolia.
Tarkistin netistä. Rönttösrouva menee kiinni klo 17. Mutta aamulla käyn sitten ostamassa itselleni rönttösen. Nyt laitan netin kiinni ja toivon kaikille rauhaa ja hyvää mieltä.

En haluaisi olla työkseni terapeutti. Mitä ajattelisin kun viimeinen asiakas laittaisi oven perässään kiinni. Miettisinkö rönttösiä vai heittäisinkö kahvikupin seinään. Ehkä olisin äärimmäisen turhautunut ammatissani. Ihminen usein haluaa oppia virheiden kautta. Niin minäkin olen aina oppinut parhaiten.

Elin 10 vuotta yksinhuoltajana. Lapsille riittää vain yksi isä. Hän onkin maailman paras isä.
Näitä ellit juttuja lukiessani olen aina todennut että ratkaisuni oli oikea. Kyllä sinäkin ap. näin ajattelisit jos olisit lastesi eronnut äiti.

 

[been there, done that]

Minä olen seurustellut yli vuoden eronneen miehen kanssa, jonka lapsi on asunut äitinsä kanssa liki kymmenen vuotta. Tämä oli se paketti, jonka otin vastaan. Miksi olen nyt aivan kauhea nainen, jos kehtaan esittää hämmennykseni siitä, että miehen luo nyt muuttaakin teinipoika? Se ei ollut se paketti, jonka otin vastaan. Halusin vain miehen, vaikka poikaakin oli kiva tavata pari kertaa kuussa viikonloppuisin. Tietenkin hän kuului koko ajan kuvioihin, muttei joka päivä vakituisesti. Näin toivoin asioiden jatkuvan. Onko se väärin, onko? On täysin eri asia alkaa tapailla miestä, jonka lapsi jo asuu alunperinkin hänen luonaan. Se on silloin sellainen paketti. Tässä on kyse muusta.

Suhde on vuoden vanha ja poika teini-ikäinen ja nyt jo tulee yllätyksenä, että lapsestaan saattaa joutua ottamaan ihan konkreettista vastuuta enemmänkin kuin pari kertaa kuukaudessa? No kaikella se elämä päähän paiskookin.

Mutta miksi hitossa en saa edes näin nurkan takana huokailla tapahtunutta? En todellakaan aio miehelle sanoa mitään pahaa vaan aion kannustaa tätä, ja aina paikalla ollessani käyttäytyä fiksusti ja reippaasti poikaa kohtaan. En nyt vaan olisi halunnut moista käännettä elämään, kun jo odottelin, milloin pääsee muuttamaan poikaa omaan boksiin ja me aikuiset yhteisen katon alle. Ilman tällaista välietappia.

No mikäpä estää huokailua, mutta julkisella keskustelupalstalla huokaillessaan alastomuutensa rajoittamista, maalaillessaan piruja seinälle seksin harrastamisen hankaluudesta tulevaisuudessa ja muutoinkin huokaillessaan varsin ikävään sävyyn sekä itse lapsesta ja lapsen äidistä, voi varautua siihen, että muut keskusteluun osallistujat voivat nähdä tilanteen eri näkökulmasta.

Jos ei ole valmis tähän, on parasta jatkossa huokailla vain päiväkirjalleen.

 

[wefdff]

Miettikääs asian ihmettelijät vähän tarkemmin. Haluaisitteko itse, että miesystävänne luona on AINA joku tuntematon tyyppi. Vieras, jota ette tunne. Vaikka puliukko kadulta, johon mies on tutustunut jossain. Olisiko mukava vierailla miehen luona? Miten vapautunut olisit?

Näin naisystävän näkökulmasta on yksi helvetin sama, onko se vieras tyyppi geneettistä sukua miehellensä vai ei. Minäkin toivon, että miehen poika heittäisi veivinsä tai tapahtuisi jotain muuta, ettei sen äpärän naamaa tarvitsisi nähdä ikinä.