Miehen lapsi muuttaa miehen luo

[eräsperäs]

Kyllä minä ymmärrän ettei aloittaja olisi halunnut tälläistä käännettä elämäänsä Harva kai ehdoin tahdoin haluaa.

Kyse onkin siitä, että vaikka tilanne onkin kannaltasi varsin ikävä, niin ainakin täällä tuot ilmi varsin pinnallisia ongelmia tilanteeseen liittyen. Jos suurimmat ongelmat mitä sinulle tulee mieleen on se saatko juosta eevana pitkin kämppää ja uskallatteko rakastella miesystäväsi kanssa ja kuka pesee pyykit, niin antaahan se jonkun kuvan ihmisestä.

Vuoden ikäinen suhde on vielä varsin tuore. Varmasti pystytte luomaan uusia rutiineja. Sinulla on oma kotisi jossa viuhahdella sydämesi kyllyydestä ja jossa voitte harrastaa niin animaalista seksiä kuin haluatte.

 

[llllk]

Kyllä minä ymmärrän ettei aloittaja olisi halunnut tälläistä käännettä elämäänsä Harva kai ehdoin tahdoin haluaa.

Kyse onkin siitä, että vaikka tilanne onkin kannaltasi varsin ikävä, niin ainakin täällä tuot ilmi varsin pinnallisia ongelmia tilanteeseen liittyen. Jos suurimmat ongelmat mitä sinulle tulee mieleen on se saatko juosta eevana pitkin kämppää ja uskallatteko rakastella miesystäväsi kanssa ja kuka pesee pyykit, niin antaahan se jonkun kuvan ihmisestä.

Minusta se kertoo ap:stä, että hän osaa ajatella rationaalisesti, millaista elämä tuntemattoman teinin kanssa saman katon alla on. Monesti naisilta odotetaan, että he huolehtisivat muidenkin lapsista, vaikka oma isä olisi oikeasti vastuullinen niin tekemään.

Minä en rakastele mieheni kanssa, jos hänen äpäränsä on käymässä. En koskaan. En halua kuulostella sivukorvalla, herääkö penikka ja marssii makuuhuoneeseen. Kakarat ovat muutenkin täysi seksintappoase. Kun päivän kuuntelet lapsiväninää ja -ininää, ei todellakaan ole onnesta sekaisin ja innokkaana osoittamaan hellyyttä kumppanilleen. Ennemminkin toivottaa penikan hornan tuuttiin ja toivoo hänen tipahtavan ikkunasta.

 

[eräsperäs]

Minusta aloittaja taas reagoi tunteella, ei järjellä.

Järjellä ajatellen tilanteeseen liittyy hiukan suurempia ongelmia kuin aloittajan mainitsemat.

Aloittajalla on oma asunto, hän ja miesystävänsä seurustelevat. Aloittaja voi edelleen seurustella miesystävänsä kanssa paljon vapaammin kuin monet perheelliset koskaan.

 

[rrrrr]

Minusta aloittaja taas reagoi tunteella, ei järjellä.

Järjellä ajatellen tilanteeseen liittyy hiukan suurempia ongelmia kuin aloittajan mainitsemat.

Aloittajalla on oma asunto, hän ja miesystävänsä seurustelevat. Aloittaja voi edelleen seurustella miesystävänsä kanssa paljon vapaammin kuin monet perheelliset koskaan.

"Monet perheelliset"? Tarkoitatko uusperheitä, vai pareja, jotka asuvat erillään ja heillä molemmilla on lapsia? Vaiko ydinperhettä, jolloin ajatus on absurdi, koska tuolloin molemmat vanhemmat ovat valinneet itselleeni muukalaisen = oman lapsen kotiin.

 

[no]

Kyllä jokaisen miehen olisi tiedettävä millaisen lastenvihaajan kanssa hän alkaa seurustelemaan. Niin, että tietäisi kiertää kaukaa..

 

[uuutta]

Kyllä jokaisen miehen olisi tiedettävä millaisen lastenvihaajan kanssa hän alkaa seurustelemaan. Niin, että tietäisi kiertää kaukaa..

Eivät nykyajan lapset ole tämän parempaa kohtelua ansainneet. Siitä taas pitää syyttää vanhempia ja laiminlyötyä kasvatusta. Ap:n miehenkin poika on patalaiska p***a ja toden näköisesti tuleva sossun elätti.

 

[No herran jestas!]

Jos alkaa seurustella miehen kanssa, jolla on lapsi, on täysin mahdollista, että jossain vaiheessa lapsi voi muuttaa myös isälleen. Ei se nyt mikään uusi asia ole, se mahdollisuus on alusta asti tiedossa aina, jos kerran lapsia on. Ap on valinnut sen riskin alkaessaan seurustella miehen kanssa, jolla on lapsi. Eihän tässä mitään sellaista ole tapahtunut, mikä ei ollut mahdollisuutena tiedossa ja olemassa alun perin. Ellei pidä lapsista ja osaa rakastaa niitä, on täysin järjetöntä, että sellainen ihminen alkaa seurustella lapsia jo hankkineen kanssa. Siinä ei voi sättiä kuin peilikuvaa, se on ainoa virheen tehnyt taho siinä tapauksessa.

 

[ärsyttää nää jutut]

Olisi kiintoisaa tietää nuorukaisen ajatukset muutostaan isän luo ja isän uudesta naisystävästä. Poika saattaisi valittaa, ettei voi aamuisin olla vapaasti boksereissa tai ilman eikä haista murrosikäiselle. Ehkäpä hänen luonteensa ei sulattaisi ap:ta miesten huushollissa vahtimassa ja vaatimassa järjestystä ja siivousta. Ehkä hän ei halua vaatteitaan pestävän jne. Silti isän koti on enemmän hänen kuin seurustelusuhteessa olevan ap:n. Hänhän on virallinen perijä.

Yleensä tällaiset asiat kaivertavat uusiosuhteissa. Ne vaivaavat myös lasten äitiä, uskoisin. Omasta kokemuksesta: Tunsin suurta inhoa ajatuksesta, että poikani joutui katselemaan isän ja uuden naisen halailua ja pussailua. Inhotti, että muutoinkin tyköä tekevä nainen keikkui aamutakissa ja pyyhkeissään samassa taloudessa lasteni kanssa.

Todellisuudessa murkkuikäiset nuoret olivat aika vähän kotona muutettuaan isänsä luo. He viettivät aikaa kavereilla ja harrastuksissa, laittoivat itse ruokansa tai hotkivat jääkaapista. Opettelivat pakosta pesemään, jopa silittämään vaatteensa, elleivät olleet likaisissa. Itseään lapsirakkana pitävä nainen ei välittänyt lapsistamme. Omia poikiaan hän kuulemma helli ja auttoi kaikessa, mikä tietenkin lisäsi näkyvää juopaa lasten välillä.

Jos voisi jotain säätää ja päättää, niin en soisi yhdellekään lapsiperheelle eron mahdollisuutta. Mikäli vanhempi olisi kelvoton puoliso tai vanhempi, niin hän voisi erota, mutta mitään suhdetta tai paketteja hän ei saisi sen koomin solmia solmia. Lapsista tulisi silti kantaa vastuu ja huolehtia heistä eikä asettua poikkiteloin, kun lasten eduista olisi kyse.

Tavattoman paljon on nykyään traumaattisia lapsia ja nuoria, erotettuja vanhemmistaan ja juuristaan. Joutuvat kilpailemaan huomiosta, jopa kaikesta jonkun ulkopuolisen naikkosen tai miksei myös miekkosen kanssa. Alkavassa suhteessahan pari haluaa itse saada kaiken huomion toiselta, läheisyyttä ja seksiä, omaa aikaa ja vapautta, sekä kuherrella kuin teini-ikäiset konsanaan. Ei liene sitä kuhertelua lasten tai varsinkaan nuorten kiva katsella. Mieluummin ovat ulkona kadulla.

Jälkikirjoituksena muistikuva omasta lapsuudestani. Kesäisin vieraili isotätinsä luona naapurissamme kymmenvuotias, ikäisemme poika. Hän asui isänsä luona kaukana toisella puolella Suomea. Hän oli ikäisekseen hyvin seksuaalinen ja tiesi ja osasi kaikkea . Kuuntelimme hänen juttujaan isänsä seksielämästä, miten äijän sängyn alus oli täynnä käytettyjä kortsuja ja miten hän tietää, miten naidaan - eri naisten kanssa. Taisi antaa myös esimerkin hieman fyysisesti kypsyneemmälle tytölle. Eli se, mitä hän kesäkuukausien aikana muisti isästään oli isän naisjutut kotona. Myöhemmin olen tajunnut, miten yksinäinen ja ankea lapsuus pojalla oli kiimaisten aikuisten seurassa. Sellaista en soisi omille enkä toistenkaan lapsille, vaikka yhteiskunta onkin jo paljon seksuaalisempi kuin 60 -luvun alussa.

 

[vapaaehtoisesti lapseton]

Miettikääs asian ihmettelijät vähän tarkemmin. Haluaisitteko itse, että miesystävänne luona on AINA joku tuntematon tyyppi. Vieras, jota ette tunne. Vaikka puliukko kadulta, johon mies on tutustunut jossain. Olisiko mukava vierailla miehen luona? Miten vapautunut olisit?

Näin naisystävän näkökulmasta on yksi helvetin sama, onko se vieras tyyppi geneettistä sukua miehellensä vai ei. Minäkin toivon, että miehen poika heittäisi veivinsä tai tapahtuisi jotain muuta, ettei sen äpärän naamaa tarvitsisi nähdä ikinä.

Mietin sitäkin, miltä olisi teininä tuntunut KOTONA, kun vanhemman uudelle seurustelukumppanille olisin ollut yhtä vastenmielinen kuin haiseva pultsari kadulta. Vielä mukavampaa olisi varmaan ollut ajatella, että uusi kumppani toivoo kuolemaani.

Näin vapaaehtoislapsettoman näkökulmasta en tajua, mikseivät ap. ja miesystävä voisi asua erillään tiiviisti tapaillen. Jos tapaamisten yhteydessä on tarkoitus harrastaa naturismia, sitä voi toteuttaa naisen luona. Tällaisessa kahdelle aikuiselle muutenkin järkevässä suhteessa molemmat hoitavat omat raha-asiansa, huushollinsa ja pyykkinsä itse, vaikka viettävätkin paljon aikaa yhdessä. Jos yhteenmuutto tuntuu hyvältä, niin sen voi tehdä. Jos "äpärän" katselu rasittaa kohtuuttomasti, voi odottaa tavanomaisesti seurustellen sen 4 vuotta, että teini muuttaa omaan kämppäänsä tai menee armeijaan/sivariin.

 

[Ap¨]

Selvä se, että toin esiin suht "pinnallisia" ongelmia, jos pitää viettää viikonloppua miesystävän luona ja teinipoikansa on kotona. Mutta nämä pienet pinnalliset asiat ovat niitä ensimmäisiä konkreettisia juttuja, jotka häiritsevät.

En harrasta mitään naturismia, mutta tuntuu ankealta, että vastedes on jokaiselle miehen luona vietetylle öiselle/aamuiselle vessareissulle pukeuduttava, eikä suihkun jälkeen voi kipaista makariin pukeutumaan, vaan vaatepino on vietävä kylppäriin. Pientähän se on, mutta pienetkin asiat voivat olla harmittavaisia. Makuuhuoneen ovi on pidettävä yöt kiinni, en halua että kukaan tillistelee minua nukkuessani saati muissa puuhissa. Vessan ovi on lukittava asioinnin ajaksi. Mietittävä oman pyyhkeen sijoitus, ettei poika käytä sitä. Kaikkea tällaista pientä, nyppivää. Samat asiat minua häiritsevät jos minulla on ketä tahansa vieraita kotona, mutta tästä ongelmasta tulee nyt krooninen.

Mutta ovathan sitten nämä mutkikkaammat aiheet. Miten voimme enää keskustella omista asioistamme, parisuhteesta, suunnitelmista, kun poika on paikalla kuuntelemassa? Miten voimme matkustella: minne poika laitetaan, jos tahdomme lähteä vaikka viikon reissuun kahdestaan? Voin vain kuvitella, mitä voi tapahtua, jos poika jää yksin kotiin päiväkausiksi. Miten vastedes vietetään juhlapyhät, lomat yms? Miten minun pitäisi kohdella poikaa: olla kiva kaveri, olla äitipuoli, olla vain etäinen, olla tiukka, olla lepsu, teeskennellä että kyllä on kivaa, olla neutraali, olla oma itseni, mitä mitä? Entä jos hän alkaakin vihata minua ja kieltää isäänsä päästämästä minua enää käymään? Ahdistava tilanne.

Ja sekin pelottaa, että jos mies alkaa etääntyä minusta, kun vapaa-aika kuluu poikaa hoivaillessa. Ei enää kaipaakaan minua seuraksi. Itsekästä, totta, mutta minkäs teet? Luulin, että meistä tulee vielä oikea pari, mutta tämä saattaa erottaa. Eihän seurustelusuhteeseen mennessä mieti sitä, että josko vuoden tai parin päästä lapset pistävät kiilan välille? Sitä vain rakastaa...

Asumme eri paikkakunnilla, joten etäisyys estää aivan tiiviit tapailut. Emme siis voi yhtäkkiä kipaista jomman kumman luo, vaan yhteinen aika on aina suunniteltava. Ja kuten jo sanoin, mies ei viihdy kovin hyvin minun pienessä asunnossani poissa omien harrastusvälineidensä luota. Viikonloput olemme yleensä aina hänen luonaan. Täällä hän käy joskus arkisin.Tähän ei varmasti tule muutosta. Eikä hän takuulla suostu tulemaan luokseni viikonlopuiksi, koska silloin poika jäisi yksin sinne uuteen kotiin. Toivonpa vain, että pojalla olisi paljon kaverimenoja viikonloppuisin....

 

[eräsperäs]

No aivan kuten "ärsyttää nää jutut" kirjoittaa. Tässä asiassa on useampiakin osapuolia kuin aloittaja ja kaikilta vaaditaan sopeutumista. Mahtaa siinä tosiaan olla teinilläkin sulattelemista. Aloittajalta vaaditaan nyt aikuisen tunne-elämää ja aikuisen suhtautumista tilanteeseen.

"rrr" tulkitse vapaasti tekstiäni miten haluat. Eiköhän se pointti aukea kun oikein pinnistät. Jos ei sittenkään, niin eipä taida olla niin vaarallistakaan.

 

[eräsperäs]

No tämähän muuttaa asian kokonaan! Siis ihan joudut noin kauheissa olosuhteissa olemaan ihan koko viikonlopun!

-hanki kylpytakki
-hanki oma nimikkopyyhe
-tuon ikäisen voi jättää viikoksi yksin
-puhu peloistasi miehesi kanssa

 

[yyxxyx]

Tänään, 18:49
llllk (vierailija)
Minä en rakastele mieheni kanssa, jos hänen äpäränsä on käymässä. ... herääkö penikka ja marssii makuuhuoneeseen. Kakarat ovat ...seksintappoase. Kun päivän kuuntelet lapsiväninää ja -ininää, ei todellakaan ole onnesta sekaisin ja innokkaana osoittamaan hellyyttä kumppanilleen. Ennemminkin toivottaa penikan hornan tuuttiin ja toivoo hänen tipahtavan ikkunasta.


Täytyypä vain todeta, että llllk olet hävyttömän kielenkäytön supermestari ja itsekeskeisin ja omahyväisin yksilö, mikäli ihan oikeasti olet lapsista tuota mieltäkun kirjoitit.
Seksielämäsi lienee täysin eläimellistä kun olet "unohtanut", että yleensä rakkauden ja hyvän seksin tuloksena ne lapset syntyvät. Seksin tulos olet itsekin.

Eikä yksikään lapsi saa valita vanhempiaan eli eivät he ole syntymäänsä syyllisiä.
Eikös se kiinalainen vanha viisaus kerro, että toisen ihmisen hengenpelastanut on hänestä vastuussa lopunkin elämäänsä.
Samoin voi sano, että se ken lapsen tieten hankkii on siitä "ikuisesti" vastuussa.

 

[viettipä vietti]

Ihan pieneksi vinkiksi, että ei ole olemassa lisääntymisviettiä, vaan seksuaalivietti. Seksuaalivietti tosin voi johtaa lisääntymiseen. Seksuaalisuus on siis siten AINA eläimellistä.

Lisääntymistarve sen sijaan on sosiaalisesta kasvatuksesta ja ympäristöstä juontuvaa. Ennen ehkäisyä ei vain kenelläkään ollut mahdollisuutta valita, lisääntyykö vai ei - eikä joskus kivikautisina aikoina ollut välttämättä edes ymmärrystä lisääntymismekanismeista.

 

[iäkäs elli]

Minusta tilanteessa on turhan paniikin tuntu. Seurustelusuhde on vasta vuoden mittainen. Mies tuntuu olevan tyypillinen mies, jolle omat, ehkä piintyneet tavat ovat tärkeät harrastuksineen ja tavaroineen. Poika ei liene ihan vieras naiselle, joten tutustumista pitäisi jatkaa rauhallisesti aikuisena ihmisenä, ei kaverina. Vuosi pari ratkaisee, mitkä miehen tunteet todella ovat. Jos uusi naiskumppani ei osaa kypsästi suhtautua tilanteeseen, niin hän joutuu lähtemään kuviosta. Niin kuin edellä on kirjoitettu, "veri on vettä sakeampaa". Nuo pinnalliset seikat, joista on kirjoitettu, ovat vain oirehtimista kirjoittajan epävarmuudesta.

Kyseessä eivät voi olla kovin nuoret ihmiset, koska poikakin on jo teini-ikäinen, joten ehkä on malttia katsoa rauhassa, miten kuviot kehittyvät. Tietenkään kaikessa ei tarvitse joustaa ja poikaa voi nätisti keskustelemalla ja esimerkkiä näyttämällä opettaakin. Se vaatii itsensä hillitsemistä ja harjoittelua.

Onnea matkaan!

 

[werwerwer]

Eikä yksikään lapsi saa valita vanhempiaan eli eivät he ole syntymäänsä

Tämä romuttaakin oivallisesti lapsellisten käyttämän epäargumentin "mutta olethan itsekin ollut lapsi."

 

[werwerwer]

Korjaus lainaukseen:

Eikä yksikään lapsi saa valita vanhempiaan eli eivät he ole syntymäänsä syyllisiä

Tämä romuttaakin oivallisesti lapsellisten käyttämän epäargumentin "mutta olethan itsekin ollut lapsi."

 

[werwerwer]

Minusta tilanteessa on turhan paniikin tuntu. Seurustelusuhde on vasta vuoden mittainen. Mies tuntuu olevan tyypillinen mies, jolle omat, ehkä piintyneet tavat ovat tärkeät harrastuksineen ja tavaroineen. Poika ei liene ihan vieras naiselle, joten tutustumista pitäisi jatkaa rauhallisesti aikuisena ihmisenä, ei kaverina. Vuosi pari ratkaisee, mitkä miehen tunteet todella ovat. Jos uusi naiskumppani ei osaa kypsästi suhtautua tilanteeseen, niin hän joutuu lähtemään kuviosta. Niin kuin edellä on kirjoitettu, "veri on vettä sakeampaa". Nuo pinnalliset seikat, joista on kirjoitettu, ovat vain oirehtimista kirjoittajan epävarmuudesta.

Kyseessä eivät voi olla kovin nuoret ihmiset, koska poikakin on jo teini-ikäinen, joten ehkä on malttia katsoa rauhassa, miten kuviot kehittyvät. Tietenkään kaikessa ei tarvitse joustaa ja poikaa voi nätisti keskustelemalla ja esimerkkiä näyttämällä opettaakin. Se vaatii itsensä hillitsemistä ja harjoittelua.

Onnea matkaan!

Miksi "kypsästi suhtautuminen" tuntuu tarkoittavan ap:n omien yksityisyyden tarpeiden yliolkaista syrjättämistä? Lakiinkin on kirjattu yksityisyyden suoja, eli ihmisten tarve yksityisyyteen on jopa laissa tunnustettu. Ei se ole mikään pinnallinen seikka.

Lapset eivät ole maailman napa, joiden edessä jokaisen aikuisen tulee madella.

 

[iäkäs elli]

Kypsästi suhtautuminen ei tarkoita kenenkään syrjäyttämistä. Se on väärä tulkinta.

 

[werwerwer]

Kypsästi suhtautuminen ei tarkoita kenenkään syrjäyttämistä. Se on väärä tulkinta.

Missä täällä ymmärretään ihmisten tarve yksityisyyteen omassa elämässään? Lähes kaikki postaukset vain mollaavat ap:tä pinnalliseksi jn.

 

[Kooltuo]

Joopa, huomattava osa vastaajista on hyökännyt ap:n kimppuun tosi innolla. Ovatko he kaikki kokeneet uusperheen elämän vain riemuna?

Miettikääs nyt, jos sentään vuoden on seurustellut ja pitänyt miesystävän kotia jo kakkoskotina, kun siellä vähintään pari päivää viikossa viettää. On saanut olla ihan rennosti ja vapaasti ja haaveilla vakituisesta yhteiselämästä.

Yhtäkkiä, kun haluat mennä sohvalle telkkaria katsomaan, siinä makaakin vieras pojankoltiainen katsomassa jotain formulaa. Kun tahdot ottaa keittiössä välipalaa, paikallasi istuu vieras tyyppi levittäen omat eväänsä ja lehtensä pöydälle. Yrität vessaan, siellä on taas joku. Menisit makariin päivälevolle, siellä pelaakin joku tietokonepeliä. Haluat halailla rakastasi kuten tähänkin asti, mutta nyt yhtäkkä hän vaivautuu ja kääntyy pois, ettei vaan näyttäisi teinipojalle tuollaista lällyilyä. Jos halailu onnistuu, poika esittää oksetusmerkkejä. Yrität jutella rakkaasi kanssa henkilökohtaisista asioista tai suunnitelmista, mutta vieras, jatkuvasti läsnä oleva korvapari onkin ilmestynyt asuntoon asumaan. Yhtäkkiä tiskipöytä onkin aina täynnä tiskiä, kun kodissa asuukin uusi ihminen, joka ei edes itse tiskaa, ja sinun pitäisi nyt kiltti ollaksesi tiskata hänenkin kipponsa. Jos ostat ruokaa viikonlopuksi, sitä on nyt oltava kolminkertainen määrä entiseen verrattuna, koska nuori poika syö kuin hevonen. Haaveesi yhteisen katon alle muuttamisesta siirtyvät kolmella-nejällä (?) vuodella, siinäpä maksatte kumpikin omia asuntolainojanne ja sähkölaskujanne, kun kulut voisi yhdistää.

Ja niin edelleen. Ja kaikki on otettava vastaan hymyssä suin, koska kyseessä on miehen poika, jota pitää vastedes kumarrettaman ja kunnioitettaman, koska hän on tietenkin arvojärjestyksessä korkealla edellä naisystävää, joka nyt siirretään ihmisarvossa kakkosluokkaan ja hyvä ettei roskakasaan, tai oikeastaan hänet voi lempata kokonaan, jotta isä voi keskittyä poikansa, perijänsä palvomiseen?

Onhan näitä nähty, ikävä kyllä.

 

[Miten yhdessäkään perheessä on ikinä selvitty?]

Tuohan on normaalia perhe-elämää, ja ymmärtääkseni perheissä harrastetaan seksiä, käydään vessassa, puhutaan normaalisti ilman jotain etukäteen päätettyä merkillistä roolia, jutellaan asioista miehen kanssa... Jos on salaista juteltavaa, ja poika sattuu olemaan kotona, voihan tuota mennä vaikka kävelylle. Ja tässä on tosiaan vielä ap:n asunto, luksustilanne siis. Hienoa, että on ollut tuollainen prinsessakausi, mutta seurustelun alkuhuumaahan se on joka tapauksessa ja arkistuisi ilman poikaakin jo pian, ei normaali elämä ole prinsessaeloa muutenkaan.

Ps. Edes sinkkuna asuvana ei ole tullut mieleen käydä vessassa alasti yöllä. Pitänee tehdä elämysmatka kerran elämässään ensi yönä. Mitähän teenkään sillä sekunnin sadasosalla, joka kylpytakin tai paidan heittämisestä päälle säästyy...

 

[uusperheellinen]

Kooltue, hyvä kirjoitus, komppaan 100%.
Uusperheessä parisuhteen hoito on mielettömän haastavaa, etenkin jos toinen osapuoli on lapseton. Ap:lle kovasti sympatiaa ja ymmärrystä minulta. Katso mihin tilanne johtaa, mutta jos se johtaa ylläkuvatun, ota jalat allesi ja juokse.

 

[aamun avaus]

Ihmisen yksityisyys on hänen omassa kodissaan. Ap:lla on onneksi sellainen. Vieraissa ollaan "maassa maan tavalla", pätee myös tässä.

Eronneen kanssa ei kannata seurustella, jos haluaa viritellä vain romanttisia mielikuvia, koska ne tippuvat aina alas. Se elämä, jonka eronnut on muka jättänyt taakseen ja yrittänyt unohtamalla unohtaa, tulee varmasti aina vastaan, etenkin jos on jo lapsia. Lapseton seuralainen ei muuta kokonaisutta kuin ehkä hetkellisesti. Lapseton tai lapsia hyväksymätön loukkaa lopulta eniten itseään kuvittelemalla, että suhde olisi samanlainen kuin nuoruuden lapsettoman parin seurustelusuhde. Aikuisten suhteet ovat tyystin erilaisia ja eri voimat niissä jylläävät. Tämä tosiasia on myös ap:n hyväksyttävä tai tehtävä itsenäinen valinta oman elämänsä suunnasta.

 

[n48]

Jotainhan suhteestanne kuvaa sekin, että mies ei viihdy sinun luonasi. Jatkuisiko seurustelu ollenkaan, ellet sinä matkaisi aina miehen luo, olisi ns helppo nakki? Katso kerran, miten kauan menee että miehelle tulee niin ikävä, että tulee sinun kotiisi.

Vuoden seurustelu on tooodella lyhyt aika.